Oleanterijoen kävelypolku Antequerassa Málagassa

Oleanterijoki. Kuvassa näkyvät pensaat suippoine lehtineen ovat nimen omaan oleanteria.

La Alhajuela -mäntymetsä Antequerassa on ollut suosikkipaikkamme ja sieltä löytyy edelleen uusia polkuja vaikka kuinka. Yksi löytö on ollut Arroyo de la Adelfas -joen myötäiset polut. Adelfa on suomeksi oleanteri, joten kaippa tämä on sitten vaikka Oleanterijoki. Joen nimi on osuva, koska siellä veden keskellä kasvaa tosi paljon oleantereja, jotka kai viihtyvät sellaisissa paikoissa. Olin aiemmin ihmetellyt näitä pensaita, joissa on tosi jännät höytyväiset siemenkodat. Ensimmäisen kerran näin näitä auenneita siemenkotia tammikuussa. Oleanterin kukkia en ole vielä nähnyt, niiden aika on kai joskus kesällä.

Oleanterijoen polku Antequeran suuntaan

Kuljettu polku merkitty tähän karttaan himmeän keltaisella. Lähdimme A-7075 -tien vieressä olevalta parkkipaikalta, kuljimme Arroyo la Pasarelan viertä ja jokien risteyksessä lähimme Arroyo de las Adelfasille, jota ensin kävellään länsipuolella, mutta sitten päädyimme joen itäpuolelle.
Jos lähtee liikkeelle A-7075 -tien varrelta, niin Arroyo la Pasarelan vieressä kulkee tällainen polku kohti Arroyo de las Adelfasia. Tältä reitti näytti tammikuun viimeisenä päivänä.
Alkumatkaa etelästä kävellessä Oleanterijoen itäpuolella.
Joella on joku tällainen pato, mutta joen ylittämiseen sen luiska on turhan jyrkkä.
Oleanterin siemenkodat ovat ihmeellisiä, kun ne ovat avautuneet.
Oleanterin siemenet ovat visusti siemenkodan sisällä piilossa ennen kodan avautumista.
Oleanterijoessa todellakin kasvoi paljon oleantereita joen pohjasta ponnistaen.
Oleanterijoella kävelemässä Antequeran suuntaan. Tässä oli kohta, jossa on selväsi joskus ollut maatila tai joku paimentönö. Kukkivat mantelipuut vaikuttivat olevan tosi vanhoja. Tässä kun käveli joen itäpuolella, niin ehkä sadan metrin päästä tuli vastaan aita, joten jos olisi halunnut kävellä Antequeraan asti, niin pitää ylittää joki. Joessa oli kuitenkin niin vähän vettä, että se oli helppoa, kunhan kuitenkin riisui kengät.
Rauniot manteli- ja oliivipuiden luona.
Joen itäpuolella tulee vastaan aita. Siksi ennen sitä pitäisi ylittää joki ja mennä länsipuolelle, mikäli haluaa jatkaa. Ensimmäisellä kerrallamme käännyimme tästä takaisin kohti 7075-tietä.
Paluumatkan näkymiä.
Rosmariinipensas.
Näkymä El Torcalille.

Oleanterijoen polku Antequerasta etelään

Kuljettu polku näkyy kartassa vihreällä. Lähdimme matkaan Antequeran teollisuusalueelta. Parkkeerasimme Avenida del Romeralille, jossa on paljon tilaa kadun varrella. Arroyo de las Adelfasin ja Arroyo de la Platan risteyksessä ylitimme joen ja lähdimme kävelemään etelään joen länsipuolta.
Näkymä Antequeran teollisuusalueelta menosuuntaan, joka on keskimäisen ja oikeanpuolimmaisen kukkulan välissä virtaava Arroyo de las Adelfas. Helmikuun toisena päivänä oli oikein lämmin, jopa kuuma sää.
Tämän tien nimi näyttäisi Google Mapsissa olevan Rio de la Villa.
Arroyo de la Adelfasin ja Arroyo de la Platan risteyskohdassa on tällainen vanha pato. Takana näkyy Antequera, eli otin kuvan testattuamme ensin polkua, joka lähti Adelfas-joen oikealle puolelle, mutta joka päättyi mehiläispesäpaikkaan. Palasimme siis ylittämään joen, jotta pystyimme kävelemään sen länsipuolella näkyvää polkua pitkin.
Joki oli helpointa ylittää patojen alapuolelta.
Joen viereistä polkua.

Polku Oleanterijoen yläpuoleisella kukkulalla

Huomasimme Arroyo de las Adelfasin yläpuolella kukkulalla polun ja hakeuduimme sinne.

Ylhäällä kukkulan rinteellä kulkemamme polku on tässä merkitty haalean pinkillä. Auton parkkeerasimme karttamme P2-paikalle, josta lähdimme etsimään polkuja pohjoisen suunnalta. Hiekkatie P1-parkkipaikalta P2-parkkipaikalle on huonokuntoinen.
Parkkipaikan ohi kulkee Antequeran suuntaan GR 249.4 -polku, mutta se olisi hiekkatie eikä varmaankaan niin mielenkiintoinen. Me sukelsimme pian hiekkatieltä metsään.
Metsäpolkujen jälkeen pääsimme tämmöiseen kohtaan, josta näimme polkun menevän harjanteen syrjällä. Vasemmalla oli joku maatila, emmekä joutuneet liian lähelle sitä. Oikealla alhaalla oli Oleanterijoki.

Täältä löytyi tämä nätti villiorkidea.
Lexie rinteen polulla.
Näkymä polulta Antequeraan ja Rakastavaisten kalliolle (Peña de los Enamorados). Myös nopeiden AVE-junien uudehko nostettu rata näkyy.
Tässä on näkymä Antequeran keskustan suuntaan, jossa vihreän kukkulan päällä näkyy valkoinen Ermita de la Veracruz.
Polun loppupää, tai ainakin me valitsimme polun, joka meni oliivitarhan läpi oikealla näkyvän aidatun mäntymetsän taakse ja päättyi sinne.
Oliivipuut näyttivät vanhoilta.
Päätepisteessä pidettiin evästauko.
Lexie pousaili taukopaikalla.
Taukopaikalla oli huumaava villitimjamien tuoksu. Olen tavannut kaikenlaista yrttiä polkujen varrella täällä ja aina en hajuja tunnista. Tämän sain melko varmasti tunnistettua jälkeenpäin timjamiksi. Rosmariinilla pitäisi olla pidemmät lehdet.
Paluumatkalla kuljettiin kohti El Torcal-vuorta, joka on vuori tässä taka-alalla.

Tällaisen kukan kuvasin paluumatkalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s