Vuosia sitten törmäsimme Arambolin metsikössä paskarinkimieheen. Olimme Pohjois-Goalla ja tyypilliseen tapaamme lähdimme käppäilemään pitkin biitsiä ja päädyimme purolle ja metsikköön vievälle polulle. Arambol oli ainakin 2000-luvun alussa vielä semmoisessa hipeimmän Goan maineessa ja emmeköhän mekin päätyneet metsän siimeksessä ihan sattumalta jonkinlaiseen gurusessioon. Siellä oli hippejä kuuntelemassa jonkin ukon juttuja. Kuljeskelimme siellä sitten ihmetellen.

Loivassa rinteessä näimme vierivieressä noin 1,5 x 1,5 -metrisiä ympyröitä, joiden lattiat oli päällystetty ohuella lehmänlantakerroksella ja jotka oli reunustettu ehkä 10 cm korkeilla punasavisilla reunoilla. Tallustelimme ja ihmettelimme. Sitten törmäsimme mieheen, joka jotain istuskeli yhdessä sellaisessa ja hieman hädissään neuvoi meitä olemaan kävelemättä noissa ympyröissä. Siinä sitten koitimme puikkelehtia pois paskarinkejä vältellen. Kauempana pysähdyimme kummastelemaan, kun mies istui semmoisessa ringissä ja tuntui, että hänen hommaansa oli istua niissä ja suojella paskarinkejä. Tämän jälkeen aina kun törmään johokin überhörhöilyyn, mietin paskarinkimiestä, jonka duunia kuvitelmissani on ylläpitää ja varjella rinkejään kaiket päivät.

Monissa maissahan kuivataan ruohoa syövien eläinten jätöksiä ja käytetään niitä polttoaineena. Mongoliassa jurtan kamiinan vieressä oli sangollinen kuivattua hevosenkakkaa, jota kauhoimme tulipesään yöllä. Intiassa naiset kaivavat paljain käsin lehmänläjiä ja pyörittelevät niistä palleroita, jotka lätäistään kuivumaan savimajan seinälle. Kun ne putoavat, ovat ne valmiita poltettaviksi.

Kummallisinta Intiassa on kuitenkin lehmänlannan käyttäminen lattioiden ja jopa seinien päällystämiseen. Muistan Goalta yhden ravintolan, jossa oli lantalattia. Kyllähän se haisi, eikä lattialle kannattanut laskea laukkuaan. Ja sieltä minä taisin saada vatsataudinkin, kun mentiin syömään annoksessa olleet kypsentämättömät vihannekset (lue: Miten välttää vatsatauti Intiassa >>).

Yksi kuulemani selitys lannan käytölle on ollut, että lanta olisi ikään kuin hygieeninen tapa vuorata pinnat, mikä kuulostaa ihan järjettömältä. Olen uhrannut tämän kummasteluun monta ajatusta, mutta en ole kuitenkaan ihan vielä löytänyt selitystä. Lehmän lannassa voi olla vaikkapa EHEC-, koli- ja kampylobakteereja sekä listeriaa ja salmonellaa. Että mistä on lähtöisin se ajatus, että lanta olisi antibakteerista? Eivätkö tautibakteerit kumoa antibakteeriset ominaisuudet?

Toinen ja parempi selitys on, että lannan avulla saadaan tilat pysymään viileämpinä polttavassa kuumuudessa ja lämpiminä kylmyydessä. Kai se voisi jotenkin pitää paikkansa, vaikka en ymmärrä, miten ulkoilmaravintolan lattian lantakerros auttaisi mitenkään. Tai itse asiassa, Intiassa maa yleensä pöllyää ja peittää kaiken punertavaan pölykerrokseen. Lantalattia ei varmaan sitten pöllyä. Ylellä oli vuonna 2019 uutinen lehmänlannalla autonsa päällystäneestä intialaisnaisesta. Tuossa jutussa mainitaan lopussa, että ”lantaa pidetään luonnollisena puhdistusaineena ja moskiittojen karkottimena.”

Youtubesta löytyi video, jossa uskonnollisessa juhlassa miehet pyörivät lehmän lannassa Diwalin lopussa. Kyse taitaa kuitenkin olla vain yhden pienen kylän Gorehabba-rituaalista.

Olen vuosien varrella tosi paljon ihmetellyt sitä, miten Intiassa ainakaan joillekin lehmän paska ei ole sellainen saastainen asia, mitä ulosteet yleisesti ovat. Mutta sitten jouduin eläintenhoitajaopinnoissa lypsynavettaan työharjoitteluun. Nyt olen sitten miettinyt tätä lehmän paska-asiaa enemmänkin.

Suomalaisissa lypsynavetoissa ei voi välttyä siltä, etteikö paskaa lentäisi joskus silmäänkin, kun pestään pintoja painepesurilla. Maidontuotantovaiheessa olevien lehmien uloste on löysää velliä, jota roiskuu kaikkialle. Betonipintaiset käytävät ja seinät ovat paksun paskakerroksen peitossa parin metrin korkeuteen asti. Se haisee ja haju tarttuu alusvaatteisiin asti. Parin sadan lehmän navetassa kakkaa kolataan satoja litroja päivässä, ellei jopa tuhansia. Eläinlääkäreiden perushommaa on työntää käsi lehmän peräsuoleen ja kauhoa kämmenellä kakka ulos, jotta sisään voi laittaa ultrauslaitteen tai tunnustella lehmän sisuksia (rektalisoida). Sitä ei voi välttää, etteivätkö vaatteet olisi paskassa, sitä roiskuu kaikkialle. Siten roiskuva lehmänlanta on arkipäivää tuhansille suomalaisille ihmisille. Ihan hullua. Itsehän haistan lehmän paskan maidosta ja juustoista ja jo se on yksi syy, miksi en lehmän maitoa käytä. Näin kävisi kenelle vain pitkään maitoa välttäneelle, maitotuotteet haisevat navetalle.

On tämäkin, olen ollut bloggailun suhteen viime aikoina hiljainen (on aika hiljainen talvi). Sitten kun saan inspiraation kirjoitella, niin kirjoitan lehmän paskasta. Syytän tästä eläintenhoitajaopintojani ja korona-ajan mökkihöperyyttäni.

Kuvia naudoista ja puhveleista Intiassa