Kirkas perunasalaatti pavuilla, kapriksella ja tillillä. — Kirkas perunasalaatti pavuilla, omenalla, kapriksella ja tillillä.

Pavut ovat proteiinia sisältävää prosessoimatonta perusruokaa: kikherneet, herneet, kidneypavut, limapavut, mustapavut, mustasilmäpavut, härkäpavut, valkoiset pavut, ruskeat pavut, soijapavut, pintopavut, adukipavut, mungpavut jne.

Papuja tölkeissä. Halvimmalla pääsee jos liottaa ja keittää pavut itse. Näissä pakkauksissa ne ovat valmiiksi keitettyjä.

Ne ovat palkokasveja, joista käytetään sisällä olevat isot siemenet. Hernettä ja edamame-soijapalkoja lukuun ottamatta niiden palkoja ei syödä. On myös palkokasveja, joista syödään koko palko sisällä olevine siemenineen, kuten vihreät pavut (eli salkopavut tai pensaspavut, lue lisää: Syö vihreitä papuja >>). Ne luokittelisin vihanneksiin, kun taas palkojen sisällä olevat pavut ovat proteiiniruokaa. Papuihin voisi lukea mukaan mukaan myös erilaiset linssit.

Voi joko ostaa pusseittain myytäviä kuivattuja papuja, liottaa ne yön yli, keittää ja säilyttää pari päivää jääkaapissa tai pitkään pakastimessa, tai sitten ostaa valmiita papuja purkeissa.

Avokado-kikhernesalaatti, jossa myös mangoldia tai punajuuren lehtiä. Lisäksi tämmöiset maustan yleensä sitruunamehulla, pippurilla ja suolalla, ehkä myös valkosipulilla.

Lisäile papuja ruokiin

Intialainen palak-kastike, johon olen lisännyt papuja.

Yksinkertaisimmillaan papuja voi alkaa käyttää lisäämällä niitä ruokiin, joista tulee siten valkuaispitoisempia ja ruokaisampia. Lisää purkillinen papuja salaattiin, keittoon tai wokkiin. Jos sinulla on huonoja kokemuksia pavuista, niin aloita pienin annoksin. Sillä ei oikein ole väliä mitä papuja laitat, kokeilemalla löydät omat lempparisi. Papujen maut myös vaihtelevat. Eri merkkisten purkkipapujen pavut voivat olla eri makuisia ja esimerkiksi liemen suolaisuus ja vetisyys voi vaihdella. Myös itse keittämällä niistä voi joskus tulla eri makuisia. Jos siis joku papulaatu ei joskus miellytä, ei kannata yleistää niiden olevan aina huonoja.

Hummus

Kikherneistä tehtävää hummusta neuvotaan joskus laittamaan leivän päälle, mutta hummuksen pitäisi olla erityisen öljyistä ja suolaista, jotta itse kelpuuttaisin sen leivälle margariinin sijaan. Hummuksenkin voi valmistaa niin monin eri tavoin ja ne voivat olla kovin eri makuisia. Makuun vaikuttaa mm. kikherneiden kypsyysaste ja vetisyys, määrä ja laatu tahinin, sitruunan, suolan, valkosipulin ja ruokaöljyn suhteen, hummuksen notkeus ja onko hummus jätetty rouheaksi vai onko se aivan sileää tai onko joukkoon laitettu esim. persiljaa. Huomasin jopa sen vaikuttavan, että miten kosteista kikherneistä hummuksen tekee. Keitin niitä kerran niin pitkään, että kaikki vesi höyrystyi jo pois. Näistä kypsistä, mutta kuivakoista kikherneistä tuli erityisen täyteläisen makuinen hummus.

Kaupoissa on monia erilaisia valmishummuksia ja niistä suosikkini on Lidlissä myytävä Baresa-hummus ja siitä se tavallinen versio, eikä mikään kurpitsa- tai muu maustettu versio. Yleensäkin hummus on mielestäni parasta ilman että siihen on lisätty mitään erikoista. Poikkeuksena on punajuurihummmus, joka voi olla todella hyvää. En vain itse ole saanut valmistettua siitä niin hyvää kuin mitä ravintoloissa olen saanut.

Chocochillin vegaaninen parmesaanihummusresepti >>

Bagel hummuksella, aurinkotomaatilla ja rucolalla. Usein hummusta tarjotaan myös falafel-annoksissa.

Muut paputahnat

Kovin hyvää babaganoushia, hummusta, ful medamesia ja tabboullehia Kuala Lumpurin Chinatownissa. Ful medames -härkapaputahna on erillisessä kupissa, ja se on tuollainen rouheisempi versio, joka kupissa näyttää keitolta päällä olevan öljyn ja silpun takia.

Vuosia sitten Egyptin Hurghadan matkallamme aamiaisemme pelasti ful medames-tahna, kun muutoin hotellin aamiaistarjonta oli aika tylsää. Ful medames on erityisesti Egyptissä käytetty paputahna, joka valmistetaan härkäpavuista (kuivatuista, keitetyistä ruskeasävyisistä härkäpavuista). Joskus se tarjotaan hienona tahnana ja joskus pavut on jätetty melkein kokonaisiksi. Siihen tulee myös öljyä, suolaa, sitruunamehua ja pippuria, ja usein myös persiljaa, valkosipulia ja jeeraa. En ole kuullut, että siinä käytettäisiin mitään eläinperäisiä ainesosia, mutta eihän sitä aina voi tietää, mitä kukin kokki saa päähänsä. Laardia siihen tuskin laitetaan, koska kyseessä on pohjoisafrikkalainen ja lähi-itäläinen ruoka.

Jos olet tottunut tekemään hummusta, niin kannattaa aloittaa muiden paputahnojen tekeminen samalla reseptillä. Reseptejä löytyy netistä loputtomasti.

Hummusta, jonka keskellä on ruskeaa pintopaputahnaa.

Ruskeapaputahna

Vaihtelua hummukseen voi saada tekemällä sen muusta kuin kikherneestä. Koska ei ole kikhernehummuksen voittanutta, pitää mielestäni muihin paputahnoihin laittaa jotain ekstraa. Tässä silppusin joukkoon kevätsipulin varsia.

tölkillinen ruskeapapuja
2 rkl tahinia
2 valkosipulia
sitruunamehua
suolaa, pippuria
kevätsipulin varsia

Tarvitset tahnaan hiukan papujen lientä, joten säästä se ja lisää sitä jos tahna ei meinaa sotkeutua ja jumiutuu sauvasekoittimeen. Lisää kevätsipulin varret joukkoon vasta lopuksi, koska jos ne sekoittaa sauvasekoittimella joukkoon heti, menevät nekin tahnaksi ja värjäävät tahnan kauttaaltaan vihertäväksi.

Jos paputahnaan yleensäkin haluaa lisätä vihanneksia, kannattaa miettiä haluaako soseuttaa vihannekset paputahnan joukkoon vai haluaako jättää vihannekset joukkoon sattumiksi.

Aquafaban hyödyntäminen

Aquafabaa ja sokeria vatkattuna kiinteäksi.

Aquafaba on papujen keitinlientä, josta saa vatkaamalla kiinteää kananmunanvalkuaisen tapaan. Siispä siitä saa hyviä reseptejä käyttäen tehtyä mm. marenkia, britakakkua, pavlovaa, ”munakasta”, macaroneja ja vaahtokarkkeja. Eli seuraavan kerran kun avaat esimerkiksi purkillisen kikherneitä, voit ottaa nesteen talteen ja kokeilla mitä lientä vatkaamalla saakaan aikaan, se tuntuu hiukan ihmeelliseltä.