Jo parin Goan lomapäivän jälkeen minulle tuli hoitopentu paikalliselta Animal Rescue Centeriltä. Arviolta muutaman viikon ikäinen pentu oli saanut jonkinlaisen kohtauksen aivan yhtäkkiä ja mennyt huonoon kuntoon. Olin siskontyttöni kanssa juottanut sitä ja muita nestehukkaisia pentuja ruiskulla aiemmin aamulla. Parin tunnin päästä se vain makasi paikallaan. Kävin ensin varmistamassa majapaikassani Seva´s Cabanas & Hutsissa, että saanko tuoda pennun bungalowiini ja palasin sitten tarhalle hakemaan sen.

En itse asiassa uskonut pennun selviävän, koska kuulemma arviolta vain puolet rescue centerille päätyneistä pennuista pysyy hengissä ja kasvaa aikuisiksi koiriksi. Ja tämä oli niin pieni ja kovin heikkona.

Syötin pentua myös öisin, koska muutaman viikon ikäisiä pentuja pitäisi syöttää muutaman tunnin välein. Laitoin kellon soimaan pari kertaa yössä, mutta aloin kyllä havahtumaan omista unistani aina kun pentu heräsi. Kun pentu nousi ja äänteli, se piti ensin viedä ulos tekemään tarpeitaan ja sitten alkoi syöttäminen. Onneksi sillä oli ruokahalua jäljellä. Pennulle jouduttiin antamaan ihmislapsen äidinmaidonkorviketta, koska muuta ei ollut saatavilla. Sotkin siihen myös märkää koiranruokaa ja latasin nesteet neulattomaan ruiskuun, jolla syötin pentua. Se oli sottaista ja hidasta puuhaa.

Aluksi pentu ei pysynyt edes pystyssä, eikä ulkoilutus ollut ihan ulkoilutusta. Aluksi se teki tarpeet alleen muovikoppaansa, mutta koitin ruokailuiden jälkeen myös emokoirien tapaan hieroa sen alavatsaa ja -päätä saadakseni sen tekemään tarpeensa. Jollain pennuilla se toimii kuin napista painamalla.

Ensimmäiset päivät pentu vietti pääasiassa kopassa ja sylissä, mutta sitten se alkoi onneksi liikkumaan. Oli ihme nähdä se ensimmäisen kerran leikkivän, nousevan kynnyksen yli ja heiluttavan häntäänsä. Lopulta se ei halunnut nukkua kopassansa öitä, joten minun piti tukkia bungalowini lukuisat aukot, jotta pentu voisi käppäillä siellä vapaana.

Sitä piti sitten myös öisin viedä pihalle tekemään tarpeitaan. Uskomattoman hienosti tällaiset pikkupennutkin pyrkivät puhtauteen eivätkä halua tehdä tarpeitaan mihin sattuu, mikäli sille on mahdollista valita.

Sain apua pennun hoitamiseen siskon perheeltä. Lapsetkin innokkaasti syöttivät ja vahtivat pentua sen jaloitellessa. Veimme pennun välillä mukanamme ravintolaan, jossa se silloin vielä suurimmaksi osaksi nukkui kopassa tai sylissä. Pennun herätessä veimme sen sitten sivuun tarpeilleen.

Lopulta noin puolentoista viikon hoidon jälkeen pentu oli niin terve, terhakas ja täyteläinen, että pystyin viemään sen takaisin Animal Rescue Centerille. Sen piti päästä sinne, jotta joku vierailija sen huomaisi ja veisi kotiinsa. Oli tietysti vaikeaa jättää se sinne. Kävin tarhalla vielä muutamana päivänä ennen takaisin Thaimaahan matkaamista ja siskoni perhe jatkoi siellä käymistä.

Canaconan ja Palolemin alueen Animal Rescue Center on niin kovassa rahapulassa, ettei heillä ollut rahaa ostaa rokotteita kaikille sinne tuodulle yli 20 koiranpennulle. Rokottaminen on tietysti tuollaisten paikkojen perushommia, mutta ARC:llä ei ole resursseja vastaanottaa noin paljon pentuja. Silti niitä oli sinne tuotu. Paikka on huonossa jamassa, eikä se saa mitään julkisia tukia, kaikki on lahjoittajien varassa. Kun rahaa ei ole niin sitä ei voi mistään taikoa. He eivät siellä tiedä mistä aina saadaan seuraavaksi kuukaudeksi rahaa vuokraan ja palkkoihin. Vapaaehtoisia siellä ei käy tarpeeksi. Eli tuo tarha jos mikä tarvitsisi lahjoituksia, joten käyhän lahjoittamassa PayPalissa >>

Kun olin jo lähtenyt Goalta, kuulin joulun aikaan että puolet koiratarhan pennuista oli kuollut siellä levinneeseen parvovirukseen. Valkoinen pentu tiettävästi selvisi siitä. Riittävin varoin tarhalle voisi rakentaa kunnolla toisista alueista erillään olevat karanteenitilat, jonne uudet tulokkaat menisivät ensin, eivätkä niiden mahdollisesti kantamat taudit pääsisi leviämään muihin koiriin.

Lue juttuja samantapaisista aiheista:
Kun yritin pelastaa ja adoptoida koiranpennun Chiang Maissa Thaimaassa (2014) >>
Angelina-kissa, jonka aioin adoptoida Thaimaassa, mutta joka ei selvinnyt >>
Vapaaehtoisena koirien turvatarhalla Chiang Maissa >>
Eläinsuojelukeskus Lanta Animal Welfare Koh Lantalla Thaimaassa >>
Lanta Animal Welfaren koirat ja niiden adoptointi >>
Adoptoimamme Jössi-koira myrkytettiin Thaimaassa vuosi sitten (2016) >>