Thaimaassa on ollut jo kuukausia sellainen systeemi, että maahan tulijoiden pitää ensin asua kaksi viikkoa karanteenihotellissa. Sellainen estää kahden viikon lomamatkat, joten jos sellainen systeemi otettaisiin käyttöön ympäri maailman, niin matkailu muuttuisi ihan toisenlaiseksi. Itse asiassa matkailu muuttuisi sellaiseksi, jollaista oikeastaan soisinkin sen olevan: asustelua eikä lomaresortteihin linnoittautumista. Mitä mieltä olette, ei olisikaan enää parin viikon lomia lomakeitaisiin, vaan kohteisiin mentäisiin väliaikaisesti asumaan? Se tuntuisi harmittavalta ja ehkä luopumisen tuskalta, mutta jotain olisi tehtävä. Olisiko tämä sellainen asia, minkä muuttaisit elämäntavassasi?

Veikkaan, että suurimmalla osalla tulee ekana mieleen, että ei sellaiseen ole yleensä kellään mahdollisuutta. Eikä monilla olekaan tällaisessa maailmassa. Vaan maailma muuttuu. Kuinka moni haluaisi, että se muuttuisi sellaiseksi, että entistä useammat työt olisivat projektiluontoisia, eli välillä olisi suuria pyrähdyksiä, jolloin töitä tehdään varastoon ja sitten olisi jopa kuukausien taukoja? Ja että töitä voisi tehdä mistä vain etänä?

Nämä molemmat työtavat ovat jo monien arkipäivää. Paitsi että taitaa olla niin, että ne jotka pakertavat välillä ihan kohtuuttomia työrupeamia eivät pidä monien kuukausien taukoja, vaan jatkavat töitä ihan kuin eivät palautumista tarvitsisikaan. Minun mielestäni politiikassa pitäisi tähdätä siihen, että töitä tehtäisiin vähemmän, mutta en näe sen olevan agendalla, vaikka automatisaatio ja robotisaatio ovat jo pitkään olleet tapahtumassa olevia asioita.

Etenin taas aiheessa, palataan. Tosi monet suomalaiset tekevät lomamatkoja ulkomaille lentäen, sellaisia muutamasta päivästä pariin viikkoon kestoisia. Miten monet olisivat kiinnostuneita olemaan reissuilla pidempään? En tiedä. Ihmiset harrastavat koti-ikävääkin. Itse en ole pariinkymmeneen vuoteen kaivannut Suomeen silloin kun olen ollut muualla. Varmaan jos olisi männävuosina katsonut lentokentällä vaikka lapsiperheitä, niin en tiedä moniko niistä on mahtanut koskaan ajatellakaan, että voisi olla poissa tavallisista kuvioista kahden viikon sijaan muutaman kuukauden. Jotkut, mutta en usko että monet edes haluavat oikeasti olla pitempään pois kotoa. Mutta ehkä jatkossa yhä useampi miettisi ulkomailla asustelua, jos työkuviot, lentäminen ja karanteenimääräykset muuttuvat?

Onko ilmastolle parempi olla kohteessa pitkään?

Olen koittanut miettiä, että onko millään tavalla ekologisempaa matkailla niin, että per kohde vietetään enemmän aikaa? Olen aiemmin kirjoittanut jutussa Lentomatkustamisen tuskaa ja tekosyitä (2019) seuraavasti:

”Lentämiselle on parempi oikeutus, jos sen tekee vaikkapa puolen vuoden oleskelun takia. Tietysti toisaalta ilmastonmuutoksen kannalta on ihan sama, että lentääkö ihminen kerran vuodessa samat lennot kolmen yön vai 100 yön takia. ”

”Todennäköisempää tietysti on, että pitkällä matkalla saa paremmin sen mitä matkailulta ylipäätään hakee, eikä tarvitse sen sijaan tehdä montaa lyhyttä matkaa. Eli siinä mielessä pitkän oleilun takia lentäminen tuntuu järkevämmältä kuin lyhyen matkan takia lentäminen. Toisaalta pitkällä matkalla saattaisi olla aikaa muutenkin taittaa matkansa vaikkapa junalla, jos nipistäisi aikaa pois määränpäässä olemisesta.”

Tarvitaanko lyhyitä lomamatkoja?

En oikein kykene pitämään sitä kohtuuttomana, jos joka talvi lentää Suomesta Thaimaahan kahdeksi viikoksi. Minä kun koen Suomen talviolosuhteet niin äärimmäisiksi, että täällä pitää ottaa kaikki keinot käyttöön, jotta voisi pysyä järjissään. Voisin uskoa, että toisille loma lämmössä ajaa saman kuin terapiajakso. Itse hehkutan aihetta jutussa Lämpimään matkustaminen on terveellistä >>.

Mutta sitten olen joskus lukenut väitteitä, että ihmiset menisivät lomille todistaakseen varallisuutensa muille, brassaillakseen tai koska kaukolomille nyt vain kuuluu mennä, jos niihin on varaa. En sitten tiedä. Käyvätkö jotkut Thaimaan lomilla ilman palavaa tarvetta siihen? Jos näin on, niin kunpa semmoiset turhat reissut sentään lopetettaisiin. On kai niitä teinejä, jotka vastentahtoisesti raahataan lomalle näpläämään hotellihuoneeseen kännykkää ja murjottavan teinin osalta tulee turhat 938 kg hiilidioksidipäästöjä. Tuo tonni CO₂-päästöjä vastaa esimerkiksi parin-kolmen hengen talouden vuosittaista sähkönkulutusta tai ylittää sen.

Yritänkö etsiä syitä, miksi minun pitäisi saada lentää Thaimaahan, mutta ei välttämättä muiden? Kaikilla muilla lähes 8 miljardilla on siihen yhtä vähän oikeutta kuin minullakin. Mutta ehkä joku saattaisi haluta ennemmin käyttää tuon tonnin CO₂-päästöjä johonkin muuhun tai sitten pitäisi vähentää se jostain muusta. En ole yhtään tutustunut mahdolliseen keskusteluun siitä, että kaikilla olisi käytettävissään vaikkapa 7 tonnia CO₂-päästöjä ja voisi sitten valita, miten sen käyttää. Kun vuoden kiintiö olisi käytetty, niin sitten loppuisi bensat autosta ja lämmöt pattereista. Lisää kiintiötä saisi vaikkapa sterilointiin menemisellä ja puiden istuttamisella.

Lentäminen Suomesta Thaimaahan kerran vuodessa on pröystäilyä. Tein joitain ilmasto-, Itämeri- ja maapallon kantokyky -laskureita netissä ja elämäntapani muutoin on aika sellainen, etten oikein keksi mistä voisin vielä nipistää ilmaston vuoksi. Oikeastihan tässä kriisissä ei ole kyse yksittäisten ihmisten valinnoista, vaan vaikkapa siitä, että valtionyhtiö Fortumin ei pitäisi mennä rakentamaan hiilivoimaloita ulkomaille.

Mutta laskureiden mukaan lentäminen kerran vuodessa Thaimaahan on kestämätöntä, niin ei voi elää. Minun elämäntapani on kestämätön, olisi pakko tehdä enemmän muutosta. Katsoin juuri Docventuresissa tulleen dokkarin I am Greta (katsottavissa huhtikuun 2021 loppuun), jossa Greta Thunberg puhui Euroopan parlametille 16.4.2019 seuraavasti:

”Käynnissä on kuudes joukkosukupuutto. Pintamaan eroosio. Maapallon metsäkato, ilmansaasteet, hyönteisten ja luonnonvaraisten eläinlajien häviäminen, merten happamoituminen. 

Näitä tuhoisia ilmiöitä kiihdyttää elämäntapa, jota me vauraiden maiden asukkaat katsomme oikeudeksemme ylläpitää.” Puhe Youtubessa >>

Nimenomaan, me katsotaan oikeudeksemme ylläpitää nykyistä elintasoa, vaikka se elintaso ei ole maapallon kantokyvyn mukainen. Ei ole kovin yleistä, että kukaan lähtisi elintasoaan laskemaan muun kuin vararikon edessä. Downshiftaamisesta puhuttiin 10 vuotta sitten. Mitään ei ole vissiin tapahtunut.

Olenkin sitä paljon miettinyt, että minun vaihtoehtoni olisi kokonaan muuttaa Thaimaahan, koska en osaa olla sieltä poissa (taas melkein itkin ikävästä viime yönä, kun katsoin Chiang Maihin sijoittuvaa jaksoa sarjasta Lähde vielä kun voit). Mutta sitten minä kuitenkin joskus lentäisin Thaimaasta Suomeen tapaamaan sukua ja minun luonani Thaimaassa hilppaisi porukkaa, jotka eivät sinne ehkä muuten tulisi lentäneeksi. Summa summarum. Sitä olen myös miettinyt, onko elämäntapani Thaimaassa vähäpäästöisempää kuin Suomessa. Siellä ei kulu energiaa lämmittämiseen, mikä on kai tosi iso syy, miksi Suomessa päästellään muuta EU:ta enemmän. Ruokakin on lähempänä tuotettua eikä sen kasvattamiseen tarvita lämmitettyjä kasvihuoneita. Nomadielämässä ei myöskään ostella tavaroita ja vaatteita turhaan.

Itselleni talvi Suomessa tuntuu elämän tuhlaukselta, joten minulla parin viikon talvittainen loma etelässä ei korjaa tarpeitani. Toki sellainen ilahduttaa ja saattaa olla ainoa asia, joka vuosien päästä on jäänyt koko talvesta mieleen. Intressini elämässä taitavat olla aika erilaiset kuin useimmilla muilla. Toteutan nomaditarpeitani sillä kustannuksella, ettei ole oman maun mukaan sisustettua ja varustettua kotia, tuttujen kavereiden säännöllistä tapaamista ja sosiaalisia ympyröitä, yhtä työtä johon keskittyä tai paikkaan sidottua harrastustoimintaa tai yhtään mitään.

Pyörittelinpä taas tätä aihetta. Kolme Thaimaasta Suomeen rahdattua koira ja yksi thaikissa ovat siis syy, miksi en nyt ole Thaimaassa. En tässä epävarmassa maailmassa oikein uskalla lähteä niiden kanssa takaisin Thaimaahan. Eniten pelkään tilannetta, että minut pakotettaisiin lähtemään maasta, eikä eläimiä saisi samalle lennolle. Siksi siis Espanjaan taas ensi talveksi Thaimaan sijaan.