Jos olette joskus nähneet myytävän ikään kuin minikokoisia mangoja monta yhdessä nipussa, niin nämä ovat todennäköisesti mangon ja cashewpähkinän sukuisia hedelmiä, joiden latinankielinen nimi on bouea macrophylla. En ole löytänyt tälle hedelmälle suomalaista nimeä, mutta thaiksi se on maprang ja indonesiaksi gandaria. Englanniksi sille on monta nimeä, mm. mariam plum, loquat mango, mango plum ja plango. Olen nähnyt niitä aiemminkin, mutta luullut niiden olevan jonkinlaisia villimangoja, joissa on olisi vain vähän syötävää ja jotka ovat sisältä hyvin karvaisia.

Tänä keväänä kokeilin niitä Bangkokin Or Tor Kor -torilla, josta ostin lautasellisen kuorittuja hedelmiä, joista oli kivi poistettu. Näin minun ei tarvinnut hotellihuoneessa alkaa nyhertämään niiden kanssa ja pystyin tietämään niiden olevan varmasti kypsiä. Koostumus oli mangoa kiinteämpi, vetisempi ja lohkeavampi. Maku ei ollut niin makea kuin mangon, mutta maussa oli siitä paljonkin vivahteita. Maku oli tavallaan raikkaampi, ellei sanasta raikas jollekin tule mieleen joku mintun maku, mikä ei ole tässä mitä tarkoitan. Kirpeä se ei ollut yhtään. Kaakkoisaasialaiseen tapaan monia hedelmiä käytetään  vihannesten tapaan myös raakoina, jolloin maku voi olla ihan eri.

Englanninkielinen nimi loquat mango voisi viitata lokvattiin eli japaninmispeliin eli nisperoon, mutta loquat eli lokvatti on eri hedelmä, joka voi kasvaa Välimeren maissakin. Tämä toinen on trooppisempi Kaakkois-Aasian hedelmä. Kutsutaan tätä nyt vaikka marianluumuksi. Lokvatti on toisesta päästä vähän suippo, kun marianluumu on säännöllisen soikea.

Onko mariamluumu sinulle tuttu ja tiedätkö kenties siitä enemmän? Onko sille vakiintunutta suomalaista nimeä?

Muita juttuja hedelmistä:

Jackfruit eli jakkihedelmä >>
Durian on hurjan hajuista herkkua >>
Oranssit gac-hedelmät >>
Pomelo on sitrushedelmistä vähiten kirpeä >>
Avokado ruoan messevöittäjänä >>
Thaimaan hedelmiä >>

Lue kasvisruokajutut eri maista >>