Reittimme Suomesta Espanjaan kulki Pohjois-Italian Gardajärvelle, sillä sinne laskeudutaan tullessa Innsbruckista Brennerinsolaa pitkin. Meidän Gardan vierailumme rajoittui järven eteläpäässä sijaitsevaan Desenzanoon ja etenkin siellä sijaitsevaan leirintäalueeseen. Viihdyimme siellä kuitenkin oikein hyvin ja jäimme sinne kahdeksi yöksi raskaan ajourakan päätteeksi, siitä voi lukea edellisestä jutusta Alppien ylitys Brennerin solaa pitkin. Olisin voinut jäädä tuonne vaikka viikoksi lepäämään ja syömään marinarapitsaa.
Oli mahtavaa kun Camping Desenzano oli niin koiraystävällinen paikka. Edellisestä paikasta Brennerin solan varrella olimme joutuneet kääntymään pois, koska koiria ei huolittu. Tällä leirintäalueella oli oma koirapuistonsa, joten Zell am Seen koirapuisto ei jäänyt koiriemme viimeiseksi hihnattomaksi ulkoiluksi ennen Espanjan talomme pihaa, eikä itse asiassa jäänyt Desenzanokaan. Respassa minulle ojennettiin lahjakassi, jossa oli koirille kokoontaitettavat juomakupit ja ruokanäytepussit. Kaiken lisäksi siellä oli koirien kylvetyspaikka ihan ammattimaisine ammeineen ja karvankuivaajakin olisi ollut. Tuo kylpypaikka tuli meillä tarpeeseen, koska Greipillä on taas jotain allergista ihottumaa ja sitä pitää pestä lääkeshampoolla.
Italiahan on mielestäni aivan ykköslomakohde ja maa on ylivertainen estetiikaltaan ja ruoaltaan. En minä nyt mikään kunnon Italiantuntija ole, mutta tämmöisen asenteen olen hankkinut. Ainakin kuvittelin, että heti Italian puolella alkoi helpottamaan semmoinen keskieurooppalainen pingotus. Haluan ajatella että italialaiset osaavat elää tätä elämää. Italiassa osataan kaikki paremmin ja siellä on kaikki kauniimpaa. Siellä ostamani päärynätkin maistuivat paremmilta kuin mitkään päärynät ikinä.
Tyydyin siis katselemaan Gardajärveä ihan vain tuolta rannalta käsin ja aavistelemaan millaiset maisemat pohjoisempana olisi. Olimmehan jo nähneet Itävallassa järviä, joiden luota kohoaa vuoria, joten en sitten tiedä olisiko näitä isompi Garda ollut miten säväyttävä niihin verrattuna. Ehkä Gardalla se juttu onkin kylät järven rannalla ja niihin tutustuminen kannattaisi olla pidemmän loman – koirattoman loman – juttu. Yleensä kai karavaanarit ajavat järven ympäri tai ainakin sen itäisen rannan (läntisellä on tietääkseni paljon tunneleita). Mutta meitä ei tosiaankaan huvittanut ajaa yhtään enempää kuin oli pakko. Edessä oli vielä yli 2300 kilometrin ajo.
Club de Sole -ketjuun kuuluva Camping Village Desenzano maksoi syyskuun lopulla kahdelta yöltä 23,20 euroa per yö. Koirista ei tullut lisähintaa.
Reissu matkailuautolla kolmen koiran kanssa Suomesta Espanjaan. Vältämme kaupunkeja, kyliä ja ihmisvilkkaita kohteita ja suuntaamme luontoon kävelemään. Reitti Baltia, Puola, Slovakia, Itävalta, Italia, Ranska ja Espanja.
Emme menneet Monte Baldolle
Olin ajatellut Gardan olevan meille koirien kanssa patikkakohde, mutta pysyttelimmekin siis ihan vain leirintäalueen rannassa, koirapuistossa ja lähikaduilla. Olin ottanut etukäteen selvää Gardajärven patikkamahdollisuuksista, joten jaan tässä tämän selvitystyöni tulokset, vaikka emme siis itse näitä kokeneetkaan.
Katsoin etukäteen Helsingin kirjaston Hiking in Italy -kirjasta (Lonely Planet), että Gardalla olisi kaksi kirjaan merkittyä patikointipaikkaa. On järven itäpuolinen Monte Baldo Malcesinen luona ja Valle del Singol länsirannalla Limone dul Gardan lähellä. Ensin luin kirjasta, että Monte Baldon poluilla huristaa kävelijöiden lisäksi maastopyöräilijöitä, jotka voivat aiheuttaa hankalia hetkiä kapeilla poluilla jyrkillä rinteillä (tosiaan toisella puolella voi olla pudotus ja toisella puolella seinämä, ks. video). Sitten ensimmäisestä googlaamastani blogijutusta luin että ”näimme mm. lampaita paimentaneen maanviljelijän koiransa kanssa Pozza della Stellan hissiasemalla.” Eli mikä on toisille ihastuttava juttu voi toisille olla seikka, jonka takia tyrmää koko kohteen. Meille vapaana liikkuvat koirat ovat koko reissua leimaava uhka. Kuulostaa dramaattiselta, mutta mikä olisikaan hirveämpää kuin että koiramme joutuisivat tappeluun jonkun vahtikoiran kanssa.
Mutta tutkailin karttaa tarkemmin ja totesin Monte Baldon olevan niin iso vuorijono, että kyllä siellä tilaa pitäisi riittää. Taitaa olla niin, että maailmanluokan patikointikohteiden kohdalla esitellään vain semmoisia reittejä, joilla saavutetaan huippuja ja hurjimpia näkymiä. Meille kelpaavat paljon vaatimattomammat polut ja näköalat. Ei meidän tarvitse päästä huipulle, vaikka siellä hienoimmat näkymät olisivatkin. Haluamme vain päästä kävelemään luontoon. Monte Baldollehan useimmat ihmiset menevät gondolihissillä Malcesinesta ja sitähän mene emme koirien kanssa olisi tehneet. Olisimme toki mielellään menneet, mutta noihin hisseihin on pitkät jonot ja ne ovat arvatenkin ihan täysiä.
Lonely Planetista löytyi ohjeet reitille 634, joka lähtee rannasta Navenen kylästä kohti Rifugio Bocca di Naveneen. Navenesta taas polun alkulähteiltä löytyy leirintäalue. Kun LP:ssä vielä mainittiin matkan olevan suurimmaksi osaksi kulkevan metsässä ilman maastopyöräilijöitä, päätin tarkistaa tuon reitin kunnolla. Netistä löytyi sitten alamäkipyöräilijöiden videoita tuolta polulta 634, joten näköjään sitä ei ole saatu rauhoitettua pelkille kävelijöille.
Monte Baldo sijaitsee vuorijonolla, joka on Brennerin solalta ja Bolzanosta tulevan A22-tien ja Gardajärven välissä. Bolzanosta tullessa voisi kääntyä jo Tiernan kohdalta päästäkseen suoraan Gardajärven pohjoispäätyyn.
Tietoa Gardajärven kävelyreiteistä >>
reissaustajaruokaa.com 