Olen ollut Helsingissä kirjoilla yli 20 vuotta ja nyt asian laita muuttui, kun lähdimme tänään pois sieltä ja kohta etenemme talveksi Espanjaan.

Joskus yli 10 vuotta sitten vähän niinkuin ajattelin, että kaikki haluaisivat asua Helsingissä, mutta olosuhteiden pakosta joutuivat asumaan kuka missäkin. Mielestäni Helsingin väenpaljouden manailijat yrittivät vain todistella itselleen, että ihan hyvä heidän on asua siellä jossain muualla, jossa joutuvat asumaan. Että heidän identiteettinsä on rakentunut edustamaan jotain muuta Suomen kolkkaa ja identiteetti murentuisi, jos he myöntäisivät kaipaavansa Helsinkiin.

No, parin viime vuoden aikana pyörittelin töissäni muiden ihmisten osoitteita ja ihastelin jos he asuivat jossain Sotkamossa tai jossain tuntemattoman nimisessä kylässä, jonka postinumero voi antaa vain jotain osviittaa sijainnista. Vielä Koh Lantalla asuessani sanoin olevani ”city girl” varmaankin koska tympäännyin Lantalla niin paljon ja sieltä oli ihanaa joskus päästä Bangkokiin, Kuala Lumpuriin tai edes Krabiin tai Phuket Towniin. Mutta nyt haluan maalle, josta voi vain välillä piipahtaa jossain ihmisten ilmoilla. Koirani ovat iso syy tähän, koska niiden ulkoiluttaminen vie ison siivun elämästäni. Siispä vuokrasimme Espanjasta talon syrjästä poissa kylien keskustoista.

Ihastelin ja ihmettelin Kallion vilkkautta pari vuotta sitten, kun muutimme sinne. Kamppiin verrattuna siellä oli paljon eläväisempää. Kävimme syömässä Döner Harjussa seitanannoksia ja ajattelin että tällaista tämä elämä alkaa nyt olemaan. Kirjasto oli ihanan lähellä ja oli uusia ruokapaikkoja. Elin pari vuotta aika pienellä alueella, koska työpaikkakin oli kävelymatkan päässä. Aika vähän poistuin Hakaniemi-Kallio-Sörnäinen -akselilta ja kyllästyin. En käynyt enää juuri lainkaan baareissa, joten niiden olemassaolo  muistutti lähinnä vanhasta elämästä ja mitä elämä oli nyt. Koirien kanssa tietyt reitit tuli tallottua aika tarkkaan. Opin esimerkiksi että tietyssä kohdassa kadulla edellä kulkevat usein pysähtyivät ihastelemaan näyteikkunaa ja minun piti arvioida kannattiko lähteä koirien kanssa ohittamaan vai ei.

Ei Helsingissä edelleenkään ole paljoa ihmisiä, ei todellakaan, vaikka jotkut toispaikkakuntalaiset tykkäsivätkin niin sanoa. Mietin edelleen, että eivätkö tuolla tavalla ajattelevat sitten tykkää edes käydä maailman todellisissa metropoleissa. Tykkään kyllä mahdollisuudesta käydä kaupungeissa, mutta viime talvena kun mietin minne päin Etelä-Eurooppaa matkustaisin, tajusin että mitäpä minä jossain kaupungissa. Lähdin siis Mallorcalle patikoimaan. Lomat kaupungeissa perustuvat niin paljon kaupallisuuteen, kaikki kiva tekeminen maksaa. Ravintoloiden kasvistarjontaan tutustuminen on minusta edelleenkin hauskaa. Toukokuun alussa Bangkokissa kuitenkin huomasin, että eihän se koko päivä kulu ravintoloissa, koska ei koko ajan voi syödä. Olin tosi tyytyväinen kun lähdinkin Krabiin viidakon keskelle ja skootterilla ajelemaan. Mieluummin tutustun luontokohteisiin kuin ihmisten tekemiin rakennelmiin tai taiteeseen ja mieluummin kävelen poluilla kuin kaduilla.

Jos oli huono valinta tulla Suomeen, niin tietyllä mittarilla katsottuna valitsin asuinalueeni Suomessa hyvin. Eurovaaleissa Vasemmistoliitto ja Vihreät saivat yhteensä yli puolet Kallion äänistä, joten Suomi olisi aika toisenlainen paikka, jos se riippuisi kalliolaisista. Kurjia sääoloja nämä puolueet eivät kuitenkaan voisi muuttaa ja muutenkin politiikka on hidasta vänkäämistä, eikä muutoksia helposti synny. Mutta se ero ainakin olisi itseni kannalta, että voisin vähän positiivisemmin katsoa tulevaisuuteen ja uskoa paremmin ihmisiin. Eli sellainen ilmapiiriero ainakin voisi Suomessa olla, jos muu Suomi tai edes Helsinki äänestäisi kuin Kallio, mutta kaipa täällä silti pysyteltäisiin talvisin sisätiloissa ja käveltäisiin ulkona näkemättä muita ihmisiä. Eli kyllä minä tätä ilmastoa lähden ennemmin pakoon kuin ihmisiä tai yhteiskunnan tilaa.

Näin sitä ollaan lähdössä Kallion kuplasta Andalusiaan, jossa painajaismainen äärioikeisto on hieman kasvattamassa suosiotaan. Katsotaan millä tavalla se näkyy ihmisten asenteissa, että näkevätkö he minut epäilyttävänä heidän työpaikkojensa viejänä. Joku inha Vox-puolue vastustaa aborttia ja maahanmuuttoa, eli kannattajansa ovat naisvihamielistä nurkkakuntaa, joka puolustaa härkätaisteluja. Turvaton olohan tuollaisesta tulee. Mutta toivottavasti ihmiset siellä silti olisivat puheliaampia, avoimempia ja iloisempia, vaikka osa konservatiivisia olisikin.