Kissammekin uskalsi liikkua hiljaisella rannalla. Hiekkarantojen puskia ei pitäisi talloa, koska kasvit pitävät hiekkaa paikallaan. Lisäksi kilpikonnat käyvät munimassa näillä rannoilla.
Xeraco oli vuosi sitten lokakuun lopussa kiehtova tyhjyydessään, kuten parilla aiemmallakin pysähdyskerrallamme. Paikkakunnalla on varmaan hullu meininki kesäisin, kun lomalaiset ovat rannalla ja kaduilla. Tuntuu jotenkin väärältä, että talot ovat tyhjillään suurimman osan vuodesta. Ehkä tyhjissä kortteleissa on mielestäni se vika, että luontoa on raivattu ihmisen tieltä siksi että aluetta käytetään vain muutaman kuukauden ajan vuodessa.
Meren ja kadun välissä on leveä hiekkaranta, kasvillisuuskaistale ja rakennusrivistö. Mielestäni sellaiset paikkakunnat ovat parhaita rantakohteita, joissa autot eivät pääse kulkemaan aivan rannan vierellä.
Toisaalta en meinaa sitäkään, etteivät ihmiset saisi mennä lomille. Mielestäni ihmisten ei pidä homehtua kotonaan. Liikkuminen ja eri paikoissa käyminen on ainakin osalle meistä todella tärkeää. Jonnekinhan suurten kaupunkien ihmisten on mahduttava silloin, kun he haluavat pois kaupungista.
Tällaiset talot rannalla ovat luksusta. Pieni leirintäalue on tällaisten rakennusten välissä.
Silti vain ihmetyttää, ettei Platja de Xeracon tyyppisiin paikkoihin ole asukkeja ympäri vuoden. Kummastuttaa tämä ihmisten luoma systeemi, jolloin kaikki ovat lomalla vain sen tietyn ajan vuodesta. Oravanpyörä luo tällaisia suurimman osan vuodesta tyhjillään olevia lomakohteita vanavedessään. Tietysti toiset vuodenajat ovat toisia suositumpia rantakohteissa oleiluun.
Löysin parit kilpikonnan jäljet hiekkaranalta ja raportoin löydöksestäni paikalliselle kilpikonniensuojeluryhmälle. Haluamme etenkin koirien ja kissamme takia pysähtyä vähäväkisissä kohteissa. Olimme ajaneet tuhansia kilometrejä Euroopan läpi ja levähdimme Xeracossa pari päivää. Lexie vietti ensimmäisen elinvuotensa thaimaalaisella saarella ja erityisesti hän tykkää hiekkarannoista, joilla sai pentuna kirmailla. Rakennus Camping San Vicentessä. Pääsy leirintäalueelle rannalta. Leirintäalue. Leirintäalueella oli lokakuun lopussa hyvin tilaa ja saimme valittua pakullemme paikan reunimmaisesta rivistä. Lokakuinen Eurooppa oli ollut viileä ja Xeracossa oli ihanaa, kun vihdoin pystyimme oleilemaan pakun ovet auki. Oli itse asiassa jopa kuuma. Siinä oli se hyvä puoli, että eläimetkin olivat raukeita hihnoissansa. Muurin päällä kävelevät kissan aiheuttivat kylläkin vähän levottomuutta koirissamme. Leirintäalueen vieressä oli nurmikkoinen puisto ja kauempana oli vuoret. Vuorten ja meren välinen maa täällä on alavaa ja tasaista. Kadut olivat tyhjiä. Tämän kadun päässä on koirapuisto, mutta tällä kertaa siellä oli niin paljon jonkin kasvin piikkejä tai takiaisia, että jouduimme heti poistumaan. Tosi tyhjillään olevia taloja. Lämmintä ja tuulista. Rantaa siivottiin jollain koneella, muuten se olisi täynnä kaikenlaisia risukasoja. Hiekka on koirista ja kissasta kivaa. Ihan tosi isoja ruusunmarjoja. Huiskiloeukalyptuksen kukkia.
Matka reissupakulla kolmen koiran ja yhden kissan kanssa Suomesta Espanjaan lokakuussa 2021. Vältimme kaupunkeja ja leirintäalueiden ihmisvilkkautta ja suosimme luontoa ja puskaparkkeerausta. Reitti Baltia, Puola, Saksa, Ranska ja Espanja.
reissaustajaruokaa.com 