Vietin kesällä 2013 kolme viikkoa Italiassa, jossa vegaaniruoan tilaaminen oli paljon helpompaa kuin mitä etukäteen kuvittelin. Useimmilla aterioilla olin onneni kukkuloilla saadessani mahtavaa ruokaa. Parasta olivat pitsat, bruschetat ja focacciat. Minähän en syönyt ollenkaan pitsaa muualla kuin Etelä-Italiassa, kun maailman paras pitsa on kerran napolilaista. Mitäpä sitä ei-parasta syömään 🙂 (Lue pitsasta Italiassa: Maailman paras pitseria on kasvisravintola ja Italialaisessa pitsassa ei aina ole juustoa).

Pitsaa lukuunottamatta tuntui, että reissun parhaat ruoat söimme Levantossa, jossa muutenkin viihdyimme hyvin.

Salaatit ja vihannekset

Salaattia sai kaikkialta. Insalata verde oli aina vihreää salaattia vain. Ankeimmillaan se oli muutama keräsalaatin lehti, joskus se oli salaatinlehtiä ja rucolaa. Se sopi oliiviöljyn, etikan, pippurin ja suolan kanssa hyvin vaikka tomaattibruschetan oheen.

Insalata mista oli sekasalaatti, joka saattoi sisältää mitä vain. Jos menussa ei ole aineksia lueteltu, kannattaa kysyä, koska se voi sisältää esimerkiksi tonnikalaa. Meidän kohdallamme se ei sisältänyt koskaan mitään luettelossa mainitsemattomia yllätysaineksia, kuten juustoa.

Grillatut vihannekset ovat myös usean ravintolan listoilla, yleensä contorni- eli lisäkelistalla. Ne ovat hyviä, mutta vihanneksia siinä on aina liian vähän. Jos aikoo syödä vaikkapa lounaaksi pelkästään grillattuja vihanneksia, kannattaa tilata kaksi lautasellista. Se tulee kuitenkin varmaan turhan kalliiksi suhteessa kasvisten määrään.

Salaatti tai siis insalata tarkoittanee Italiassa aina sellaista salaattia, jossa on salaatinlehtiä. Suomessahan salaatiksi kutsutaan mitä vain sekoitelmaa, mikä ei ole pata tai muhennos. Suomalaista majoneesista perunasalaattia Italiassa ei varmaan kuitenkaan kutsuttaisi salaatiksi, kun ei kutsuta marinoituja munakoiso- ja paprikasekotelmiakaan.

Sorrenton leirintäalueella jouduin hankalaan tilanteeseen, kun osoittelin ravintolan naiselle muutamaa vitriinissä olevaa antipastia ja mielestäni tilasin niitä kaikkia. Yksi niistä oli paistettua munakoisoa, yksi grillattua paprikaa, yksi pastasalaatti ja yksi oli ehkä papusalaatti. Erehdyin osoitellessani kuitenkin jossain vaiheessa käyttämään sanaa salata. Tämä johti erittäin kummalliseen lopputulokseen, jossa pöytäämme kiikutettiin yksi leirintäalueen tavallinen sekasalaatti (jonka päällä oli kaiken lisäksi tonnikalaa) ja vitriinissä ollutta pastasalaattia. Olin aika ymmälläni, että mihin jäivät osoittelemani vitriiniruoat. Ehkä oli liian kummallista, että olisimme tilanneet noin montaa antipastisalaattia tai jotain, ja päättelivät tuoda meille ennemmin salaattiannokset. Tonnikalasalaatin palautimme ja osoittelimme sitten antipasteja uudestaan.

Pesto

Harmitti, että Italiassa pestoon perinteisesti laitetaan juustoa. Pestohan on täydellisen hyvää, jos siihen laittaa vain tuoretta basilikaa, oliiviöljyä, valkosipulia, suolaa ja pinjansiemeniä. Juusto on tarpeetonta. Pinjansiementen sijaan voi laittaa muitakin siemeniä tai pähkinöitä, jolloin maku muuttuu. Pähkinät paahtamalla maku voi muuttua hyvinkin paljon.

Pesto on Italiassa erityisesti Genovan seudun, ja siten Cinque Terrenkin juttu. Sitä ei tosiaan Etelä-Italiassa ruokalistoilla näkynyt, mikä on mielestäni kuitenkin aika käsittämätöntä, koska pesto on niin hyvää. Olen kyllä lukenut, että ruokakulttuurit Italiassa ovat hyvin paikallisia. Tuntuu vaan oudolta, että jotain niin hyvää kuin pesto ei sitten syödä, kun sitä ei olla perinteisesti alueella tehty.

Pasta

Söin Italiassa pastana vain pasta pomodoroa. Eipä tavallisista ravintoloista muuta taida saada, ainakaan että se maistuisi miltään. Mutta ei se mitään, koska pomodoroni olivat hyviä. Tomaattisoossit olivat ajatuksella laadittuja. Pyysin ne aina ”senza formaggio”, ilman juustoa, jolloin pöytääni ei kiikutettu parmeesaanipurkkia. Muille pasta pomodoron tilaajille sellainen kiikutettiin ja näytti siltä, ettei annoksiin ollut valmiiksi lisätty juustoa.

Italiassahan tietynlaisen soossin kanssa tarjotaan tietynlaista pastaa. Tomaattikastikkeen kanssa yhdet ainoista oikeista vaikuttavat olevan spagetti ja penne. Saamani pastat olivat tavallista kuivakamaa, eivät mitään itse tehdyn tai tuorepastan oloisia. (Ks. Pestoa ja tuorepastaa Italian innoittamana)

Piknikit

Joskus menimme kauppaan ja ostimme piknikruokaa. Siten pystyimme saamaan messevämpää salaattia kuin mitä ravintoloissa sai. Eli sekoitimme salaatinlehtiä, papuja, öljyssä marinoituja vihanneksia, avokadoa jne. Täydensimme ravintoloiden hiilariruokailujamme ostamalla kaupoista seitanpihvejä ja pähkinöitä.

Pompeijin Carrefourin irtoruokatiskiltä ostin tosi pahoja oliiveja. Ne olivat erikoisen kirkkaan värisiä (eivät siis ihan ”oliivinvärisiä”). Ehkä ne olivat tavallista raaempina poimittuja ja sitten valmistettuja tai sitten niitä oli tavallista vähemmän hapatettu tai fermentoitu, mitä oliiveille nyt tehdäänkään, jotta niistä saadaan syötäviä.

Kasvisravintolat

Jostain syystä tätä matkaa varten en selvitellyt vierailemiemme paikkojen kasvisravintoloita. Pompeijissa sattumalta kuljimme ohi pitseria Hot and Icen, joka mainosti vegaanista ruokaa. Se ei kuitenkaan ollut kasvisravintola, mutta sieltä sai kasvispitsoja vegaanijuustolla. Hienoa oli päästä kokeilemaan.

Sorrentossa taas bussimme ohitti kasvisravintola Mondo Bio Cafen, jonne palasimme syömään. Paikka oli lähellä rautatieasemaa, mutta pari korttelia syrjässä, joten se ei osu kaikkien turistien reitille. Mondossa pääsin kokeilemaan perunagnocheja, joita en tavallisista ravintoloista olisi jaksanut yrittää tilata ilman kananmunaa tai juustoa. Ruoat tuolla eivät olleet mikään uskomaton elämys, mutta oli mielenkiintoista ja tulipa kokeiltua. Ravintolan yhteydessä oli kauppa, josta olisi voinut ostaa piknikeille kaikenlaisia soija- ja seitanpullia, -pihvejä ja -leikkeitä sekä soijajuustoja ja -jugurtteja.

Muita Italian ruokakokemuksia

Kerrankin pääsin ei-aasialaiseen maahan, jonka oma ruokakulttuuri oli niin tyydyttävää, ettei tarvinnut kertaakaan turvautua aasialaisiin ravintoloihin. Ja eipä niitä siellä olisi ollutkaan. Napolin rantakadun lähettyvillä näin pari, mutta siinä ne taisivat ollakin.

Lue myös:
Maailman paras pitseria on kasvisravintola >>
Italialaisessa pitsassa ei aina ole juustoa >>
Pestoa ja tuorepastaa Italian innoittamana >>
Italian focacciat ja bruschetat >>