Kuulin sanan ”ital” ensimmäisen kerran pari vuosikymmentä sitten mennessäni jonkun reggaebändin keikalle kasvisravintola Herne & Nauriiseen Helsingissä. Siellä oli sinä iltana tarjolla myös ruokaa, jonka arvioin jamaikalaistyyliseksi. Tämä homma jäi silloin mietityttämään. Nyt minua siinä kiehtoo se, miten moniin eri kulttuureihin kuuluu ja on kuulunut kasvisruokailu.
Italista sain käsityksen, että se aika vähäisesti maustettua ja ehkä hieman pelkistettyä ruokaa, jota voi käsittääkseni kuitenkin esimerkiksi uppopaistaa. Oletan jamaikalaisen ital-ruoan olevan hyvin samanlaista kuin karibialainen ruoka ylejäänkin. En siis ole minkäänlainen ital-ruoan tietäjä, vaan otan tämän aiheen esiin yhtenä olemassa olevana kasvisruokakulttuurin ilmentymänä.
Ital-ruoan idea
Ital on usein kasvisruokaa, pääsääntöisestikin, koska liha on kuollutta eikä siten vitaalista. Rastafari-uskonnossa ”kuollutta vältellään*”. Ital food tarkoittaakin vital foodia, rastakielessä kun vain jätetään usein ensimmäinen konsonantti pois ja sanat aloitetaan mielellään i-kirjaimella.
Ital-ruoan pitää olla mahdollisimman luonnollista ja puhdasta ja sen ei pidä sisältää mitään lisäaineita eikä se usein sisällä suolaakaan. Ruoan suolattomuus onkin totuttelemista vaativaa, kun ruoka muutenkin voi olla aika pelkistettyä, mutta tottuuhan siihen. Suolaa ”pidettiin Babylonin (=orjuuttajien) kahleena ja mielen tylsistyttäjänä*”. Ital on rastafarismissa periaate muutenkin kuin ruoan suhteen.
* otteita Marja Simosen Uusi, uudempi, uusin Siion -gradutyöstä, kuten myös:
”Alunperin ital food (vital food) tarkoitti raastettua, kypsentämätöntä ruokaa.”
”Suhtautuminen maitoon, kahviin ja eri vihanneksiin vaihtelee. Ainakin teoriassa juustoja, vehnäjauhotuotteita ja juureksia vältetään.”
Rastafarien uskonto on liian monimutkaista, että sitä alkaisin tässä tutkimaan.
”Rastaliikkeen juuret ovat kristinuskossa, Jamaikan kansanuskonnoissa ja afrikkalaisissa perimätavoissa.”
Jotain kummallisia käänteitä ital-ruoan ja monien muiden ruokaoppien suhteen voi lukea mm. Ummagummakosmos -blogista >>
Onko karibialainen ruoka vähämausteisuudessaan kuin ital-ruokaa?
Karibialainen kulttuuri on minulle ihan outoa ja olen päässyt siihen tutustumaan lähinnä vain matkallani Belizeen vuonna 2012. Belize oli karibialaisella kulttuurillaan ja väestöltään mielestäni huomattavasti erilainen verrattuna viereiseen Meksikon Jukataniin. Koko Meksikon ja Belizen reissullani koin ruoan olevan pelkistetymmän makuista kuin mihin olin tottunut ja Belizessä varsinkin ruokakulttuuri vaikutti olevan suorastaan ankeaa.
Luulen ital-ruoan olevan Jamaikallakin lähinnä papuja ja riisiä sekä paistettuja keittobanaaneja ja vihanneksia pelkistetysti tarjottuna. Ks. tältä sivulta kuvia, jotka kuvastanevat ruokavaliota hyvin. Juttuja jamaikalaisesta ruoasta löytyy esim. täältä. Rastafarismi on syntynyt 1930-luvun Jamaikalla, joten alun perin ital-ruoka on sitten pohjautunut siellä yleisesti saatavilla oleviin ruoka-aineisiin. Siksi varmaan ital-ruokana maailman ravintoloissa saatetaan tarjoilla suomalaisittain eksoottisia ruoka-aineita, kuten plantaania, jamssia ja okraa.
Ital afrikkalaisena ruokana
Etiopiassahan orientaaliortodoksisen kirkon oppeihin kuuluu vegaaninen kasvissyönti 180 päivää vuodessa, mm. joka keskiviikko ja perjantai sekä joulun aikaan 40 päivän kestoisesti. Ja rastafarien jumala on Etiopian entinen keisari Haile Selassie ja Etiopia on heidän Siion. Mutta tällä ei ehkä taida olla hirveästi tekemistä rastafarismiin liittyvän kasvissyönnin kanssa, muuta kuin jonkin verran pohjautuminen raamattuun.
Rastafarismi ei ole vain Jamaikan juttu, vaan sitä löytyy Afrikan maista, kuten Tansaniasta ja Gambiasta. Ja Etiopiaan on tietysti ”paluumuuttanut” rastafareja, sieltä löytyy muusta Etiopian kulttuurista erillään oleva Shashamanen yhteisö. Ital on varmasti saanut paljon vaikutteita eri Afrikan maista, joista Jamaikalle on päätynyt väestöä.
Ital-ruokaa soul foodina
Olen pariin otteeseen päässyt Yhdysvalloissa kokeilemaan jonkinlaista afroamerikkalaista comfort foodia, soul foodia. Ensimmäisellä kerralla New Yorkin Harlemissa ihmettelin Uptown Vegin ruokatiskejä, jotka eivät sisältäneet oikein mitään vihreää, vaan vain perunavuokia, feikkikanaa ja muita ruskeasävyistä ruokaa. Soul food on tuhtia ruokaa, koska sitä ovat alun perin syöneet rankkaa fyysistä työtä tehneet. Uptown Veg ei ole kuitenkaan ital food -paikka ja pidän feikkikanankoipia eineksenä, eivätkä ne siksi voisikaan olla italia.
Meninkin Harlemissa syömään silloiseen Strictly Rootsiin, jota joidenkin Happy Cow -arvioiden mukaan kutsuttiin ital-ruokapaikaksi, mutta arvioijat voivat olla väärässäkin. Annoksessani oli kahta eri papupataa, paria erilailla paistettua tofua, paistettua plantaania, keitettyä mangoldia tai lehtikaalia ja jotain kaalisalaattia. Nämä varmaan voivat kaikki lukeutua luonnolliseksi vitaaliseksi ruoaksi, vaikka ovat ainakin kaukana raakaruoasta, jota ital-ruoka alun perin oli vitaalisuutensa tähden.
En kuitenkaan tykkää rastafariuskonnosta sellaisenaan sen enempää kuin muistakaan uskonnoista, joihin tuntuu aina kuuluvan konservatiivisuutta, naisten sortamista, turhia tabuja ja rajoituksia sekä hierarkisuutta. Mutta kun maailmassa aika monille ihmisille uskonto on hyvin tärkeä osa elämää, niin kiva jos näihin uskontoihin kuuluu joitain hyviä piirteitä. Rastafareja on silti arvioitu maailmassa olevan vain noin miljoona.
Muita juttuja, jotka jollain tavalla liittyvät eri kasvisruokakulttuureihin ja -uskontoihin:
Valamon luostari Heinävedellä (2014) >>
Kasvissyönti intialaisittain (2013) >>
Kasvissyönti thaimaalaisittain (2014) >>
reissaustajaruokaa.com 