Tammela mainostaa itseään iskulauseella ”Kahden kansallispuiston koti” ja näillä tarkoitetaan Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistoja, joihin olen tykästynyt. Alue ei muutenkaan vaikuta hullummalta, voisin jopa valita sen asuinpaikakseni, jos Suomessa olisi pysyttävä. Luin jutun, jonka mukaan slogan oli brändiselvityksen tulosta ja luonto oli noussut sen perusteella kunnan ykkösteemaksi. Se on varmaan hyvä idea näinä aikoina, kun kansallispuistot ovat kasvattaneet suosiotaan ja Nuuksio on jo liiankin täynnä pääkaupunkilaisia. Toisaalta mietin, että miksi ihan kaiken kunnista urheiluseuroihin on aina vain yritettävä kasvaa.

Meidät vei Tammelaan vuoden sisään jo kolmatta kertaa myös helppo majapaikka Eräkeskus Metsäkouluntie. Eräkeskus on edullisuudessaan meille just sopiva paikka majoittua patikkareissuillamme, tällä kertaa meillä oli kissakin mukanamme. Arkailisimme vuokrata liian hienoja vuokramökkejä tällä nelieläimisellä porukallamme. Yksi Hämeen Ilvesreitin poluista kulkee ihan Eräkeskuksen vierestä kansallispuiston metsiin, joten autotonkin voisi tuolta käsin jonkin verran talsia.

Molemmat kansallispuistot ovat Poriin menevän 2-tien varrella päälle tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Liesjärven ja Torronsuon välissä on Ruostejärven virkistysalue Eerikkilän urheiluopiston ja Hämeen luontokeskuksen tienoolla. Lisäksi kävimme tällä kertaa myös Saaren kansanpuistossa. Naapurikunta Lopellakin on vaikka mitä polkuja, kuten Melkuttimien reitit ja Komion luonnonsuojelualue. Kirjoittelen tässä nyt viimeksi vierailemistamme paikoista.

Lue myös:
Torronsuon kansallispuisto Hämeessä (2018) >>
Liesjärven kansallispuisto koirien kanssa (2018) >>

Torronsuo ja Piippurinsuon lenkki

Torronsuohon tutustutaan yleensä vain Kiljamon parkkipaikalta käsin ja vuosi sitten patikoimme siellä noin 10 km pituisen lenkin suon ja Torron kylän läpi. Nyt kävelimme vain suon toiselle laidalle ja takaisin yhteensä noin 6 km, koska tuolla 10 km pituisella ympyräreitillä joutuu lopuksi kävelemään maantiellä ja se ei viimeksi ollut kivaa.

Lisäksi tällä kertaa etsiydyimme kansallispuiston kartan itäosassa näkyvälle Piippurinsuolla kulkevalle lenkille, joka on osa keltaisella maastoon merkittyä Hämeen Ilvesreittiä. Tuo Ilvesreitti on hiukan hämyinen kokonaisuus reittejä, jotka eivät kaikki taida olla edes yhteydessä toisiinsa.

Ensin meidän täytyi etsiytyä Piippurinsuon lenkin aloituskohdalle Porin tien varrelle. Tien ja metsän välissä on hirviaita, joten tieltä ei pääse Torronsuolle mistä vain. Eerikkilän urheiluopistolta tulee Ilvesreitti Niinimäentietä pitkin valtatielle ja siinä kohdassa on hirviaitaan tehty aukko. Risteyksen tunnistaa YIT:n kyltistä, koska noilla kohdin on louhos.

Piippurinsuon lenkki ei ollut erityisen mahtava. Ensin se kulki aika tavallisessa metsässä niin lähellä valtatietä, että sieltä kuului harmillinen jylinä. Suon yli kulkevat pitkokset olivat tietysti oikein kiva pätkä.

luontoon.fi/torronsuo

Saaren kansanpuisto

Torronsuon pohjoispuolella on Saaren kansanpuisto, josta on myös polkuyhteys kansallispuistoon. Saaren kansanpuistossa on polkuja muutaman tunnin kävelyyn, ainakin jos pysähtelee koirien kanssa ihmettelemään välillä. Tuo on ihan jännän järvinen pieni alue pikkuisine saarineen ja harjuineen. Täällä pääsi siis taas kerran kävelemään korkealla kulkevaa kapeaa harjua vesien välissä. Kävin Kaukolanharjun näköalatornissa, sinne pääsy maksoi 5 e ja se ei ole lainkaan aina auki. Siitä pääsee kävelemään eteenpäin aina Torronsuolle menevän polun risteykseen.

luontoon.fi/saari

Liesjärvellä 14 km pituinen lenkki

Eräkeskuksen pihalta pääsee Ilvesreitin polkua pitkin Liesjärven alueelle Peukalolammin taukopaikalle. Siitä voi edetä Kaksvetisen rannalle ja tehdä pienemmän lenkin palaten Sikomäen kautta Eräkeskukselle tai sitten valita 14 km pituisen kävelyn Siltalahden kautta. Pidemmälle lenkille lähdetään Kaksvetiseltä kohti Hämeen luontokeskusta ja Eerikkilää, mutta käännytään polkujen risteyksessä. Nämä lenkit näkyvät selkeinä keltaisella merkittyinä polkuina Liesjärven reittiesitteessä.

luontoon.fi/liesjarvi