Tällä viikolla on tuntunut, että elämä on aika hyvää, kun tulin viikoksi koiravahdiksi Chiang Main maaseudulle San Kampheangiin. Tänne oli tosin vähän vaikea löytää etenkin Chiang Maita ympäröivän maantievyyhdin takia. Yksi väärä käännös ja päädyin superhighwaylle (yhtä Chiang Main melkein ympäri kiertävää tietä tosiaan kutsutaan superhighwayksi), jolta ei ihan heti käännytäkään takaisin.

Matkalla vähän ihmettelin, miksi länsimainen perhe haluaa muuttaa maalle 30 km päähän Chiang Main keskustasta. Paikkaa lähestyessäni ymmärsin, koska täällä on tosiaankin kaunista riisipeltojen vieressä vuorten kupeessa. Perillä minua odotti iso maa-ala monin rakennuksin. Isäntien terassi on kalalammen rannalla, takana on metsää, jonka takaa aurinko vielä antoi viimeistä valoaan tai sitten se oli puolikuu.

Tulin hoitamaan pariskunnan kahta puolivuotiasta koiraa, kun perhe lähti viikon lomalle. Koirat liikkuvat vapaasti tiluksella, joka on sen verran iso, etteivät koirat välitä lähteä sen ulkopuolelle omin päin (paitsi koirista isompi Monty taisi olla viime yönä jossain menossa). Isäntäni olivat itse asiassa ajatelleet, että heidän pelastamansa koirat ehkä liittyvät alueen muiden koirien jengiin. Mutta sitten huomasivat, että koirat ovat sen verran domestikoituneita luonteeltaan, että ne kuitenkin viihtyvät parhaiten terassilla lähellä ihmistä, välillä pihapiiriä tutkien.

Lisäksi ruokin kolmea kanaa ja kerään munat talteen tai syötän munat koirille. Kalalampeen voin viskoa vähän kalanruokaa karpeille ja kissakaloille. Tällaiset tehtävät eivät muuten juurikaan sodi vegaaniuttani vastaan, se on enempi sellainen järki käteen -homma kuin pyrkimys pysytellä puhtoisena maailmassa, jossa kolme kanaa isolla tiluksella eivät tosiaankaan edusta samaa häkkikanalat, joista suurin osa ihmisten syömistä munista on peräisin.

Sain asuttavakseni aiempien vuokralaisten tyhjilleen jättämän talon, jossa on makuuhuone, olohuone, kylppäri, keittiö ja terassi. Enempää ei voisi toivoa. Makuuhuoneesta löytyy ilmastointi jos sitä tarvitsen, mutta tällaiset ilmavat talot ovat aina viileämpiä kuin kaupunkiasunnot. Iltaisin kuuluu sirkkojen siritys ja alueen koirat ryhtyvät välillä yhteisulvontaan. Ympäristössä onkin paljon koiria ja ne vähän tahtoisivat yrittää tulla tykö ystävällisen perheen luo. Se on vain niin, että jos ei aio jäädä jonnekin lopullisesti, ei pidä haalia koiralaumaa asumaan luokseen.

Paikan iso etu on se, että naapurissa on hienonpuoleinen Baanpong Lodge, jossa on uima-allas ja ravintola, jossa kävin syömässä. Lähistöllä ei ole kunnon kauppoja, joten omatoiminen kokkailu ei käy kauhean näppärästi. Ostin tosin Chiang Main keskustasta paljon ruokaa tänne.

Parina ekana päivänä satoi paljon ja silloin voi tuntea olevansa vähän loukussa. Onneksi sadekaudellakaan ei sada ihan joka päivä eikä ihan koko ajan.

Lue muista koiravahtikokemuksistani Chiang Maissa:

Talvinen päivä Chiang Main arkea >>

Päivä thaimaalaisessa kylässä – kahjo mummo ja käärme >>

Päivä thaimaalaisessa kylässä – luikeroita ja vastasyntyneitä pentuja >>