
Koiraa ottaessa voi tehdä samanlaisen ekologisen ratkaisun kuin hankkiessaan vaatteen kirppikseltä tai sitten H&M:ltä: toiset koirat ovat jo olemassa tässä maailmassa vailla kotia ja toiset taas ovat varta vasten jotakuta ihmistä varten tuotettuja. Oikeastaan kirppis vs. henkkamaukka -vertaus koskee esim. Espanjaa, Yhdysvaltoja, Thaimaata ja lukuisia muita maita, joissa koiria tuotetaan eläinkauppoihin myyntiin vailla varmuutta siitä saavatko ne koskaan kotia.

Suomessa tilanne taitaa onneksi sentään olla enemmänkin kirppis vs. Dior tai muu haute couture -brändi, jossa vaatteet tehdään tilauksesta ja mittojen mukaan. Haute couture voi kuulostaa ihanalta, mutta koiran hankinta kasvattajalta suurentaa ongelmavuorta ja estää antamasta kotia jo olemassa oleville ”käytetyille tuotteille” (kaamea ilmaisu, en todellakaan tarkoita elävien eläinten olevan omasta mielestäni tuotteita). Lisäksi Suomessa tuotetaan pentutehtaissa koiria vastuuttomasti tyyliin, joka vastaisi väärennettyjen ja käsiinhajoavien merkkivaatteiden myyntiä kadulle levitetyllä lakanalla.

Siitä tämä vertaus kirppis vs. henkkamaukka tai Dior ontuu, koska kyse on elävistä olennoista eikä vain ekologisesta probleemasta. Vaatteita tehdään maailmassa liikaa ja hyvää tavaraa heitetään pois. Jätevuoret kasvavat ja uusien vaatteiden raaka-aineet ja kuljetus kuluttavat. Kun kyse on koirista, niin ekologisuudesta puhuminen on mielestäni hyvin marginaalinen seikka, koska ensisijassa kyse on akuutista hädästä ja kärsimyksestä. Koiria tapetaan, hylätään, rääkätään ja jätetään hoidotta.

Kun lehdissä kirjoitetaan nykyään kaikenlaisista ekologisista valinnoista ja niiden ilmastovaikutuksista, niin mukana ovat jo koiratkin. Tässä toimittajat toivon mukaan keskittyvät koirien kasvatukseen ja muistavat rescuekoirien olevan jo olemassa eikä niiden adoptointi juuri lisää ilmastotaakkaa. Eikä koiran elämän pelastamisessa voi puhua sen epäekologisuudesta, kun ei voi puhua ihmistenkään pelastamisen ilmastotaakasta. Sen sijaan kannattaa puhua ihmisten synnyttämisen ja koirien kasvattamisen ilmastokuormituksesta. Aina voi harkita valmistaako tähän maailmaan jotain uutta, mutta tehtyä ei saa sitten enää tekemättömäksi.
Syötän koirilleni eläinperäistä ruokaa ja se ei tunnu täysin hyvältä, mutta tiedänpähän että näille koirille syötettiin rescuetarhalla ja Lexien tapauksessa edellisessä kodissaan ihan samanlaista ruokaa, joten ottamalla nämä koirat en oikeastaan lisännyt ruoan suhteen ilmastotaakkaa enkä ruoaksi tapettavien eläinten määrää verrattuna entiseen. Enkä ihan oikeasti mieti mitään ilmastotaakkaa pelastaessani eläviä eläimiä. Mutta sitä kyllä mietin miten onnistuisin syöttämään koirilleni vähän enemmän kasvisperäistä ruokaa.

Rakastan tietysti kaikkia koiria niiden alkuperästä riippumatta. Mutta toiset koirat ovat syntyneet ihmisten suunnittelun tuloksena ja toiset vahingossa siksi, ettei joku omistaja ole steriloinut koiraansa, joka on sitten hylätty tai muuten vain laiminlyöty ja tämä koira on sitten multiploitunut vapaana eläessään. Ja nämä vahingossa syntyneet ja vapaana elävät maailman katukoirat ovat edelleen yhtä lailla ihmiskunnan vastuulla kuin kunkin ihmisen omat kotikoirat. Ihmisillä on vain tapana rajata vastuunsa koskemaan välitöntä ympäristöään ottamatta kaiken maailman ongelmia harteilleen ja siksi kai monet ajattelevat, ettei ole heidän asiansa auttaa katukoiria ja maailman eläinsuojelukeskuksiin päätyneitä koiria.
Kunnia kirppis vs. henkkamaukka -vertauksesta kuuluu puolisolleni, joka on minua humoristisempi sanaseppo.
Lue muita rescuejuttuja:
Rescuetoiminta on paljon muutakin hyvää kuin kotien antamista (2018) >>
Eläinsuojelukeskus Lanta Animal Welfare Thaimaassa (2016) >>
Liikkuva eläinklinikka Koh Phanganin saarella Thaimaassa (2017) >>
Soi Dogin turvatarha eläimille Phuketissa (2016) >>
Koiranpennun hoitamista Goalla Intiassa (2017) >>
Koiranliha on julmaa pröystäilyä Aasiassa (2016) >>



One Comment Lisää omasi