Kirjoitin aiemmin kulttuurishokin neljästä vaiheesta. Mietin milloin ärsyyntymisvaiheeni alkaa. Olen käynyt Thaimaassa monta kertaa, joten alkaisiko ärsyyntyminen sen takia nopeasti vai vasta myöhemmin? Kolmen viikon Thaimaassa matkustelun jälkeen minua alkoi välillä risoa paljon jotkut asiat. Onneksi fiilikseni siitä lievenivät varsinkin kun sain matkaseuraa, jonka kanssa lyödä huumoriksi negatiiviset ajatukset. Nyt tulee vitsailtua tai tuhahdeltua jatkuvasti toistuville hölmöille ilmiöille. Ihmiset ovat aika järjettömiä otuksia eivätkä thaimaalaiset ole siinä suhteessa suomalaisia parempia tai huonompia.

Ensimmäiseksi minua alkoi järkyttää koirien huono kohtelu. Sitä en missään olosuhteissa maasta tai kulttuurista riippumatta hyväksy ja siitä en löydä minkäänlaisia koomisia puolia. Köyhyys, kouluttamattomuus ynnä muut selitykset eivät anna syytä julmuudelle. Thaimaan häkkikanalat ynnä muut kidutuskammiot ovat piilossa kuten Suomessakin, joten siksi ne eivät aiheuta samanlaista välitöntä mielipahaa.

Skootterit ja muu liikenne

Minua ärsyttää Thaimaan skootterikulttuuri. Thaimaalaiset eivät liiku paikasta toiseen kävellen, mikä harmittaa minunlaistani joka paikkaan tallustajaa. Skootterit ovat liian käteviä kuin että ennemmin kävelisi muutaman korttelin välin. Ja onhan ajaminen varmaan hauskaa puuhaa.

Ei ole mikään ihme, jos käveleminen tuntuu niin vaivalloiselta, koska se tapahtuu thaimaalaisilta niin hitaasti. Reissuni parilla ensimmäisellä viikolla yritin asennoitua siten, ettei minullakaan ole yhtään mikään kiire minnekään. Yritän edelleenkin antautua kohtalooni ja madella ihmisten takana, sillä ohittaminen on ehkä epäkohteliasta. Ainakin porukka katsoo minua ihan ihmeissään, jos ohitan heidät jalkakäytävällä, ”mitä tapahtuu?”. Tottakai porukka kulkee skootterilla, kun kävelemisestä ei oikein tule mitään. Harmi ettei polkupyörä ole täällä vaihtoehto, harvoin näkee ketään pyörän selässä.

Minua harmittaa, että monet turistitkin ryhtyvät Thaimaassa mopoilijoiksi, vaikka kotimaassaan kävelisivät samat välimatkat tai käyttäisivät julkisia kulkuneuvoja. Turisteja mopojen selässä joutuu varomaan vielä enemmän kuin thaimaalaisia. (Lue lisää: Turistit köröttävät mopoilla Aasiassa >>)

Liikenne muutenkin rasittaa. Tien ylitykset kyllä onnistuvat minulta, mutta kuten Suomessakin, minua pöyristyttää jos auto tai mopo ei meinaa päästää kävelijää kulkemaan ensin. Thaimaalaisten muutoin ihanan huoleton käytös ja onneen nojautuminen tuntuvat kärjistyvän liikenteessä.

Eräällä pikkubussimatkallani kuskin käytös muuttui pian yhden pysähdyksen jälkeen ja arvelimme kuskin ottaneen yabaa. Se on piristävä huume, jonka käyttö on Thaimaassa ongelma etenkin liikenteessä. Kuski alkoi kaahaamaan, kälättämään kovaäänisesti, huitomaan, vilkuilemaan taakseen ja muutenkin käyttäytymään rauhattomasti. Samalla matkalla näimme tien vieressä kuolleen ihmisen lakanan alla verilammikossa. Kahden kuukauden aikana lisäksi näin yhden kaatuneen rekan, yhden henkilöauton ja ties mitä on jäänyt näkemättä silloin kun olen nukkunut busseissa.

(Myöhempi päivitys: opettelin itse ajamaan skootterilla vuosi tämän jutun kirjoituksen jälkeen ja sittemmin olen alkanut rakastamaan skootterilla ajoa tosi paljon 😀 Niin se Thaimaa muokkaa ihmistä).

Turha muovijäte

Muovipussit risovat. Eli kun Seven Elevenistä ostaa vaikkapa vesipullon, yritetään se laittaa muovipussiin. Kun ostat kadulla valmiiksi pilkottuja hedelmiä muovitaskussa, yritetään sekin laittaa vielä toiseen muovipussiin.

Näille pitää vain sanoa ei. Ihan sama miten thaimaalaiset toimivat, mutta tuohon hommaan ei kannata itse mennä mukaan. Voi sanoa ”no bag” tai thaiksi ”mai au thung”, se toimii. Isompia ostoksia varten tulee kuljettaa mukanaan omaa kassia tai edellisellä ostosreissulla saatua pussia.

Yksi syy pussittamiseen lienee se, että pussien kahvoista ostokset saa roikkumaan skootterin kyytiin. Jääkaappikylmien tuotteiden pinnat myös kondensoituvat elikkä alkavat ”hikoilemaan”, jolloin reppuni vähän kostuu kun laitan sinne kylmän juuri ostetun vesipullon. Multa siltikään en halua muovipussia.

Ravintoloissa juoman mukana tulee aina pilli. Sen laittaminen on automaatio. Olen vain pari ravintolaa nähnyt, joissa on ilmoitettu että he välttävät pillejä, joten sen saa vain erikseen pyydettäessä. Kunpa kaikkialla olisi tämä sama käytäntö.

Thaimaalaiset näyttävät muutenkin harrastavan pillejä. Jos he hakevat ravintolassa vettä peltimukiin, pitää siihenkin lisätä pilli. Henkientalojen edessä oleviin pulloihinhan laitetaan pilli, jotta henget eivät jäisi pullon vangeiksi. Pelkäävätköhän he sitä että itsellekin kävisi niin? Vai onko pilli arjen luksusta?

Vähän sinnepäin rakentaminen

Huono rakentaminen ärsyttää. Mielestäni samalla vaivalla voi rakentaa kylpyhuoneen lattian siten, että suihkuvedet valuisivat viemäriaukkoon vastapäisen nurkan sijaan. Joka toisessa majapaikassamme kylpyhuoneessa vaikuttaa olevan tämä vika. Vedet jäävät lattialle lillumaan. Jännä että rakennusten annetaan tuolla lailla hiljalleen homehtua. Ehkä homehtuminen laitetaan vihaisten henkien piikkiin, henkien taloon ei ole laitettu tarpeeksi montaa pulloa punaista limonadia.

Hieman majapaikoissani olen ihmetellyt, että olisiko se suuri vaiva kerätä bungalowien alta rakennusjätteet pois yhteen paikkaan piiloon. Mutta toisaalta olen tyytyväinen, jos saan jatkossakin halpoja huoneita siksi, ettei niitä ehditä remontoida ja viimeistellä tyylikkäämpään kuntoon. Roikkuvia sähköjohtorykelmiä en enää edes huomaa.

Huijaukset, tinkiminen ja asiakaspalvelu

Turistina köyhemmissä maissa ei ikinä pääse siitä rasituksesta, että tuleekohan huijatuksi. Hankalat väännöt taksien ja tuktukien kanssa olen välttänyt olemalla käyttämättä niitä. Kävelen, käytän songthaewia tai muita julkisia kulkuneuvoja.

Kun en osta mitään rääsyjä ja tavaroita, niin ihanasti vältyn kokonaan tinkimiseltä ja hintojen kyselyltä. Sen sijaan aina hedelmiä katukojuista ostaessa arveluttaa maksanko niistä farang-hintoja.

Palveluammateissa kohtaamani thaimaalaiset eivät vaikuta sen hymyilevämmiltä tai ystävällisemmiltä kuin muutkaan ihmiset muissa maissa. Myös hämmästyttävän hymytöntä ja jopa tylyä palvelua voi saada, mutta useimmiten normaalin ystävällistä ja mukavaa. Thaimaassa on välillä positiivisella tavalla hyvin vekkulin hauskaa käytöstä. Mutta vastapainoksi on sellaista palvelua, jota Suomessa saisi korkeintaan kaurismäkeläisessä lähiökapakassa, jossa kaikkiin uusin ihmisiin suhtauduttaisiin epäilevästi. Mutta yleisesti sanoisin Thaimaan asiakaspalvelun olevan mukavaa.

Joskus työntekijät, etenkin kioskien ja respojen nuoret tytöt vaikuttavat todella väsyneiltä. Heillä varmaan on pitkät työpäivät eivätkä ehdi nukkumaan kunnolla. Väsymys voi olla myös siten henkistä, etteivät he ihan tiedä miten meidän turistien kanssa pitäisi olla. Jännitys tai säikkyminen voi ehkä näkyä vakavuutena.

Huijatuksi tulemisen pelko ja tyly asiakaspalvelu eivät siis ole aiheuttaneet minulle suurta päänvaivaa nyt Thaimaassa. Sen sijaan rasittavaa voi olla se, ettemme joskus ollenkaan ymmärrä toisiamme jonkun asiointikumppanin kanssa. On ollut tilanteita, joissa olen ollut aivan ymmälläni siitä miten toinen osapuoli käsitti asiani aivan oudosti. Arvelen syiden olevan usein näitä:

• henkilöllä on ennestään kokemusta turistien haluavan jotain tiettyä ja olettaa minunkin haluavan samaa
• henkilö ei ymmärtänyt mitä sanoin ja saattoi käsittää asian aivan päinvastoin tai poimi vain jotkut sanomani sanat
• henkilö joutuisi vastaamaan minulle ”ei”, ”ei ole” tms. eikä halua vastata kieltävästi ja sen sijaan alkaa puhua puuta heinää
• henkilö ei vain tiedä miten hänen kuuluisi toimia tai miten hänen on sallittua toimia ja alkaa touhuamaan omituisia

Mutta hymyä vaan naamaan! Sitä isompi hymy mitä oudommin tai huonosti toinen käyttäytyy ja kaikille jää parempi mieli eikä kukaan menetä kasvojaan. Kun hommat menevät oudoksi, olen vain hymyillyt, kiittänyt ja liuennut paikalta. Jos asia on tärkeä, voi yrittää tulla uudestaan ja toivoa että silloin on toinen henkilö paikalla. Jos ei, pitää asia vain esittää jollain aivan toisella tavalla.

Lue juttuja eri kulttuureista >>

Kulttuurishokin vaiheet >>