Vihreät pavut ovat jostain syystä olleet suomalaisessa keittiössä alikäytetty ruoka. Niissä on varmasti lukuisia vitamiineja, hivenaineita ja proteiiniakin miksi niitä pitäisi syödä, mutta pääpointtina tuon esiin, että ne ovat mahdottoman hyvän makuisia.

Minulla on aina ollut lykky siinä, että vihreitä papuja on aina kasvatettu vanhempieni luona maalla. Syksyisin saan syödä niitä tuoreeltaan höyrytettynä tai keitettynä, kun pensaat puskevat satoa noin kuukauden ajan. Sato on niin runsasta, että niitä myös ryöpätään ja pakastetaan, jolloin ne maistuvat höyrytettynä tai keitettynä ihan yhtä hyviltä kuin tuoreet. Vihreitä papuja voi ostaa tuoreena vihannesosastolta tai pakastealtaasta. Lisäksi niitä myydään purkitettuna, jolloin niiden maku vähän muuttuu ja koostumuksesta tulee lötkömpi, mutta hyviä ne ovat silläkin tavalla. Minun mielestäni se tuo vain lisää monipuolisuutta, että samat vihannekset maistuvat erilaisilta tuoreena, pakastettuna ja purkitettuna.

Lapsuuden kodissani pavut tarkoittivat siis vihreitä pavun palkoja. Kun 12-vuotiaana aloin kasvissyöjäksi, pöytään alkoi ilmestyä kaikenlaisia valkopapuja, ruskeita papuja, kidney-, pinto- ja limapapuja, jotka ovat siis papuja, joissa syödään vain pavut, ei palkoja. Tuli tarve eritellä että mitä pavuilla milloinkin tarkoitettiin. Vihreät pavut ovat mielestäni ihan kelpo nimitys kun kyseessä on vihreä pavun palko, jonka sisällä on aika pieniä papuja ja joka syödään palkoineen. Mutta toisaalta härkäpavutkin ovat tuoreena vihreitä, mutta niiden palkoja ei yleensä syödä, koska ne ovat niin paksuja ja puisevia (tosin nuorina niitäkin voinee syödä edamame-papujen tapaan).

Vihreitä papuja voisi kutsua myös salkopavuiksi tai pensaspavuiksi. Näitä on eri lajikkeita. Ennen kasvatimme maalla kasvihuoneessa korkeiksi kasvavia salkopapuja, jotka kiemurtelivat niitä varten pystytettyjä korkeita keppejä pitkin. Kasvihuoneen seinät vähitellen samenivat tai maa muuttui epäotolliseksi, pavut homehtuivat herkästi ja siksi siirryimme pensaspapuihin. Ne kasvavat avomaalla matalina pieninä puskina. Vihreitä papuja kutsutaan myös tuoreiksi pavuiksi, taitepavuiksi ja tarhapavuiksi.

Thaimaassa minua on hämmentänyt se, että siellä vihreitä pitkiä papuja tarjotaan raakana. Minä kun olen vihreiden papujen suhteen käsittänyt, että ne olisivat jotenkin myrkyllisiä raakana syötynä. Näin se näyttäisi olevankin, vähintään niistä pitäisi saada vatsavaivoja. Thaimaan pitkät pavut kuuluvatkin eri sukuun kun tarhapavut.

Tykkään syödä vihreitä papuja sellaisenaan keitettynä, yleensä lisään ainakin suolaa, joskus myös ruokaöljyä kuten kylmäpuristettua oliiviöljyä. Margariinin kera ne ovat tietenkin tosi hyviä. Lisäksi pakastetut tai muutoin kypsät pavut ovat hyviä wokeissa ja keitoissa. Eli ne ovat hyviä vähän missä tahansa thairuoissa. Thaimaassa ne ovat usein lisänä papaijasalaatissa, joka tehdään raa´asta papaijasta.

Juttu on julkaistu aiemmin Kevyt vegaani -blogissa >>

Lue myös:

Ihanaiset edamamet eli vihreät soijapavut >>

Tahini ja muita seesaminsiementen käyttötapoja >>