Vertailen tässä jutussa neljää keskenään hyvin erilaista asuinpaikkakuntaa ihan eteläisessä Andalusiassa. Olemme viettäneet niissä viisi talvea ja kohta taas lähdetään Málagaan, vielä emme tiedä tarkalleen minne siellä.

Meidän vuokrataloja ja -asuntoja määrittää täysin se, että niiden tulee sopia kissallemme ja koirillemme. Omaa pihaahan ei olisi pakko olla, mutta kolmesti olemme valinneet asua pihallisessa talossa maaseudulla ja kaksi talvea vietimme Benalmádenassa asunnossa, jossa oli suuri terassi, jonka teimme kissa- ja koiraturvalliseksi.

	Plussat	Miinukset
Villanueva de la Concepcíon	Upea näkymä pihasta	Syrjäinen, puuduttavat ja pitkät ajomatkat kaikkialle
	Oli hyvä paikka koronarajoitusten aikaan	Sekä sijainti että talo olivat kylmät
	Piha ja ympäristö kivat koirille ja kissalle
Benalmádena	Kävellen ja julkisilla pääsi moneen paikkaan	Kesällä olisi ruuhkaista: kadut, rannat ja pysäköintipaikat täynnä
	Ihana iso terassi, hyvät kävelymaastot
Cajiz (Vélez-Málaga)	Ihana maisema	Pihasta ei päässyt ilman autoa juuri minnekään
	Oma kasvimaa	Mobiilitalon materiaalit vähän nuhjuiset
	Rannat olivat rauhallisia ja hienoja
Conil de la Frontera	Talolla oli kiva rauhallinen sijainti	Talvi oli viileä ja sateinen
	Piha ja talo olivat kivat
	Rannat rauhalliset talvisin

1. Villanueva de la Concepcíon

Ensimmäisen talvemme vietimme syrjässä Málagan maaseudulla Villanueva de la Concepcíonin kylässä. Silloin halusimme talon, jossa ei ole naapureita näkösällä, olin kai huolestunut miten asuminen Espanjassa onnistuu kolmen koiran ja yhden kissan kanssa turvallisesti. Nyt olen oppinut, että tällaista asumista on Málagan provinssissa vain sen verran syrjäisissä paikoissa, että niihin on hankala kulkea.

Me vuokrasimme talon käymättä itse paikan päällä, eli meillä oli videoita, kuvia ja Google Maps, jota en osannut tulkita oikein, sillä alue oli paljon vuoristoisempaa kuin luulin. Olin siitä aluksi järkyttynyt, hyvä että edes onnistuimme ajamaan perille vanhalla matkailuautolla, asia oli aika nipin napin. Se auto ei pihasta liikkunut kuin vasta sitten kun lähdimme takaisin Suomeen. Nyt olen oppinut senkin, millaista maasto tai tiet voivat Málagan maaseudulla olla.

Näkymä talolta laaksoon ja Málagan vuorille oli aivan fantastinen. Ihan lumoudun nytkin ajatuksesta, että saisi elää sellaisen maiseman äärellä taas. Koiramme ja kissamme tykkäsivät ihan todella paljon asua siellä. Mutta paikka oli meille liian syrjäinen, enkä nytkään muuttaisi niin kauas merestä tai kaupungeista. Talo oli talvella tosi kylmä ja muutenkin tuolla Torcal-vuoren juurella noin 700 metrin korkeudessa oli kovin eri ilmasto kuin Aurinkorannikon rannikkokaistaleella. Siksikään en muuttaisi sinne enää, haluan paeta Suomen talvea mahdollisimman lämpimään Espanjaan.

Meiltä oli kylään matkaa 1,5 km ja Málagaan 40 km. Ensimmäiset 20 km Málagasta pääsee ajamaan vuorten välissä kapeassa jokilaaksossa kulkevaa moottoritietä Casabermejaan asti, mutta sitten alkaa hieman tuskallisen pitkä 20 km ajo Villanuevaan. Matkustin muutaman kerran kylästä Málagaan bussilla ja siinä kesti 2 tuntia suuntaansa.

Vuokrasimme joka kuukausi uuden henkilöauton jostain Málagan lentokentän autovuokraamoista, mistä milloinkin halvimmalla sai, sillä pitkäaikaiseen vuokraukseen ei joko ollut autoja tarjolla tai ne olisivat tulleet paljon kalliimmaksi. Oli halvempi vuokrata auto vain yhdellä kuskilla, joten minä en sitten ajanut autolla lainkaan.

Vuokratasosta ja hintasäätelytoiveista

Muistaakseni maksoimme tuolloin vuokraa 800 euroa kuussa (siihen taisi sisältyä vedet ja sähköt), mikä varmaan monen espanjalaisen mielestä oli aivan liikaa ja niinhän siinä on käynyt, että kaltaisemme muuttolinnut ja turistit ovat aiheuttaneet sen, että Málagan asumishintataso on 2020-luvulla noussut aivan liian suureksi paikalliseen palkkatasoon nähden, koska kaikki tietysti haluavat koittaa nyhtää niin korkeaa vuokraa kuin mahdollista. Samanlaisesta talosta pyydettäisiin nykyisin vähintään tonnin verran kuussa, vaikka sijainti oli mitä oli, eikä talo ollut varusteltu talviasumiseen.

Asumisen hintojen kohtuuttomuuteen en usko olevan muuta ratkaisua kuin vuokratason säätely, että tietyllä alueella ei tietynlaisesta talosta saa pyytää kuin tiettyä summa kuussa. Ja että todellisten asukkaiden pitäisi saada ensisijainen mahdollisuus vuokrata, ei turistien. Jos jämäpaloja jää, niin niitä me muuttolinnut sitten saisimme vuokrata. Säätelyä siis!

Villanuevan talo, kylä, luonto ja meininki

Uima-allas on Málagassa täysin turha suurimman osan vuodesta, ellei sitten tykkää kiduttaa itseään kylmyydellä. Ikävä kyllä tämmöisissa taloissa silti useimmiten on allas, koska kesäisin se on niin kiva ja tarpeellinenkin. Talossamme oli kaksi makuuhuonetta, kylppäri ja tilava keittiö-olohuone. Mukavimpia puuhia oli kasvattaa takapihan isossa laatikossa salaatteja ja yrttejä.

Retkeily on meidän juttu ja tuolla oli upeaa luontoa, joka on minulle oikeastaan pääasia ja auringon lisäksi suurin ilon lähde Espanjassa. Kylässä oli pieni Día-kauppa, mutta kävimme ostoksilla lähinnä Antequerassa 20 km päässä. Välillä autoilimme rannikolle tuulettumaan. Kunnes tuli korona. Silloin oli onni asua noin syrjässä, kukaan ei valvonut pihasta koirien kanssa tekemiämme lenkkejä.

Andalusian maaseudulla joutuu kohtamaan koirien huonoa kohtelua. Siihen ei välttämättä törmää Aurinkorannikon rantakaistaleella asuessa, mutta maaseudulla asiaa ei voi olla huomaamatta jos on silmät päässä ja sydän rinnassa. Meillä oli jonkin aikaa kolmen oman koiramme lisäksi neljä itse pelastamaamme koiraa kotona. Näille löytyi sitten uudet kodit Espanjasta ja Suomesta. Vähitellen olen oppinut tarkemmin alueen rescuetoiminnasta ja jatkanut hommia koirien ja kissojen kanssa.

Villanuevan kylä jäi meille vähän sellaiseksi etäiseksi ja edelleen siitä tulee tunkkaisen ruskea fiilis. Kaksi kertaa taisimme käydä siellä baarissa, ei siinä jotenkin tuntunut olevan mitään mieltä. Tämä on sitten meillä jatkunut, me ei Espanjassa istuskella kahviloissa, baareissa ja ravintoloissa, vaikka monille muille Espanjassa asusteleville terassit halpoine kahveineen, kaljoineen ja ruokineen ovat tärkeitä.

Olisihan minulla miljoona asiaa kertoa Villanuevasta asumisesta, ja silloin kirjoitin paljon blogiin, kun Espanja oli minulle ihan uusi paikka ja kaikessa riitti ihmeteltävää. Näitä juttuja löytyy vaikkapa etsimällä ihan alimmat jutut kategorian Espanja alta.

2. Benalmádenan kaksi talvea

Benalmádena sijaitsee ihan Aurinkorannikon ytimessä. Naapurikaupungit ovat Fuengirola eteläpuolella ja Torremolinos pohjoispuolella. Villanueva de la Concepcíonissa ystävystyimme brittinaapureidemme kanssa ja saimme vuokrattua Benalmádenan asunnon heidän kavereiltaan. Saimme kahden makuuhuoneen ja kahden kylppärin asunnon tavanomaista halvemmalla, vain noin 650-700 eurolla kuussa, kun nyt tuolta ei enää irtoa tuollaista alta tonnin. Ekana talvena sähköt kuuluivat hintaan, toisena maksoimme ne itse laskun mukaan. Tähän asti olemme tykänneet asua kaikkein eniten tuossa nimenomaisessa asunnossa.

Vaikka asunto oli kerrostalossa, ei Suomessa ole mitään vastaava. Vaikka ulkoapäin rakennus saattoi näyttää möhkäleeltä, oli ulkoportin jälkeen niin sanottu rappukäytävä avaraa kaakeloitua sisäpihaa omalle ovellemme asti. Toki ylemmissä kerroksissa oli enemmän käytävämäistä. Halutessasi ison terassin kannattaa etsiä aina pohjakerroksen asuntoja. Niihin on myös helpompi liikkua koirien kanssa, kun ei tule ahtaita ohituksia ihmisten kanssa tai samaan hissiin tulevia naapureita.

Vaikka terassimme yläpuolella oli muiden asuntojen parvekkeita ja ranskalaisia parvekkeita, ei ne oikeastaan häirinneet meitä yhtään, eikä koirammekaan juuri haukkuneet ketään. Hankimme terassin kaiteelle muovista puutarhaverkkoa metrikaupalla, jotta saimme suuresta terassista kissaturvallisen (huom. nuoremmille, ketterimmille ja vilkkaammille kissoille sellainen varustelu ei riittäisi, vaan ne kiipeäisivät verkkoa pitkin).

Opimme, miten Espanjassa ilmastot vaihtelevat ihan parin kymmenen kilometrin matkoilla riippuen meren läheisyydestä, korkeudesta ja mistähän kaikesta muusta. Ei ole mikään ihme, että ihmiset pakkautuvat Aurinkorannikolla rannikkokaistaleelle, koska siellä ne aurinko ja lämpö talvisin ovat. Ja toisaalta kesäisin ei ole ihan niin äärimmäisen kuumaa kuin sisempänä maassa. Olen oppinut Espanjan vuosinani niin valtavasti paitsi ilmastosta, niin myös maaperästä, kuivuudesta ja Välimeren luonnosta.

Jos ensimmäisen Espanjan talvemme asuimme vuoristossa, niin sen jälkeen vietimme kaksi talvea ihan rannan tuntumassa. Rantahiekalle oli ehkä 500 metrin kävelyreitti, ja koko Málagan rannikon kattavalla kävelypolulla kävelimme joka päivä. On yllättävää, että Benalmádenassa pääsimme paremmille kävelyapajille kuin syrjäkylillä asuessa. Torrequebradassa oli tosi moninaiset kävelymahdollisuudet ja autolla oli lyhyt matka Mijas-vuoren reiteille. Kävimme vaikka missä myös esimerkiksi Coínin suunnalla kävelemässä.

Huomasimme myös, että emme haluaisi asua Benalmádenassa kesällä. Pääsiäisen aikaan alkoi bussit myöhästellä ja ruuhkautua niin, että parikin bussia saattoi ajaa ohi, ennen kuin pääsimme kyytiin Fuengirolan tai Málagan suuntaan mennessä. Parkkipaikkojen löytäminen kodin läheltä alkoi vaikeutua, samoin koirien ulkoiluttaminen kaduilla ja rantareitillä.

Mökkihöperyyden sijaan Benalmádenan talvina kävin Animal Care Españan ja Suspiros de Quatro Patasin rescuetarhoilla vapaaehtoisena. Joskus käytiin syömässä aasialaisissa ja kasvisravintoloissa. Mutta kuten yleensäkin, lähden kotoa useimmiten vain koirien kanssa.

Sijaintimme Torrequebradassa Arroyo de la Mielin ja Torremuellen juna-asemien välissä oli sillä tavoin väliinpudoksissa , ettei junalla kulkeminen ollut kätevää. Benalmádena sijaitsee Välimeren ja Mijas-vuoren välissä rinteessä siten, että kartalla lyhyeltä näyttävä matka voi tuntua paljon metrejään pidemmältä. Kadut kaartelevat ja on ylämäkiä.

3. Vélez-Málagan Cajizin kylä

Toisen Benalmádenan talvemme jälkeen siirryimme Málagan provinssin itäisimpään osaan Axarquían alueelle. Olin päättänyt jättää kesän Suomessa väliin ja jäädä Espanjaan. Aurinkorannikon asuntojen hinnat nelinkertaistetaan kesäisin, eli siellä on ympärivuotisten normaalien vuokra-asuntojen lisäksi isosti tarjolla asuntoja normaalivuokrahinnoin talviksi, mutta niiden vuokrasopimukset päättyvät kesään, jolloin niistä pyydetään saman verran yhdeltä viikolta, mitä normaalisti kokonaisen kuukauden pitäisi maksaa.

On muutenkin vaikeaa löytää asuntoa, jossa saa asua kissojen ja koirien kanssa, mutta se vasta olikin vaikeaa, kun halusi vuokrata pitkäaikaisen asunnon kesän kynnyksellä. Minulla oli oikeastaan vain kaksi talovaihtoehtoa. Alhaurin de la Grandessa hankalan tien ja huonojen ulkoilutusmahdollisuuksien päässä olevan talon sijaan valitsin talon, joka sijaitsi maaseudulla lähes 30 km päässä Málagasta itään. Vuokraa taisimme maksaa 750 euroa kuussa ja päälle sähkö- ja vesimaksut.

Kuten ensimmäisenkin, Villanueva de la Concepcíonissa sijainneen vuokratalomme suhteen, hurmasi Cajizissakin pihan maisemat. Näimme noin 5 km päässä olevan meren, kumpuilevia kukkuloita ja laaksoa.

Mutta siinä missä palelimme Villanuevassa, muistelen talven olleen Cajizissa niin lämmin, että harvana päivänä tarvitsi ylle collegehousuja ja huppareita. Joskus kyllä tuuli kovasti ja tomaattiviljelmieni kepit saivat kyytiä. Vélez-Málaga on mangojen ja avokadojen kasvatusseutua, joten siellä on paikoin lämpimämpiä ja suotuisampia subtrooppisia sijainteja, kuten viereisessä Nerjassakin. Meidän vuokra-asunto oli mango- ja avokadoviljelmien keskellä.

Sellainen haitta näiden viljelmien keskellä asumisessa on, että ne aidataan hedelmävarkaiden vuoksi. Tämä rajoitti kävelymahdollisuuksia kovasti. Siinä missä Villanueva de la Concepcíonissa kuljimme oliivipuupeltojen läpi, ei Cajizissa päässyt kävelemään kuin teillä. Tuntui hullulta asua maaseudulla, mutta pystyä kulkemaan kotiovelta niin rajallisesti. Kaupungeissakin on paremmat mahdollisuudet useine katuineen. Toisaalta maasto oli niin jyrkkää, että siellä olikin hyvin hankala liikkua muulla kuin teillä, koska rinteet ovat murenevaa kiveä ja hiekkaa.

Talomme oli ns. mobiilitalo, eli puisten sokkelilautojen takaa paljastui talon alla oleva trailerit. En aluksi tajunnut talon sijaitsevan pyörien päällä, olihan siinä kaksi makuuhuonetta, WC-kylppäri, WC, keittiö ja olohuone. Mutta ajan myötä kyllä huomasin talon pintamateriaalien ja koko olemuksen olevan vähän nuhjuisempi. Alueella oli pienillä rinnepaikoilla enemmänkin tällaisia mobiilitaloja. Joko niitä saa rakentaa helposti saatavin luvin tai niitä laitetaan paikoilleen luvatta tai lupaa ei edes tarvitse, tai sitten ne vain ovat kätevä ja ehkä halpakin ratkaisu rinnetonteille.

Upean maiseman lisäksi oli mahtavaa, kun tontilla oli paikka kasvimaalle. Hullaannuin kokeilemaan siellä vaikka minkä kasvattamista 11 kuukauden aikana, överiksikin se vähän meni. Aloitin taimien kasvatukset jo Benalmádenan terassilla ja tein toisen muuttoajon ihan vain siirtääkseni taimet tontille.

Ikävää oli, kun osa pihasta oli päällystetty kulmikkaalla kivimurskeella. Sillä ei voinut kävellä paljain jaloin, eivätkä koiratkaan tykänneet siitä.

Oli hyvä kokea yksi kokonainen kesä Málagan provinssissa, nyt tiedän mitä se lähes +40 C -asteinen kuumuus on. En ole aamuihminen, joten hyvin aikaisen aamukävelyn sijaan päivän ainut koirakävely oli pitkä reissu kello 20–22. Sitä en ollut odottanut, että Málagassakin kesäisin tulee pimeä vasta kello 22 illalla, kun joulun aikaan on pimeää jo ennen iltakuutta. Rakastan pitkiä valoisia iltoja, kun pystyy tekemään kaikkea valoisaan aikaan, aamuilla taas ei niin väliä.

Minulle on tosi tärkeää, että kesää varten asunnossa on ilmastointilaite ja talvia varten on oltava jokin lämmitys. Säästelin toki ilmastoinnin käytössä tosi paljon Cajizin kesänä ja kuljin ainakin kuukauden kotona peläkässä sarongissa. Olisi paras jos kesäisin olisi jokin pieni huone, jonka voisi pelkästään viilentää sen sijaan, että kerralla ilmastoidaan keittiökin ihan turhaan. Haluaisin päivisin voida istua tietokoneella viilennetyssä kopperossa ja öisin saada vähän helpotusta ilmastointilaitteesta. Nyt nukuin välillä märkä lakana päälläni, vaikka semmoinen jollain tapaa kutittaakin.

Cajizin asuntoa ei taidettu talvella lämmittää samaisella ilmalämpöpumpulla juuri yhtään. Benalmádenan asunnossakin käytimme ilmalämpöpumppua aika vähän. Villanuevassa taas oli vain surkea varaamaton avonainen takka ja sähköpatteri. Kun meillä siellä asui pelastetut koiraemo ja kaksi pentua, siirryinkin niiden kanssa samaan huoneeseen nukkumaan, kun pentujen piti saada asua lämpimämmässä irtopatterilla varustetussa huoneessa.

Naapuritaloissa ala- ja yläpuolellani ei asuttu vakituisesti, sen sijaan he vain kävivät taloillaan samalla kun hoitivat mango- ja avokadopeltojaan. Muuten he olisivat varmaan ihmetelleet, kun saatoin kitkeä kasvimaalla yöllä kello yksi otsalampun valossa, päivällä kun oli liian kuuma ja piti pysyä visusti poissa auringosta.

Vélez-Málagan seutu oli ihanan rauhallista ja rannat tyhjiä verrattuna Málagan eteläpuoliseen rannikkoon. Rantojen lisäksi teimme upeita vuoristoreissuja Viñuela-järven taakse esimerkiksi Alcaucíniin Málagan provinssin korkeimman vuoren La Maroman rinteille. Asuisin tuolla alueella mielelläni uudestaankin.

Talo sijaitsi Cajizin kylän alueella, mutta sieltä ei päässyt oikeastaan minnekään kävellen, vaan ihan kaikkialle piti lähteä autolla, lukuunottamatta joitain koirakävelyitä pihasta lähtien. Voi kuulostaa oudolta, mutta emme käyneet kertaakaan kylän kujilla, ehkä kerran piipahdin pienessä apteekissa ihan tien varrella roskispaikkojen lähellä.

Cajizin hieno puoli on se, että se sijaitsee vain kahden kilometrin päässä isosta A-7 -tiestä, jonne meiltä oli nelisen kilometriä. Rannalle olin noin 7 km ajo, mikä tuntui tosi lyhyeltä ja helpolta ajomatkalta. Siellä asuessamme vietimme ihan toisenlaista elämää kuin mitä olimme viettäneet maaseudulla syrjäisessä Villanueva de la Concepcíonissa. Cajizin kylä on tässä siis poikkeus, Axarquían alueella kun on tosi paljon hienoja vuoristokyliä, mutta ne sijaitsevat tuskaisten kiemuraisten kilometrien päässä valtateistä.

4. Conil de la Frontera Atlantin rannikolla

Kun aiemmat majapaikkamme sijaitsivat Málagan provinssin sisällä, halusimme viidentenä Espanjan talvenamme kokeilla millaista olisi asua Välimeren sijaan Atlantin rannikolla eteläisessä Andalusiassa. Olimme tehneet tuonne Cádizin provinssiin jo reissuja esimerkiksi Tarifaan ja Zahoraan.

Tuolla Costa de la Luzin rannikolla on alhaisempi vuokrataso kuin Costa del Solilla. Meiltä oli 5 km ajomatka Conilin keskustaan ja maksoimme kolmen makuuhuoneen, kahden kylppärin ja keittiö-olohuoneen asunnosta 950 euroa kuussa. Oli aidattu piha ja uima-allas. Talo oli hieman isompi kuin mitä meillä yleensä, koska siinä oli kolmas makuuhuone, sillä siskoni asui kanssamme osan talvea.

Olin pelännyt alueella olevan talvisin tuulista, mutta tuuli ei meitä juuri vaivannut, asuimme parin kilometrin päässä rannasta mäntymetsän vieressä. Tuulisuuden sijaan talvi oli todella rasittavan sateinen, mutta niin se oli koko Espanjassa, jossa vesivarannot vihdoin täyttyivät.

Muutamana aamuyönä lämpö laski hieman nollan alapuolelle, kun aikaisin aamulla oli maassa huurretta ja mittari näytti vain paria astetta. Harmitti sitten lähteä pois huhtikuun puolivälin aikaan juuri kun säästä olisi alkanut tulla oikeasti lämmin. Päivisin silti läpi talven oli yleensä aurinkoisia hetkiä ja usein olin koirakävelyillä t-paita päällä. Sisällä oli talvella liian kylmä, yksi ilmalämpöpumppu ei tosiaan riittänyt koko taloon. Takka oli sentään tavallista paremmin lämpöä levittävää mallia ja keräilimme metsästä sinne puita, vaikka ostaakin niitä voisi. Luulimme joutuvamme maksamaan itse sähköistämme, mutta laskua ei ikinä tullut, emmekä sitä kyselleet. Jos olisimme tienneet sähkön kuuluvan hintaan, olisi lämpöpumppu ollut päällä monta kertaa enemmän. Ehkä sitten makuuhuoneen ja kylpyhuoneiden seinätkään eivät olisi homehtuneet pariin otteeseen.

Costa de la Luzilla on paljon tasaisempaa maastoa kuin Aurinkorannikolla, oli aika erilaista. Hiekkarannat ovat pitkiä ja etenkin Conil de la Fronteran kohdalla oli rannoilla jyrkkiä kallioseinämiä, joiden välissä oli upeita hiekkapoukamia. Retkemme suuntautuivat lähinnä rannoille ja lähistön mäntymetsiin.

Koko talven aikana kuulimme tuolla vain kerran puhuttavan suomea. Saksalaiset olivat selvästikin isoin ulkomaalaisryhmä, mutta oli brittejäkin paljon. Kesäturistit ovat suurimmaksi osaksi espanjalaisia tyyliin Sevillasta ja Madridista. Rannat olivat talvella niin tyhjiä, että usein pystyimme suojaisissa rantapoukamissa päästämään koiramme vapaaksi, sillä monelle rannalle pääsi vain yksiä rappusia pitkin ylhäältä rantakallioilta. Kesäisin rannat ovat kuulemma täpötäysiä ja kaikkialle on parkkeerattu autoja.

Minä viihdyin Conilissa hirmu hyvin. Töiden ja retkeilyn ohella olin mukana paikallisessa kissarescueyhdistyksessä Street Cats Rescuessa pyydystäen irtokissoja, vieden niitä eläinlääkäriin steriloitaviksi ja palauttaen takaisin löytöpaikkaan, jotka yleensä olivat virallisia kissakolonnoja. Lisäksi pelastimme kolme koiraa kadulta. Näissä minulla riitti tarpeeksi sosiaalista kanssakäymistä ja mielekästä tekemistä. Rescuetoiminta on minulle paras tapa integroitua paikalliseen yhteisöön.

En käynyt kuin muutaman kerran kävelemässä Conil de la Fronteran kaupungissa, jota voisi sanoa valkoiseksi kyläksi rannalla. Mercadona ja Aldi sijaitsivat kaupungin reunoilla, samoin kaikki muukin asiointini siellä. Aika paljon asioin lähempänä taloamme Barrio Nuevo / El Colorado -lähiössä Carrefour-kaupassa ja ravasin eläinlääkärillä löytökissojen kanssa. Minua ei tosiaan kovin paljoa kiinnosta pikkukaupungit ja -kylät täällä. Voi niihin kerran käydä tutustumassa, mutta ei välttämättä enempää.

Pihassamme oli sitruuna-, appelsiini- ja mandariinipuut, jotka tuottivat kivasti satoa. Persikkapuu olisi saattanut kesällä hieman tuottaa persikoita. Muutama oliivipuu taas tuotti rupisia luumarjojansa. Koitin säilöä niitä, mutta heitin ne pois, niissä oli ehkä jokin sairaus.

Yritin Conilissakin istuttaa kasvatusruukkuihin kasveja heti loka-marraskuussa, mutta ne lähtivät huonosti itämään ja lopulta kaikki homehtui sateisiin. En ole vielä ihan oppinut mitä on mahdollista kasvattaa mihinkin aikaan vuodesta. Villanuevassahan istutin menestyksekkäästi salaatteja ja yrttejä marraskuussa. Cajizissa kasvoi vaikka mikä, mutta toisaalta kesän paahteisuus ja ehkä maaperän ravitsemattomuus aiheutti ongelmia. Conilissa minulla ei sitten ollut mitään kasvamassa.

Naapurimme kävi noin kerran viikossa huoltamassa uima-allasta. Minähän en uima-allasta haluaisi, ja nytkin talon vuokrauksessa oli yhtenä kriteerinä, että mahdollisen uima-altaan tulee olla aidattu, koska yksi koiristamme on sokea. Silti Alma pääsi pari kertaa altaaseen putoamaan kun silmä vältti matkalla talolta ulkoportille.

Mutta talomme oli mielestäni upea, vaikka ei mitään näkymää kauas ollutkaan. Jo se, ettei suoraan vastapäätä pihaa ollut mitään toista taloa, oli hieno juttu. Näkyi valtavia mäntyjä ja jättiruokoa ja oma pihakin oli nätti. Välillä talon edusta tulvi, mutta onneksi ei pihaan ja taloon asti. Huonoimpia puolia oli taloltamme lähtevien hiekkateiden surkea kunto. Mietin kovasti sitä, kuka täällä päättää minkäkin teiden kunnossapidosta ja miten naapurit sietivät tilannetta.