Kyläkoiria ja alkukoiria ei ole jalostettu

on
Koira Thaimaan Chiang Maissa. Todennäköisesti geeneiltään Itä-Aasian kyläkoira, kuten tuhannet ja tuhannet sukupolvet ennen sitä.

Ladon heti tähän alkuun itselleni uuden jännän asian: maailman katukoirat eivät ole sekarotuisia, vaan ne ovat kyläkoiria. Ne ovat alkuperäisiä koiria, jollaisia koirat ovat 15.000 vuoden ajan olleet. Nykyiset rodut on jalostettu kyläkoirista parin sadan vuoden aikana, koska jostainhan jalostushommat on aloitettu ja koirat ovat olleet näitä alkukoiria. En ole ihan varma termistöstä, että voiko kyläkoiria kutsua alkukoiriksi. Alkuperäisiä koiria on kuitenkin säilynyt ympäri maailman ja paljon. New York Timesin mukaan jopa 750 miljoonaa koiraa elää vapaina maailman miljardin koiran porukasta. Monet niistä ovat hyljeksittyjä ja toisarvoisina pidettyjä koiria.

Koira Thaimaan Krabissa. Olikohan se niin, että koirilla yksi geeni ratkaisee, syntyykö koira töppöjalkaisena, kuten tämä yksilö. Voi tietysti olla, että tässä olisi kyläkoiraan sekoittunut joku terrieri.

Pieneläinhoitajan opintoihini tulee varmaan kuulumaan koirien jalostuksen opettelua ja onneksi sain niihin opintoihin uuden itseäni kiinnostavan näkökulman – millaisia ovat alkukoirat, joita ei ole 1800-luvulla lähdetty jalostamaan roduiksi. Koirien jalostus tietyn rotuyhdistyksen mallikelpoisiksi yksilöiksi ei ole oikein minun juttuni, kuten ei myöskään vaikkapa lehmien jalostus paljon maitoa tuottaviksi nautalajin edustajiksi. Toisaalta olen kiinnostunut tietämään, millaisia koiria minkäkin rodun edustajat ovat – kysyn ihmisiltä jatkuvasti heidän koiriensa rotuja. Rodut eivät sinänsä ole automaattisesti huono asia, vaikka rodunjalostuksen aiheuttamat taipumukset tiettyihin sairauksiin ovat ihmisten aiheuttama virhe. Laajempi minua vaivaava asia, jota en tässä jutussa käsittele, on koirien tarkoituksenmukainen tuottaminen ihmisten lemmikeiksi etenkin maissa, joissa näitä lemmikkejä sitten hylätään.

Meidän Almakin saatta olla puhdas Itä-Aasian kyläkoira, vaikka turkkinsa ja lepsun luonteensa takia olen aiemmin arvuutellut, että voisiko siinä olla labradorin noutajaa. Sen syntysijoilla Chiang Maissa ei kaduilla jolkottele kuitenkaan juurikaan labbiksia saati muita ihmisen jalostamia koiria. Alma osaisi etsiä itselleen ruokaa roskapöntöistä ja metsästää rottia, mutta autoja se ei osaa varoa ja siksi se joutuikin rescuetarhalle oltuaan auto-onnettomuudessa.

Olen vuonna 2012 kirjoittanut jutun Maailman kulkukoirat ovat peruskoiria. Tuolloin, lähes 10 vuotta sitten, tiesin koirista vähemmän kuin nykyisin. Silti olen näihin päiviin asti luullut, että katukoirat ja niiden yhteneväiset ulkonäöt eri puolilla maailmaa ovat tulosta siitä, että eri rodut ovat menneet niin monta kertaa sekaisin, että tulos on tuollainen peruskoira. En ollut ajatellut, että näitä koiria ei ole alunperin jalostettukaan – ne ovat sukupolvi sukupolvelta aina olleet tuollaisia. Välillä niihin on parin sadan vuoden aikana saattanut sekoittua joku hylätty rottweileri, labradori tai spanieli, ja toisissa on siksi ehkä hieman pidempää karvaa tms., mutta sitten ne jalostuvat takaisin alkukoiriksi, kyläkoiriksi tai miksi niitä kutsuisikaan. Alkuperäiskoiriksi. Koiratutkimus on edistynyt 10 vuodessa ja samalla koiran alkuperästäkin on selvinnyt uusia asioita.

Yhtä kaukana susista kuin rotukoiratkin?

Suomenkielisessä Wikipediassa ei ole koirarotujen syntymisen kohdalla mitään mainintaa kyläkoirista. On vain mm. tämän kaavion mukaiset teoriat harmaasusista polveutuneista alkuroduista, joista olisi jalostettu vinttikoiria, paimenkoiria, mastifeja, pohjoisia koiria, eurooppalaisia pystykorvia, spanieleja, noutajia jne. Tuon mukaan esimerkiksi suomenpystykorvan taustalla olisi keskieurooppalainen suokoira canis palustris.

Primitive and Aboriginal Dogs Society taas jakaa alkurodut neljään: nordic/spitz, dingo/pariah, prick-eared hound ja gazehound.

7-Eleven -kioskien edessä asustelevat kyläkoirat ovat tuttu näky Thaimaassa. Koirat saavat joskus tuulahduksen jäähdytettyä kioski-ilmaa ja tässä krabilainen kyläkoira sai myös keitettyä kananmunaa.

Jos alku/kyläkoirat ovat niitä, jotka ovat eroutuneet harmaasudesta 15.000 vuotta sitten, niin kai ne ovat yhtä domestikoituneita koiria kuin nämä jalostetut linjat, koska eroutumisesta on niin kauan aikaa. Retrieverman-blogin jutussa on katkelma National Geographic -lehden jutusta, jossa sanotaan joidenkin tutkittujen afrikkalaisten kyläkoirien olevan yhtä kaukana susista kuin ne ovat jalostetuista koiraroduista. Sitä en sitten tiedä, tarkoittaako se kuitenkaan, että kyläkoirat olisivat sen lähempänä sutta kuin koirarodut muutenkaan. Että ei välttämättä olisi kyse sudenkaltaisemmista koirista, vaan koirista ennen kuin niistä on viime aikoina jalostettu tiettyyn käyttötarkoitukseen tai ulkonäköön tähtääviä koiria. Kyläkoiria, jotka ovat olleet peruskoiramaisia, semmoisia kuin mitä itse ajattelen koirien olevan.

Monissa maissa rantojen kyläkoirat ovat todella hellyydenkipeitä ja ihmisiä rakastavia, peruskoiria siis. Tässä näyte Thaimaan Phuketista.

Sen selvennän, että mielestäni koiriin ei pitäisi sekoittaa sutta – koira on domestikoitunut yli kymmenentuhannen vuoden ajan, eikä ole kenenkään etu sekoittaa siihen villieläintä, jonka lajille ei ole ominaista elää ihmisen kanssa. Vaikka sudet ja koirat voivat edelleen lisääntyä keskenään, on suden tarpeet eri kuin koiran. Kiehtovat koirat -dokkarissa (josta lisää myöhemmin) esitettiin koirien ja susien olennaisimmaksi eroksi emotionaalisen siteen luominen ihmiseen ja muihinkin lajeihin. Nimenomaan tuo emotionaalinen side on asia, miksi koirat ovat minulle niin tärkeitä. En ole erityisen kiinnostunut koirista käyttökoirina, koirien koulutuksesta tai niiden jalostamisesta tietyn näköisiksi, vaan olen kiinnostunut elämään niiden kanssa. Ne ovat fantastisia olentoja ja Ricky Gervaisin sanoin en olisi voinut itse keksiä mitään parempaa juttua kuin koira.

Kiehtovat koirat -dokkarissa esiteltiin, että koiran domestikaation arvoitus on ratkennut ehkä sillä, että on löydetty kolme sosiaalisuusgeeniä, jotka löytyvät koirista, mutta ei susista. Näiden kolmen geenin mutaatio olisi siis tehnyt osasta susia koiria, jotka voivat rakastaa ihmisiä.

Miksi koirista on jalostettu niin kummallisia?

Vaikka tyypillisin kyläkoira on ehkä vaaleanruskea, niin mustiakin on ja paljon. Tässä rantakoira Phuketista.

Rakastan tietysti kaikkia koiria. Mutta oltuani paljon tekemisissä thaimaalaisten katukoirien kanssa, minä totuin siihen, että koirilla on pitkä kuono, koiranmuotoinen vartalo, lyhyt karva, yleensä pystyt korvat, eikä mitään kummallisia piirteitä, kuten tosi pitkiä korvia, erikoista turkkia, päästä pullistuvia silmiä tai tönkköä vantteraa vartaloa. Tiedän, että ihmisillä on hyvin erilaisia koiramakuja ja eri syistä tietynnäköiset koirat sykähdyttävät sydäntä kaikkein eniten. Edellinen sekarotuinen koirani oli pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen ja hänen kanssa eläessäni olin sitä mieltä, että hän oli kauneinta maailmassa. Silloin tykästyin myös muihin nakkikoiriin, kuten mäyräkoiriin. Nyt taas ajattelen Veeran olleen lelukoiran näköinen ja mäyräkoirat ikävä kyllä tuovat ensimmäisenä mieleeni ruumiinrakenteeseen liittyvät riskit.

Ei sekarotuisia, vaan jalostamattomia

En ole jotenkin ajatellut kolmen koirani olevan keskenään samannäköisiä, mutta ovathan ne verrattuna noihin eri rotujen edustajiiin, joita Suomen kaduilla näkee. Koiristani kysytään, että ovatko ne keskenään sisaruksia tai minkä rotuisia ne ovat. Viime kesänä testasin, että mitä jos vastaan niiden olevan peruskoiria. Taisin olla oikeilla jäljillä, nehän ovat peruskoiria, sen lähtöasetelman mukaisia, ennenkuin koirien geeneillä on lähdetty leikkimään. Ne ovat vuosituhansien ajan lisääntyneet luonnonvalinnalla. Luonnonvalinnaksi voi varmaan kutsua sitäkin, että ihmiset ovat todennäköisesti suosineet toisia koirayksilöitä ja edesauttaneet niiden selviämistä. Olen ennen sanonut niiden olevan sekarotuisia, mutta se ei taidakaan olla asian laita, ei niissä ehkä olekaan menneet mitkään rodut sekaisin. Ne ovat aasialaisia kyläkoiria.

Koirani ovat suomalaisten silmiin keskenään ihan saman näköisiä. Thaimaassa kyläkoirat ovat aikalailla juuri tällaisia kuin nämä.

Ei minua haittaisi, jos koirani olisivat sekarotuisia. En ole mukana siinä älyttömyydessä, miten jotkut ihmiset arvottavat koiria niiden puhdasrotuisuuden mukaan. Monissa maissahan katukoiria ja rotukoiria pidetään kahtena aivan eri asiana ja koiralajin edustajia kohdellaan eri tavoin sen perusteella, onko niiden sukupuu ihmisten sorkkima. Suomessakin on aika vahvasti ollut ja varmaan edelleenkin on ihme nyrpistelyä sekarotuisuutta ja rescuetaustaa kohtaan. Miksi ihmeessä?

Ehkäpä tämä on taas yksi ihmiskeskeisyyden merkki. Että ihmisten muuntelemat koirat olisivat parempia kuin luonnollisemmat koirat. Villejä susiakin vainotaan. Katukoiria pidetään kovin laajasti huonompina kuin rotukoiria.

Vanhemmilleni sattumalta päätyi kaksi samanväristä Itä-Aasian kyläkoiraa. Näiden varsinkin oletetaan olevan sisaruksia, mutta Alfa on Pohjois-Thaimaasta ja Wispa Etelä-Thaimaasta. Minun mielestäni niillä on ihan erilaiset karvat, muoto, luonne ja kasvonpiirteet, mutta toki on kovin paljon samaa.

Mutta aletaanpa tutkia asiaa, että mikä on alkukoira tai kyläkoira. Alkusysäyksen tälle sain, kun Kasassa Italiassa -bloggaaja vinkkasi minulle, että nämä eri puolilta maailmaa löytyvät koirat eivät olekaan rotujen sekoituksia, vaan geneettisesti ihan oma hommansa. Kannattaa lukea hänen juttunsa kyläkoirista (tai alkuperäiskoirista) Quarassa. Sieltä saa jo hyvin kattavat tiedot, mistä kyläkoirissa on kyse.

Kiehtovat koirat -dokumentti

Toivottavasti Yle Areenasta löytyvä Kiehtovat koirat -dokumentti on viimeisintä tietoa. Siinä esiteltiin löydöksiä, joiden mukaan noin 15.000 vuoden takaa löytyy geeninäytteitä semmoisista alkukoirista, joissa olisi niin paljon yhteneväisyyttä nykykoirien kanssa, että niitä voisi pitää nykykoirien kantakoirina. Näiden kantakoirien jäänteitä on löytynyt useasta paikasta Pohjois-Euraasiasta, eikä nykykoirilla siten olisi yhtä ainoaa periytymislinjaa 15.000 vuoden päässä, vaan tuon dokkarin mukaan kolme linjaa.

Kyläkoirilla on tuhansien vuosien perinteet rakastaa ihmisiä ja pärjätä elämällä ihmisten lähellä.

Sudet ovat eläneet pohjoisella pallonpuoliskolla ainakin 300.000 vuotta. Ihmiset tulivat Pohjois-Euraasiaan 40.000 vuotta sitten. 15.000 vuotta vanhojen kantakoirien jäänteiden luota on löytynyt myös yhtä vanhoja ihmisten jäänteitä. Silloin arvellaan saalistuskumppanuuden alkaneen. Jotain eriytymistä on ehkä tapahtunut 5000 vuotta sitten japanilaisten akitojen kohdalla. Afrikkalaisen basenjin arvellaan eriytyneen jo ennen tätä. Oma huomioni on, että subtrooppisten ja trooppisten alueiden kyläkoirat ovat aikatavalla basenjin näköisiä ja pohjoisempana ne ovat tuuheita akitoja.

Koirien jalostus äärimmäisen erinäköisiksi alkoi vasta pari sataa vuotta sitten Euroopassa, ihmisiä alkoi kai kiehtoa rodunjalostus ja ehkä erikoisuudentavoittelu. Dokkarin mukaan ekat kennelit perustettiin vuonna 1873 Englannissa. Dokkarissa oli hyvä kohta ”Useimpien nykykoirien ulkonäkö on seurausta uutuudennälkäisestä jalostuksesta. Ihmiset pitävät koirista muutenkin kuin ulkonäön takia.” Eli jotenkin itse haluaisin skipata ihmisten aiheuttamat geenimutaatioiden ulkonäköäärimmäisyydet ja keskittyä olennaiseen eli koiramaisuuteen. Sitä minä koirissa rakastan. Ja haluaisin kai palata koiriin ennen sitä aikaa, kun ihmiset alkoivat pelleilemään koirien jalostuksella. Vaan onneksi parissa sadassa vuodessa ei ole onnistuttu pilaamaan kaikkea ja alkukoiria on.

Cornellin yliopiston tiedot kyläkoirista

Embark-firma yhteistyössä Cornellin yliopiston kanssa myy koiranomistajille geenitestiä, jonka avulla voi saada selville, mitä rotuja koirassa on. Veikkaan että tämän testin kautta viime aikoina on rescuekoirien omistajien keskuudessa levinnyt tietoisuus alkurodusta nimeltä eurooppalainen kyläkoira.

Koira Chiang Main WVS Care for Dogsin rescuetarhalla.

Lue Embarkin juttu kyläkoirista >>. Jutun videon alussa on hong kongin kyläkoiraksi testattu koira. Siinä kerrotaan kyläkoirien tulevan ”from long line of free-roaming dogs that breed naturally without human interfering. ” Ja vaikka kyläkoiria löytyy ympäri maailman, niin ne eroavat toisistaan geneettisesti eli eri alueilla on geneettisesti erilaiset kyläkoirat. Basenjit ja jindot mainitaan polveutuvan omien alueidensa kyläkoirista.

Lue juttuja:

Meidän koirat taas eivät ole eurooppalaisia vaan aasialaisia kyläkoiria.

Jos testaisin koirani Embark-testillä, ne olisivat varmasti lähinnä itäaasialaisia kyläkoiria. Samoin vanhempieni koirat.

Kiinnostaisi tilata Raymond ja Lorna Coppingerin kirjan What is a dog? (2016). Kirjassa kun selostetaan mm. miten kyläkoirat Vietnamissa, Intiassa, Afrikassa ja Meksikossa ovat silmiinpistävän samanlaisia. Ja että nämä luonnonvaraiset koirat ovat todellisia koirien arkkityyppejä, melkein yhtenäisiä kooltaan ja muodoltaan ja ihmeellisen itsenäisiä. Coppingerien mukaan koirat domestikoittivat itse itsensä ryhtyessään ihmisten ruoanjämien käyttäjiksi.

Intialaiset paariakoirat ym.

The Dog People -sivustolta löytyy juttu ”75% of the World’s Dogs Don’t Have a Breed, but They Do Have a Name. Meet the Village Dog.” Siellä on ihan lyhyesti mainittu:

  • intialainen paariakoira
  • itäaasialainen kyläkoira
  • keskiaasialainen kyläkoira
  • eurooppalainen kyläkoira
  • afrikkalainen kyläkoira
Rantakoirat ovat usein semmoisia puoli-omistettuja koiria. Thaimaassa se tuntuu tarkoittavan sitä, että jos koira pitäisi vaikka viedä eläinlääkäriin, se ei yhtäkkiä olekaan enää kenenkään koira. Koiria ehkä ruokitaan, mutta enempää vastuuta ei haluta ottaa.

En kuitenkaan ole samaa mieltä jutun positiivishenkisestä kuvailusta siitä, että kyläkoirat pitäisivät itse huolen itsestään. Kyläkoirat eivät ole villieläimiä, vaan ne ovat ihmislajin domestikoittamia ja me olemme vastuussa niiden hyvinvoinnista. Siksi emme esimerkiksi saisi antaa niiden lisääntyä holtittomasti, koska se aiheuttaa koirille vain tuskaa ja kuolemaa. Ja miljardi koiraa maailmassa saa kyllä aikaan muutoksia villieläinkantoihin, jotka ovat maailmassa surkeissa lukemissa.

Alkuperäisrodut olisivat oma perehtymisaiheensa. Jos nyt oikein olen käsittänyt, niin joillain kyläkoiramaisilla koirilla (tai siis koiraroduilla) olisi jonkinlainen alkuperäisrotustatus. Tässä linkkejä näitä koskeviin juttuihin lähinnä Wikipediasta:

Mutta kyläkoirat eivät siis ole rotuja, ainakaan siinä mielessä, kun roduiksi määritellään ihmisten jalostuksen tuloksena saavutetut rodut.

Oma kiinnostava juttunsa on se, mihin dingo sijoittuu susien ja koirien välissä. Olen dingoista lukenut jonkin verran, koska vanhempieni Alfa-koira on jokseenkin dingomainen, mutta kai Alfakin selittyy kyläkoiruudella, ei se mikään villi ole. Sen sijaan olen Instagramissa seurannut Wilma, what did you do! -tiliä, jonka Wilma-koira saatta olla osaksi dingo ja siksipä koko piha on jatkuvasti myllätty ja kaikki hajalla.

Vanhempieni Alfa-koirasta en ole koskaan ajatellut, että siinä olisi mitään rotuja, sen sijaan dingouden aste on arveluttanut. Dingot ovat kotoisin Kaakkois-Aasiasta ja niitä on Thaimaassa edelleen.

Kyläkoira-sana on ainakin Thaimaassa aika kuvaava. Siellä on paljon koiria, jotka eivät ehkä ole jonkun tietyn ihmisen koiria, mutta eivät mitään arkoja kulkukoiriakaan. Itse asiassa sana kulkukoira ei siellä yleensä vastaa todellisuutta, koska eivät nuo koirat mihinkään kulje, vaan ne elävät elämänsä pienellä alueella. Thaimaassa on näille oma nimitys soi dog (tämä on kuitenkin varmasti ulkomaalaisten antama nimi), koska soi tarkoittaa ison tien sivukatua. Joka tapauksessa, hyvässä lykyssä näillä koirilla on kadulla/kylässä paljon ihmisiä, jotka ruokkivat niitä. Oikein hyvässä lykyssä siellä asuu joku valistuneempi ihminen, joka katsoisi muutenkin koiran hyvinvoinnin perään. Mutta ikävä kyllä noiden koirien rokotuttamiset ja steriloinnit ovat usein niin ja näin.

Linkkilista

Jutussa jo olleita sekä uusia linkkejä:

Kyläkoiria Thaimaasta

Yksi Lanta Animal Welfaren koirista Koh Lantan saarella Etelä-Thaimaassa. Tämännäköisiä kyläkoiria olen nähnyt eri puolilla Kaakkois-Aasiaa, Intiaa ja Egyptissä ja just tämän näköisiä lyhytkarvaisia vaaleanruskeita pystykorvia pitäisi löytyä pitkin Afrikan mannerta.

Kyläkoiria Intiasta

Kyläkoiria Filippiineiltä, Indonesiasta, Malesiasta ja Kambodzasta

Kyläkoiria muualta maailmasta

Koiranpentu Belizen Sittee Riverissä.
Toinen koiranpentu Belizen Placenciasta.
Meksikon Jukatanin Isla Mujeresin rannan ihanat koirat.
Ystävällinen koira Egyptin Luxorissa.
Koira Marokon Tangerissa.
Koira Italiassa Pompei Scavin asemalla. Tässä kyllä varmaan on saksanpaimenkoiraa.
Toinen koira Pompeijista.
Yksi monista Pompein huvipuistossa oleskelleista koirista.

Sitä en vielä tiedä, että miten on Espanjan kyläkoiratilanne. Siellä kun minun silmiini kyläkoiramaiset ovat kaikenlaisia podencoja, bodegueroja ja galgoja, jotka ovat ainakin jonkin verran jalostettuja koirarotuja. Mutta siksi en laittanut tähän kuvia Espanjan irtokoirista.

Blogin muut koira-aiheiset jutut ympäri maailmaa >>

5 Comments Lisää omasi

  1. Nadine G sanoo:

    Hei! Minulle kissaihmisenä artikkelissa oli hyvin paljon uutta tietoa. En ole perehtynyt juuri koiriin, mutta periaate pätee kaikkiin ihmisten luona eläviin eläimiin. Näyttää siltä että ihmisillä on pakottava tarve sekaantua eri lajien luonnolliseen jalostukseen. (Terminologisesti tässä on pieni probleema, lajien ei pitäisi pystyä sekoittumaan toisiinsa, eritoten kuin rotujen. Eli jos susi ja koira pystyy saamaan jälkeläisiä, ne ovat rodut eikä lajit. Tämä ei tosin ole teidän virhe, mutta yleinen dilemma. En tiedä miten genetiikassa ja kinologiassa tästä asiasta on päästy yhteisymmärrykseen). Ns sivistynyt ihminen on sorkkinut sekä omia lajia/rotuja että ympäriolevia olentoja. Kaikki ihmislajit/rodut eivät ole sivilisaation perässä sen tämänhetkisessä muodossa. Onneksi nyt on ymmärretty jättää alkuperäiskansat rauhaan. Sama koskee kissoja ja koiria. Rotukissoja on onneksi vähemmän, mutta hassua on se, että kehitys menee samaan suuntaan: lyhyt kuono, paljon karvoja. Mielestäni karvan määrä lisääntyisi, jos koiran annettaisi elää pohjoisessakin vapaana. Suotuisat mutaatiot periytyy suurimmalla todennäköisyydellä missä vain maailmassa.

    Toinen asia, jonka huomasin, ja nyt se on ainakin koirissa todistettu tieteellisesti, domestikoiduilla eläimillä on taipumus muodostaa sosiaaliset suhteet sekä toisiinsa että ihmiseen. Huomasin kissoista, että täällä etelässä, jossa he pääsevät ulos vapaasti sekä on muitakin ei-kenenkään kissoja, ne muodostavat yhteisöjä. Myös yhteisöjen sisällä voivat muodostua pienempiä ryhmiä ja läheisiä kaverisuhteita. Villeille kissaeläimille tämä ei ole ominaista.

    1. Juu, ovathan susi ja koira biologisesti samaa lajia, koirat alajajia canis lupus familiaris, onko se sitten niin, että alalaji-nimityksen saa, kun dna:t eroavat tarpeeksi toisistaan. Kinologia-sana piti ihan googlettaa, minä varmaan alan harrastelijakinologiksi tässä vähitellen 😀 Mutta vain siksi, että kiinnostaa koirien alkuperä, jota pidän parempana kuin ihmisten kehitelmiä. Taidat olla myös sivilisaatiokriittinen kuten minäkin? Vaikka koko aiheeseen tutustuminen on minulla vasta alussa.

      Viipuristakin on tainnut löytyä eurooppalaisia kyläkoiria ja tuuheaturkkisia sellaisia, tosiaan vuosisatojen ja -tuhansien aikana on kehittynyt semmoisia koirapopulaatioita, jotka sopivat vallitseviin olosuhteisiin. Meidän Thaimaasta repäistyille kyläkoirille ei ole ihan tarpeeksi tullut turkkia -10 asteen pakkasiin, ja vaikka Thaimaankoira Alfalle onkin tullut tiheä turkki, niin ei se ulkona viihdy, eikä pärjäisi.

      Viimeistään ensi syksynä alan opiskelemaan kissoja sitten kunnolla! Meidän thaikissa Billy päätyi meille, kun se ei viihtynyt eläinsuojelukeskuksen 40 kissan porukassa. Mutta useimmat siellä viihtyivät isossa kissalaumassa. Billy on kyllä sitten täysin ihmiskissa.

  2. Nadine G sanoo:

    Minä en varmaan saisi sanoa itseni sivilisaatiokriittiseksi, koska itse käytän kaikki sen mukavuudet hyväkseni 😉 Minä olen kuitenkin perieurooppalainen asukki kymmenien sukupolvien takaa. Olen sitä mieltä, että toisten pakottaminen omaan muottiin ei ole oikeutettu millään tavalla. Mm. alkuperäiskansojen kristinuskoon käännyttäminen, metsähakkuut ja yms ovat ihmisoikeuksien polkemista.

    Tässä on vielä yksi hyvä termi: felinologia, eli kissaoppi. Jään seuraamaan, mitä kaikkea uutta saat tietää kissoista.

  3. Nimetön sanoo:

    Hei! Minulla on Viipurin koirat ry:n kautta otettu rescue koira josta teetin DNA testin USA:ssa, Embark. On aivan samanvärinen kuin sivuston ensimmäinen koira, joka Thaimaassa, mutta selkeästi pienempi, alle 10 kg, silti valtavan vahva ja kokoaan isompi! DNA testi paljasti koiran juuri tällaiseksi alkukoiraksi, East European Village Dog, jäljitettävä Kaukasian ja Turkin eteläosasta löytyviin villikoiriin. Olinkin aina sanonut miehelleni että tässä meidän koirassa on jotankin puolivilliä, se toimii paljon enemmän aistien varassa kuin kaikki rotukoirat joita olen tavannut, on pyydystänyt hiiren tmv. kolosta, pitää mieluummin paastopäiväin kuin syö koiranruokaa, kunnon lihat ym. maistuvat. Sekoitan lihaa koiranruokaan jotta joskus syö sitäkin, kuivapapanat ovat vihonviimeisiä, saavat lojua kulhossa vaikka 2 kk eikä koske niihin.
    Sain koiran vasta 5kk vanhana, sosiaalistaminen vei aikansa, on uutta kohtaan todella varovainen, mutta selviäisikin sen takia hengissä metsässäkin yksinkin jonkun aikaa, olen varma. Autoista ei ymmärrä mitään, jäisi heti auton alle jos en olisi tarkkana. Ymmärtää sanoja liian hyvin ja on aivan liian taitava lukemaan tilanteita, tietää AINA mitä kohta on tapahtumassa. Piilotan koiralle aina herkkuja jotka löytää vaikka kuinka vaikeasta paikasta, on alkanut piilottaa myhös minulle, sitten antaa yhden merkkihaukahduksen että tule etsimään! Kun menen ja kysyn missä on, koira kääntää katseensa piiloon ja katsoo sitten minua!! Nyt ihana koirani on yli 10 vuotta ja jos otan joskus toisen, toivon senkin olevan alkukoira.

    1. blogi sanoo:

      Eikö olekin mielenkiintoista tutustua tähän asiaan, etteivät sekarotuisiksi nimitetyt olekaan sekarotuisia, vaan alkuperäisiä koiria? Ja että DNA-testillä puolivillin oloinen viipurilaisesi ikään kuin selittyi alkuperänsä vuoksi. Mun koirilla taas liha kypsänä tai raakana ei toimi, Greippi syö vatsaherkän ruokaa ja itse asiassa on hulluna riisiin, kunnon thaimaalainen 🙂 Mielenkiintoista myös, että Greippi on ikäänkuin luolakoira, tsekkaa kaikki kivet ja kallionkolot, Lexie paimentaa ja Alma haluaisi metsästellä. Että kaikilla kuitenkin on tämmöisiä omia taipumuksiaan. Minullakin kaikki on 10-vuotiaita. Toivotan viipurilaisellesi pitkää ikää ja kivoja piilotusleikkejä ❤

Jätä kommentti