Kaikki avokadoista ja mangoista

Bacon-lajiketta edustava avokado.

En harrasta reissuillani paljoakaan opastettuja retkiä, mutta ilmoittauduin mukaan Malagatoursin mainostamaan Avocado & mango tour -nimiseen kierrokseen, jonka järjesti Oletrips. Minua kiinnostaa miten eri hedelmät ja kasvikset kasvatetaan ja miten ne päätyvät maailman markkinoille. Ruokakulttuurit pyörivät ihan liikaa lihan ja eläintuotteiden ympärillä ja olisi syytä kääntää katse siihen, miten ihmeellisiä kasveja maapallolla kasvaakaan ruoaksemme. Tämä kierros oli kuin luotu minulle, koska voisin aika pitkälle elää mangojen ja avokadojen varassa. Näiden lisäksi kun olisi vielä banaaneja, jotain pähkinää ja vaikkapa pinaattia, niin eiköhän niillä pärjäisi.

Juttu ei sisällä mainontaa, elikkä maksoin ihan itse kaiken ja kerron oppimiani asioita ihan tiedon jakamisen ilosta.

Ruokaisat avokadot

Laaja avokadopuu vie paljon enemmän tilaa kuin mangopuu.

Vierailemallamme tilalla kasvoi kahta avokadolajiketta: maailman yleisintä kuoreltaan tummaa ja kurttuista hass-avokadoa sekä sileämpää bacon-lajiketta. Näiden lisäksi alueella kasvatetaan ainakin fuerte- ja reed-lajikkeita. Eri lajikkeiden hedelmät ovat hieman eri näköisiä keskenään ja baconin lehdet ovat hieman tummempia ja kiiltävämpiä kuin hassin. Käsittääkseni vaaleammat ja sileäkuorisemmat lajikkeet ovat hieman vähärasvaisempia kuin hass-lajike.

Hass on Kaliforniassa vuonna 1935 patentoitu lajike. Kun kuulin oppaalta tuosta patentista, nousi mieleeni kuvitelma siitä, miten joku kalifornialainen suuryhtiö myisi lajikkeen siemeniä suureen hintaan kasvattajille, mutta ei sentään. Kuka vaan voisi kasvattaa mitä vain avokadoja niiden siemenistä ja, ellen väärin käsittänyt, pistokkaista. Eikä patentti ole enää voimassakaan.

Hass on suosittu sen kestävyyden takia, sillä paksu kuori suojaa herkkää hedelmää. Ne kerätään puista laitteella, jossa pitkän kepin päässä on verkkopussi ja veitsi, joka katkaisee kasvuvarren. Avokado putoaa pussiin ja hedelmä laitetaan keruulaatikkoon.

Eri lajikkeiden etu niin avokadojen kuin mangojenkin suhteen on se, että ne tuottavat satoa hieman eri aikoina. Hassin kausi Etelä-Espanjassa on joulukuusta huhtikuulle ja baconin lokakuusta joulukuulle. Siten paikallisia hedelmiä saa yli puolen vuoden ajan. Fuertea saa marraskuusta helmikuulle ja reediä helmikuusta huhtikuulle.

Hass-avokado. Veikkaan että tällainen epäsäännöllisen näköinen avokado menee guacamoleksi. 

Avokadoissa on tuottajien kannalta se hyvä puoli, että hedelmät eivät ylikypsy puissa. Ne kypsyvät pehmeiksi vasta joitain päiviä poimimisen jälkeen. Siten avokadot voivat odottaa puissa sopivaa keruuhetkeä. Keruu pitää ajoittaa siten, että hedelmille on juuri sillä hetkellä tukussa tarvetta ja niistä saa hyvän hinnan. Hinnat putoavat, jos jollain hetkellä on ylitarjontaa. Toki tuottajille on aina riski riiputtaa avokadoja puissa pitkään, koska esim. tuuli voi pudottaa niitä. Kuulemma puissa voisi nähdä edellisenkin kauden avokadoja, jos niitä ei jostain syystä olisi kerätty. Ehkä ne olisivat jopa syötäviä, sitä en tiedä.

Avokadon nuppuja.

Hedelmätilalla meille näytettiin mangon pilkkomisen lisäksi guacamolen tekemistä ja näissä en oppinut mitään uutta. Tavallisin tapani on vain pilkkoa avokadoja salaattiin, mutta jos viitsin, teen salaattiin guacamolen tapaista kastiketta. Tehdäkseni kastikkeesta kevyempää (ja saadakseni enemmän kastiketta!) laitan joukkoon saman verran kesäkurpitsaa tai vihreää paprikaa ja muussaan kaiken valkosipuleineen sauvasekoittimella. Joskus syön avokadoa lusikalla suoraan kuoresta suolan ja sitruunamehun tai balsamietikan kera. En voi käsittää, jos jotkut kyselevät netissä vinkkejä avokadon syöntiin, joka on heille pakkopullaa. Mutta makuasiat ovat makuasioita, tarhakierroksella mukana ollut tilan osaomistaja ei itse tykännyt mangoista! Mielestäni avokadot ovat aivan mahtavia ja yksi tärkeimmistä ruoka-aineksista. Mango taas on kaikkein herkuin hedelmä banaanin ohella.

Mehevät mangot

Keitt-lajikkeen mangot ovat suuria ja ne tuottavat satoa hieman myöhemmin kuin muut Espanjassa viljeltävät mangot. Viljelmällä oli jätetty joitain mangoja esimerkeiksi puihin. Trops-tehtaalla ei käsitellä mangoja enää tammikuussa, jolloin alkaa avokadokausi.

Velez-Malagan rinteillä kasvoi yli parikymmentä vuotta sitten lähinnä sokeriruokoa ja Trops-osuuskunnan päätuote oli mansikka. Mangot ja avokadot ovat siten uusia espanjalaisia tuotteita. Jotkut alkoivat vähitellen kasvattaa niitä yrityksen ja erehdyksen kautta. Samalla tavoin vierailemallamme tilalla testailtiin nyt papaijaa, pitaijaa ja graviolaa.

Palmer-avokadojen uusia oksanpäitä.

Mangojen lajikevalikoima on avokadoja laajempaa ja maailmalla lajikkeita on satoja, ellei tuhansia. Villeimmät lajikkeet ovat sisältä niin kuituisia (sitkeät karvat kiven ympärillä ovat näitä kuituja), ettei niistä saa irti paljoa syötävää. Trops-osuuskunnalle tulee viittä lajiketta, nimiltään Irwin, Osteen, Kent, Palmer ja Keitt. En ole varma, mutta vierailemallamme tilalla taisi olla vain Palmeria ja Keittiä ja lisäksi yksi ainoa Irwin-puu. Osteen on alueella kuitenkin yleisin.

Uudet mangon lehdet ovat punaisia.

Meille esiteltiin, miten mangopuita pitää karsia, jotta niistä kasvaisi viljelyn kannalta hyvän muotoisia. Rungosta lähtee yleensä 2-3 haaraa, jotka vielä haaroittuvat kolmeen oksaan. Melko pienenkin näköiset mangopuut tuottavat hedelmiä ja mangot näyttävät tosi painavilta ja isoilta roikkuessaan puista. Puita käsitellään sulfiitilla (tai sitten jollain muulla rikkiyhdisteellä) tuhohyönteisten estämiseksi, joten jos ostat mangon ja sen kuorella on ohuesti vaaleaa ainetta, se on sulfiittia. Osassa tarhan puista runkoa oli maalattu valkoiseksi ja sen tarkoitus on pitää liian suuri määrä aurinkoa ja kuumuuttaa poissa kuivattamasta. Sekä mangojen että avokadojen lehdet  jätetään maahan suojaamaan juurakkoa kuumuudelta.

Sulfiittia, sulfaattia tai muuta rikkiä mangon lehden pinnalla.

Mangoja kerätessä niiden kasvuvarsi katkaistaan ja hedelmät tulee asetella laatikkoon katkaisukohta alaspäin, koska siitä tihkuva mahla pilaisi mangon kuoren. Viljelmän mangopuut eivät näyttäneet niin isoilta, etteikö niiden hedelmiin pääsisi kurkottamalla käsiksi.

Puolet espanjan mangoista ja 35 % avokadoista kulkee Tropsin kautta. Mangokausi päättyi marras-joulukuussa, joten tehtaalla ei ollut mangoja hihnoilla. Siitä jotenkin yllätyin, ettei luomuhedelmiä käsitellä muiden kanssa samoilla hihnoilla, jotta niihin ei tarttuisi kemikaalijäämiä. Sitä en kuullut onko niille sitten omat hihnansa.

Tropsin tehdas ulkoa. Emme saaneet kuvata isossa tehdashallissa, jossa hedelmät kulkivat liukuhihnoilla.

Tehtaalla ei saanut valokuvata sisällä, joten minulla ei ole kuvia liukuhihnoista. Sille kaikki nauroimme, kun lounasajan koittaessa kaikki lopettivat työnsä kuin seinään ja lähtivät työntekopaikaltaan. Etenkin tuommoisessa ei-luovassa työssä on pidettävä kiinni tauoistaan ja oikeuksistaan!

Usein kaikenlaiset tuottajat haluavat korostaa tuotteidensa korkeaa laatua. Minä taas huolestun siitä, jos se hedelmien ja vihannesten kannalta tarkoittaa, että rumat ja kolhiintuneet karsitaan pois. Mutta tietysti minua aina ärsyttää, jos ostamani avokado on sisältä syömäkelvoton. Siksi oli kiva kuulla, että ulkoisesti epäkelvoista avokadoista tehdään Tropsin tehtaalla esimerkiksi guacamolea. Ehkä tästä syystä ostan valmisguacamoleja jatkossa entistä mieluummin, vaikka ne ovatkin enemmän pakattuja tuotteita kuin tuoreet avokadot. Mangoakin myydään pakasteena ja sitä on smoothieissa ja vaikka missä. Ostin Tropsin tehtaanmyymälästä pikkupullon Mangocelloa ja Ballix-nimistä mangoginiä, ja näitä tuotteita on varmaan kehitelty siksi, jotta niihin voisi käyttää vahingoittuneita mangoja.

Nuoria Palmer-lajikkeen mangopuita, joista moni ei taida vielä tuottaa satoa.
Satoa tuottavia, isompia mangopuita.

Vesi ja avokadot

Opas oli siitä hyvä, että hän itse korosti olevansa huolissaan siitä, miten alueen vesi riittää kaikkeen tähän viljelyyn. Vierailemallamme viljelyksellä hän kertoi, miten tila oli alun perin suunniteltu väärin siten, että avokadot kasvoivat ylhäällä mäellä ja mangot alempana. Avokadot kun tarvitsisivat enemmän alhaalla joessa ajoittain virtaavaa vettä.

Näkymä hedelmätarhalta merelle päin.

Tuolla Lagosin kylän takana oli myös kasvihuoneita ja opas kertoi, etteivät monet niistä tykkää, mutta silti haluavat saada kaikkia vihanneksia vuoden ympäri. En tiedä miten kunnolla näitä kaikkia eri osatekijöitä on kyetty tutkimaan, mutta ehkä jonkun kurkun kasvatuksen ekologisuudesta kannattaa puhua vasta siinä vaiheessa, kun pahimpien maa-alaa ja vesivaroja tuhlaavien tuotteiden, eli lihan ja maitotuotteiden, tuotantoa on saatu vähennettyä?

Opas sanoi, että avokadokilon tuottamiseen menisi 2000 litraa vettä, mutta tarkistin, ettei se ole paljoa verrattuna lihan tuotantoon. Ehkä avokadoja parjataan, koska ne ovat monelle uusi tuote ja siksi sitä pidetään turhakkeena. Minulla taas noin yksi päivittäinen avokado on hyvin keskeisessä osassa päivittäistä ruokailuani. Useimmat avokadonsyöjät syövät sekä avokadoja että lihaa – jospa useammat voisivat jättää sen lihan pois? Eläintuotteisiin kun liittyy myös se kaikkein pahin asia, eli eläinten pitäminen niille sopimattomissa surkeissa olosuhteissa.

Mutta ei avokadoja ja mangoja ole mikään pakko syödä. Voihan päivittäisen kaloritarpeen täyttää vaikka parilla pussillisella sipsejä.

Muut hedelmät kierroksella

Kummallisen käyrä papaijapuu ja vieressä kuollut yksilö. Olen ostanut kanarialaisia papaijoja, mutta en ole vielä nähnyt Manner-Euroopassa kasvaneita.

Mangojen ja avokadojen lisäksi viljelmällä oli pari esimerkkiä muista hedelmäpuista. Sieltä löytyi sitruunaa, banaania, papaijaa, pitaijaa, graviolaa, jujubaa sekä makadamiapähkinäpuu.

Kierroksen opas mainitsi lyhyesti, että hänen isänsä harrastaa erilaisten prunus-suvun puiden risteytystä. Hän tarkoitti varmaan esimerkiksi hybridihedelmiä, kuten luumujen ja aprikoosien risteytyksiä (esim. pluot). Mantelikin kuuluu tähän samaan sukuun ja kai sitäkin voi yrittää risteyttää muiden puiden kanssa, mutta en kyllä tiedä millaisia hedelmiä siitä tulisi.

Pitaijan taimi. Pitaija tietyn lajin kaktushedelmä. Näitä kasvatetaan Etelä-Espanjassa jo jonkin verran. Olen nähnyt pinkkejä ja keltaisia pitaijoja kauppahallissa Malagassa, mutta en ole huomannut tarkistaa ovatko ne espanjalaisia.
Graviola- eli oka-annoonapuu. Tarhalla oli vain pari graviolapuuta eivätkä ne ole vielä tuottaneet satoa. Niiden hedelmät olisivat Espanjassa hyvin arvokkaita. Espanjassa kasvaa paljon graviolan sukulaista suomuannoonaa eli kirimoijaa (chirimoya) ja niitä saa ostaa halpaan hintaan.
Lehdetön jujubapuu. Kiinanjujuba on Suomessa melko tuntematon laji.
Hedelmätarhan nurkassa kasvoi myös banaaneja tarhuriperheen omaan käyttöön. Malagan alueella supermarketeissa myydään kanarialaisia banaaneja (hinta yleensä jotain 2,50 euroa/kg, joten ovat kalliimpia kuin costaricalaiset), mutta ei mannereurooppalaisia.
Andalusiassa kasvaa paljon sitruunoita. Puiden sato näyttää olevan niin suurta ja pitkäkausista (ellei ympärivuotista?), joten harmikseni näen niitä pihoilla maahan pudonneina.
Makadamiapähkinä kuorineen puussa.
Papaijapuu on todella kevyttä ja siksi niiden on hieman vaikea pärjätä Espanjassa. Pystyimme kokeilemaan tätä nostamalla näitä rungon palasia. Marraskuussa 2019 seudulla tuuli niin kovasti, että tämän hedelmätilan jotkut mangopuutkin kärsivät.
Näillä Vélez-Málagan rinteillä kasvoi parikymmentä vuotta sitten lähinnä sokeriruokoa ja nyt siellä on hedelmäpuita. Ehkä on parempi, jos ihmiskunta syö enemmin ruokaisia hedelmiä kuin valkoiseksi puhdistettua sokeria?

Ehkä pitäisi osallistua enemmänkin erilaisille opastetuille kierroksille, koska tämä oli niin hyvä. Minua ei siltikään kiinnosta ainakaan tavalliset kaupunkikierrokset, koska kaupunkeihin ja kyliin voi tutustua ominkin päin. Niiden sijaan on mahtavaa tutustua tällaisiin paikkoihin, joihin ei muuten pääsisi. Oletripsin opas tiesi tosi paljon hedelmien tuotannosta ja hänen seurassaan oli rento meininki. Arvotkin tuntuivat olevan kohdallaan: lounaalla opas vastasi yhden asiakkaan kysymykseen, ettei kukaan hänen tuntemansa hänen ikäisensä ihminen tykkää yhtään härkätaisteluista. Jälkikäteen huomasin Oletripsin olevan kaiken lisäksi koiraystävällinen yritys.

Kierrokseen kuului myös käynnit Vélez-Málagan linnoituksella ja sen vastapäätä olevassa kirkossa.

Lue muita juttuja hedelmistä:

Mangot kasvavat Andalusiassakin (2019) >>
Avokado ruoan messevöittäjänä (2012) >>
Marianluumu, lokvatti, plango vai mikä? >>
Jackfruit eli jakkihedelmä >>
Durian on hurjan hajuista herkkua >>
Oranssit gac-hedelmät >>
Pomelo on sitrushedelmistä vähiten kirpeä >>
Thaimaan hedelmiä >>

Hass-avokado.
Avokadon nuppu.
Avokadopuita.

Mangon kukkivat kukat.
Mangon kukkien nuppuja.
Uusia mangon oksien alkuja.
Tarhalla oli vain tämä yksi Irwin-lajiketta edustava mangopuu.
Joskus mangopuihin tulee joitain pieneksi jääviä hedelmiä. Niitä kutsutaan abortoituneiksi, mutta ne ovat syötäviä.
Tarhalla oli pari harsolla peitettyä mangopuuta. Näin niitä voisi suojella kylmältä.
Puiden runkoja voidaa maalata valkoiseksi suojatakseen runkoja kuumuudelta.
Mehiläispesiä mangotarhalla.
Kasvihuoneita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s