Emme olleet vielä läheskään perillä, mutta Espanjaan pääseminen oli sellainen etappi, että halusimme ajaa Ranskasta sinne asti yöksi ylittäen Pyreneiden vuoriston itäisintä tietä pitkin. Ajoimme edelliseltä reissulta tuttuun Pont de Molinsiin 22 km rajalta (ks. paikka Park4Nightissa >>). Viime kertaisella isommalla parkkialueella oli leiriytyneenä isompi pakujoukko vapaana juoksevine koirineen, mutta onneksi ihan lähellä oli toinen Park4Nightissa mainittu pienempi paikka, jossa ei ollut muita (ks. Park4Nightissa >>).

Tässä voisi olla hyvä kirjoittaa pakureissaamisen etiketistä. Ihmisten pitää olla sen verran vapaamielisiä, ettei joka asiasta tarvitse häiriintyä. Saatanpa tämän takia viihtyä paremmin Espanjassa kuin Suomessa, kun tuntuu ettei siellä niin helposti välitetä elämän melskeistä. Toisaalta Suomessa on mm. jokamiehenoikeudet, jota ei edes muualla Euroopassakaan yleensä ole. Elelen itse kai hieman epätavanomaista elämää, mutta ainakin jonkin verran osaan arvella, minkälaiset asiat voivat häiritä ihmisiä ja koitan olla ärsyttämästä liikaa.

Taisin harmistua, kun suunniteltu parkkipaikka vaikutti vallatulta. Vaikka eihän siinä ollut mitään eroa siihen, kuin jos siellä olisi ollut neljä toisilleen tuntematonta reissuautoa parkissa. Oliko näky sitten sellainen, että kyseessä oli leiriytyminen ja kerrassaan parkkipaikan valtaus? Vaikka olisihan näky ollut sama, jos toisille tuntemattomat reissaajat olisivat päättäneet viettää illan yhdessä parkkipaikalla seurustellen. Eli mitä väliä oliko kyseessä isompi reissariseurue, sattumalta toisensa tavanneet reissarit tai omissa autoissaan jumittavat matkailijat? Toisaalta olisin tuntenut tungettelevani, jos nyt olisin parkkeerannut siihen viereen.

Tämä ei ole olenkaan iso asia, toivottavasti kukaan lukija ei saa nyt semmoista käsitystä, että olisin muka kokenut kohdanneeni vääryyttä, mistä ei siis ole kyse. Kirjoittelen tästä pohtiakseni parkkietikettiä. Minua harmitti lähinnä se, että parkkikselta lähti kiva kävelypolku, jolle en nyt päässyt koirineni, koska leirissä juoskenteli koiria vapaina. Kisua nyt varsinkaan emme olisi siinä voineet kävelyttää. Eli tämmöisiä asioita kannattaa pakureissarina miettiä. Tietysti toinen meistä olisi voinut mennä pyytämään, että otatteko koiranne hetkeksi kiinni, niin päästään ohi. Mutta pelkään ihmisten suuttuvan tämmöisistä asioista. Ja koska olisin lähtenyt kävelylle koirineni yksin, en olisi voinut mennä tämmöistä pyytämään ilman riskiä koirien välisestä konfliktista.

Ehkä tuossa oli hieman liian keskeisellä paikalla oleva paikka leiriytymiseen, kun kyseessä oli kylän laita-alue, johon lähinnä koiranulkoiluttajat jättävät autonsa. Pakumiittingit kannattaa pitää jossain oikeasti syrjässä. Toisaalta sille ei voi mitään, jos ollaan porukalla liikkeellä ja jonnekin pitää mennä yöksi. Silloin syntyy väkisin leirin näköinen tilanne, eikä siinä mitään. Pakureissaaminen on kai koko ajan suositumpaa ja meidän pitää pohtia sitä miten toimimme, jotta hiekkateille ei alettaisi pystyttää puomeja, yöpymisiä kielletä ja puskaparkkeerausta sanktioida, kuten käsittääkseni ainakin Slovakiassa on tehty.

Aiempia bloggauksia Espanjasta >>

Matka reissupakulla kolmen koiran ja yhden kissan kanssa Suomesta Espanjaan lokakuussa 2021. Vältimme kaupunkeja ja leirintäalueiden ihmisvilkkautta ja suosimme luontoa ja puskaparkkeerausta. Reitti Baltia, Puola, Saksa, Ranska ja Espanja.

1. matkapäivä: Suomi ja 2. matkapäivä: Viro, Latvia ja Liettua : Eurooppaan Viron kautta pakulla >>

3. ja 4. matkapäivä: Puolasta Saksaan reissupakulla >>

Matkapäivät 4 – 6: Saksan läpiajo pakulla koirien kanssa >>

Matkapäivät 6 – 7: Ranskasta Espanjaan pakulla >>