Kirppiskoirat vs. henkkamaukkakoirat – miksi rescue on paras

on
Skitch4_big
Tämä Skitch-koira sai kyllä kodin, mutta muuten rescuetarhat maailmalla pullottavat aina ja osassa talteenottopaikkoja koiria joudutaan lopettamaan päivittäin kymmenittäin. Vain adoptoijat voivat ne pelastaa.

Koiraa ottaessa voi tehdä samanlaisen ekologisen ratkaisun kuin hankkiessaan vaatteen kirppikseltä tai sitten H&M:ltä: toiset koirat ovat jo olemassa tässä maailmassa vailla kotia ja toiset taas ovat varta vasten jotakuta ihmistä varten tuotettuja. Oikeastaan kirppis vs. henkkamaukka -vertaus koskee esim. Espanjaa, Yhdysvaltoja, Thaimaata ja lukuisia muita maita, joissa koiria tuotetaan eläinkauppoihin myyntiin vailla varmuutta siitä saavatko ne koskaan kotia.

Myös rotukoiria hylätään, joten jos tykkää tietynnäköisistä koirista, niin valinnanvaraa riittää.

Suomessa tilanne taitaa onneksi sentään olla enemmänkin kirppis vs. Dior tai muu haute couture -brändi, jossa vaatteet tehdään tilauksesta ja mittojen mukaan. Haute couture voi kuulostaa ihanalta, mutta koiran hankinta kasvattajalta suurentaa ongelmavuorta ja estää antamasta kotia jo olemassa oleville ”käytetyille tuotteille” (kaamea ilmaisu, en todellakaan tarkoita elävien eläinten olevan omasta mielestäni tuotteita). Lisäksi Suomessa tuotetaan pentutehtaissa koiria vastuuttomasti tyyliin, joka vastaisi väärennettyjen ja käsiinhajoavien merkkivaatteiden myyntiä kadulle levitetyllä lakanalla.

Tälle koiralle olisi käynyt hyvin huonosti ilman ihmisten apua. Jalka jouduttiin amputoimaan ja erittäin arka koira palasi Koh Lantan kadulle hoidettuna ja steriloituna.

Siitä tämä vertaus kirppis vs. henkkamaukka tai Dior ontuu, koska kyse on elävistä olennoista eikä vain ekologisesta probleemasta. Vaatteita tehdään maailmassa liikaa ja hyvää tavaraa heitetään pois. Jätevuoret kasvavat ja uusien vaatteiden raaka-aineet ja kuljetus kuluttavat. Kun kyse on koirista, niin ekologisuudesta puhuminen on mielestäni hyvin marginaalinen seikka, koska ensisijassa kyse on akuutista hädästä ja kärsimyksestä. Koiria tapetaan, hylätään, rääkätään ja jätetään hoidotta.

Lucky tuli Lanta Animal Welfarelle todennäköisesti auton siihen törmättyä. Ensin se sai kohtauksia, mutta sitten ne loppuivat. Jos Lucky olisi saanut kohtauksia jossain kadulla, ei se varmaan olisi selvinnyt.

Kun lehdissä kirjoitetaan nykyään kaikenlaisista ekologisista valinnoista ja niiden ilmastovaikutuksista, niin mukana ovat jo koiratkin. Tässä toimittajat toivon mukaan keskittyvät koirien kasvatukseen ja muistavat rescuekoirien olevan jo olemassa eikä niiden adoptointi juuri lisää ilmastotaakkaa. Eikä koiran elämän pelastamisessa voi puhua sen epäekologisuudesta, kun ei voi puhua ihmistenkään pelastamisen ilmastotaakasta. Sen sijaan kannattaa puhua ihmisten synnyttämisen ja koirien kasvattamisen ilmastokuormituksesta. Aina voi harkita valmistaako tähän maailmaan jotain uutta, mutta tehtyä ei saa sitten enää tekemättömäksi.

Syötän koirilleni eläinperäistä ruokaa ja se ei tunnu täysin hyvältä, mutta tiedänpähän että näille koirille syötettiin rescuetarhalla ja Lexien tapauksessa edellisessä kodissaan ihan samanlaista ruokaa, joten ottamalla nämä koirat en oikeastaan lisännyt ruoan suhteen ilmastotaakkaa enkä ruoaksi tapettavien eläinten määrää verrattuna entiseen. Enkä ihan oikeasti mieti mitään ilmastotaakkaa pelastaessani eläviä eläimiä. Mutta sitä kyllä mietin miten onnistuisin syöttämään koirilleni vähän enemmän kasvisperäistä ruokaa.

Roskiksia kaivavat pennut ovat minun ja sinun pelastettavissamme.

Rakastan tietysti kaikkia koiria niiden alkuperästä riippumatta. Mutta toiset koirat ovat syntyneet ihmisten suunnittelun tuloksena ja toiset vahingossa siksi, ettei joku omistaja ole steriloinut koiraansa, joka on sitten hylätty tai muuten vain laiminlyöty ja tämä koira on sitten multiploitunut vapaana eläessään. Ja nämä vahingossa syntyneet ja vapaana elävät maailman katukoirat ovat edelleen yhtä lailla ihmiskunnan vastuulla kuin kunkin ihmisen omat kotikoirat. Ihmisillä on vain tapana rajata vastuunsa koskemaan välitöntä ympäristöään ottamatta kaiken maailman ongelmia harteilleen ja siksi kai monet ajattelevat, ettei ole heidän asiansa auttaa katukoiria ja maailman eläinsuojelukeskuksiin päätyneitä koiria.

Kunnia kirppis vs. henkkamaukka -vertauksesta kuuluu puolisolleni, joka on minua humoristisempi sanaseppo.

Lue muita rescuejuttuja:

Rescuetoiminta on paljon muutakin hyvää kuin kotien antamista (2018) >>
Eläinsuojelukeskus Lanta Animal Welfare Thaimaassa (2016) >>
Liikkuva eläinklinikka Koh Phanganin saarella Thaimaassa (2017) >>
Soi Dogin turvatarha eläimille Phuketissa (2016) >>
Koiranpennun hoitamista Goalla Intiassa (2017) >>
Koiranliha on julmaa pröystäilyä Aasiassa (2016) >>

Poohie oli koira, joka ei koskaan saanut kotia vietettyään vuosia eläinsuojelukeskuksessa. Se oli surullinen asia Poohien kannalta. Lisäksi koska Lanta Animal Welfarella pyritään pitämään koirien määrä noin 40:ssä, saattoi Poohien adoptoimattomuus tarkoittaa sitä, että monille koirille jouduttiin sanomaan ei, koska ne eivät tarhalle mahtuneet. 
Tequila oli hylätty koira, jolla joko jo oli pennut tai se synnytti ne heti eläinsuojelukeskukselle tultuaan. Se ja kaikki pennut saivat kodit ympäri maailmaa ja ne kaikki tietysti steriloitiin, jotta ei vain syntyisi lisää pentuja.
Minua muutenkin miellyttävät tällaiset peruskoirat, joilla on oikea kuono ja normaalimittainen vartalo, joka ei ole epäterveen tuhti eikä esimerkiksi ylipitkä ja lyhytjalkainen.

One Comment Lisää omasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s