Intia on tunnettu kasvissyöjämaa. Siellä liharuokaa kutsutaan non-vegetarian -ruoaksi, ikään kuin vegetaarinen ruoka olisi normi, josta muut ovat poikkeuksia. Mutta minkälaista kasvissyönti siellä on ja ketkä siellä ovat kasvissyöjiä? En ole aivan vielä päässyt kärryille siitä, enkä monesta muustakaan asiasta Intiassa, jossa riittäisi tutkittavaa enemmäksi aikaa kuin loppuelämäksi.

Kun ensimmäisen kerran kävin Intiassa, minulle oli yllätys, ettei soijatuotteita, kuten tofua ja soijamaitoa, ollut saatavilla joitain turistien kasvisravintoloita lukuunottamatta. Soijan käyttö ei olekaan koko Aasian juttu, vaan nykyisen kokemukseni mukaan lähinnä Kiinan, Japanin, Indonesian ja hieman myös muun Kaakkois-Aasian ruokakulttuuria.

Muutenkaan minulle ei tuolloin vuonna 2003 ollut ihan selvää, mitkä ruoat lukeutuvat intialaisiin ruokiin ja mitkä ovat vain turistimenun tarjontaa. Söin hakkanodels-annoksia, enkä tiennyt, ettei kyseessä ole intialainen ruoka. En tuolloin myöskään ihan erottanut thairuokia intialaisista, odotin Intialta kookosmaitoruokia. Jonkinlaista kookosmaitoa löytyy ainakin joistain eteläintialaisista ruoista, mutta yleensä siihen törmää kookoshiutalechutneyn muodossa.

Rantapaikoissa on erilaiset ravintolat kuin kaupungeissa. Eteläintialainen ruokatarjonta taitaa puuttua Goan rantaravintoloista kokonaan. Tämä saattaa johtua siitä, että Goalle tarvitaan talvisin kausityöläisiä ja monet heistä ovat nepalilaisia. He osaavat tehdä lähinnä pohjoisintialaista ruokaa, joka on myös turisteille tutumpaa. Maailmalle on levittäytynyt enimmäkseen pohjoisintialaisia ravintoloita, ja ehkä ne ruoat maistuvatkin kastike+riisi -ruokiin tottuneille länsimaisille paremmin.

Kaupungeissakin nämä pohjoisen ja etelän keittiöt ovat usein jakautuneet omiin ravintoloihinsa. Sama ravintola ei ehkä tarjoa pitkään haudutettavia tandooriuuniruokia eikä etelän riisijauholeipomuksia. Pohjoisimmassa Intiassa riisin käyttö vähenee ja korvautuu vehnäjauhoista tehdyillä naan-leivällä ja roteilla.

Vähitellen minulle on avautunut ainakin osa intialaisesta ravintolaruokaskaalasta, mutta kotiruoka on tuntematon juttu. Olen kuullut, että monia kotiherkkuja ei ravintoloista saa ja toisinpäin, ihmiset eivät kotonaan tee välttämättä palak-kastiketta tai masala dosaa.

Intia on tosi helppo paikka kasvissyöjälle, koska muita kasvissyöjiä on siellä kaikkialla (mahdollisesti pohjoisia, esim. Kashmir, alueita lukuunottamatta) ja käsite on kaikille tuttu. Siellä tuskin kukaan ehdottaa kasvissyöjälle kana- tai kala-annosta. Toisinaan joku intialainen saattaa olla yllättynyt, että joku länsimaalainenkin on tiukka kasvissyöjä, koska käsittääkseni heillä se pääasiassa kuuluu paikalliseen kastijärjestelmään, joka elää vielä vahvasti. Olen käsittänyt, että etenkin ylempien kastien väki on usein kasvissyöjiä.

En ole innoissani kaikista syistä, miksi osa väestöstä on perinteisesti kasvissyöjiä. Siihen kuuluu käsityksiä ”puhtaudesta”, minkä takia alimmat kastit voivat syödä lihaa. Perinteisesti se on heilläkin jäänyt hyvin vähiin, kuten Suomessakin aikoinaan. Mutta käsittääkseni vain kastittomat ovat toimineet teurastajina, muille se toisi huonoa karmaa ehkä enemmän tai jotain. Se on sentään hieno piirre Intian kasvissyönnissä, että tappaminen tuo huonoa karmaa. Myös hindulaisuuden ahimsa-periaate on arvokas.

Mutta oli syyt mitä ovat, on tärkeää, että Intian kasvissyöntiperinne säilyisi. Kymmenien miljoonien ihmisten lihansyönnin aloittaminen olisi tuhoisaa paitsi eläimille, myös Intian luonnolle.

Vegaanilla Intiassa on hieman kinkkisempää, maitoa käytetään mittavasti eri muodoissa. Jos ruoassa ei selvästi näkyvästi ole paneer-kotijuustoa tai kermaa lorautettuna päälle, niin sitten ruokaa on saatettu paistaa voissa tai gheessä eli kirkastetussa voissa. Ravintoloissa on aika vaikeaa saada selville, onko lätyt paistettu voissa. Jos asiaa kysyy, vastaus voi olla yes yes siksi, että kysyjää halutaan miellyttää, ja voita pidetään arvossaan. Yritän yleensä pyytää annoksia ilman voita, maitoa ja jugurttia ja syön sitten saamani ruoan, ellei siinä silmin nähden ole maitoa. Naan-leivän jätän aina syömättä.

Ravintolaruokailu ilman munaa on kuitenkin helppoa, koska Intiassa on termi pure vegetarian, joka meinaa laktovegetaristia lakto-ovovegetaristin sijaan. Joidenkin kastien homma on olla tuolla tavalla ”puhtaammin” kasvissyöjiä. Ainakin Mumbaissa ja Delhissä näkyy vegetarian-tekstillä varustettujen ravintoloiden lisäksi myös paljon pure vegetarian -ravintoloita, joten muualle ei tarvitse mennä syömään herkkuruokia. Ja sitten on mainoksia, joissa lukee vegetarian ja non-vegetarian.

Kun ajattelen Intiaa, niin ihanan välittömyyden, hälinän, esteettisten esineiden ja kuvien lisäksi mieltäni alkaa lämmittämään myös ruoka, joka on tärkeimpiä elämyksiä siellä reissatessa. Matkustaessa alkaa jossain vaiheessa ehkä rasittamaan ravintolaruokien rasvaisuus ja se, ettei tarjottuja raakoja vihanneksia saisi hygieniasyistä syödä.

Lue myös:

Intialaista ja muuta vegaaniruokaa Goan Palolemissa (2017) >>
Intialaista ja  muuta ruokaa Goan rannalla (2015) >>
Masala dosa on eteläintialainen kreppi (2015)>>
Vanhoja kasvisruokakuvia Intiasta >>