Taitaa olla aikalailla persoonallisuuskysymys, että suunnitteleeko reissujansa vai ei. Enpä siis suosittele kaivamaan tietoa matkakohteesta, jos kaivelutouhu ei maistu. Voihan sitä kaikkea sanoa, että matkasta saa enemmän irti, jos tietää kohteesta kaikenlaista jo etukäteen. Mutta jos reissun tarkoitus on rentoutuminen ja arjesta irti pääseminen, niin ei sitä tarvitse kuin ottaa mukaan passin ja luottokortin. No viisumiasiat pitää sentään hoitaa etukäteen. Jos on rasittunut ja elämä on yhtä suorittamista, niin lomamatkoja ei toivottavasti tarvitse joutua suorittamaan. Ei ole yhtä oikeaa tapaa matkustaa. On tyylikästä vain ottaa ja lähteä suunnittelematta ja yhtä lailla on fiksua ymmärtää kohteestaan jotain ja valmistautua, jotta sitten tietää jo valmiiksi mitä haluaa nähdä ja tehdä kohteessa. Eri matkoilla voi myös olla eri tarkoituksia: joskus voi olla tekemättä mitään kauniissa ympäristössä ja joskus taas vieraillaan vaikka missä.

Minulle suunnitteleminen ei ole välttämättömyys, mutta jos vain on aikaa ja jaksamista, niin haluan kyllä lukea ja selvittää aika valtavastikin, koska olen niin innoissani. Matkojen suhteen saatan suunnitella kaikkea tosi tarkkaan ihan ilokseni, koska sillä saa mielen siirrettyä tulevaan kivaan. Toki suunnittelemisella voi pyrkiä saamaan matkasta entistäkin antoisamman ja sujuvamman. Nyt kun etsin Euroopan kartalta hyviä patikointipaikkoja tulevaa matkaamme varten, niin luulen sen olevan ihana apu reissun päällä. Toisaalta saatamme päättää vaihtaa reittiä, jolloin emme käytäkään hyväksemme useiden tuntien työtäni. Mutta se ei haittaa, koska olen paneutunut ajoreittiimme talven aikana ihan vain paetakseni ajatuksissani muualle. Ja karttojen ja kohteiden tutkiminen on ollut kivaa ihan muuten vain. Joustavuus ja valmius suunnitelmien muutokseen ovat minulle tärkeitä arvoja reissujen ja elämän suhteen.

Pitkille matkoille olen tehnyt täydelliset pakkauslistat, jotta kaikki tarvittava tulee mukaan, jotta voin etukäteen pohtia ja karsia ja jotta lista on sitten apuna seuraavillakin reissuilla. Tässä listani 6 viikon Meksikon ja Belizen reissulle vuonna 2012 ja toteutumattomalle samanpituiselle Vietnam-Thaimaa -reissulle 2012. Eli reissuillani oli ja tulevaisuudessakin varmasti on supertärkeää, että kannettavaa olisi rinkassa mukana minimi, mutta kuitenkin matkassa olisi semmoiset romppeet, joilla meno sujuu mukavasti. Yleensä nykyisinkin lennän käsimatkatavaroin ja kolmen Thaimaan vuoden aikana elin rinkan sisällöllä. Toki kun asuin vuoden ajan paikallani Koh Lantalla, niin siellä asuntoon kerääntyi kaikenlaista ylimääräistä, mutta lähdin sieltäkin lopulta pois yksi rinkka selässäni. Eli semmoinen minimalistinen tavaramäärän hinkkaus on ollut hupiani reissuilla. Mutta jos lähden kotoa kunnolla valmistautumatta, niin aina mukaan lähtee turhaa tavaraa ja jotain taas unohtuu. Lue myös: Rinkkaelämässä huomasi miten vähällä voi pärjätä (2018) >>

Enää en ole kuljettanut matkaopaskirjoja mukanani, vaikka vuonna 2013 kirjoitinkin ”En matkaile ilman matkaopaskirjaa”. Olen siis siirtynyt älypuhelinaikaan tuon jutun kirjoittamisen jälkeen. Silti edelleen olen vannoutunut kirjaston matkailuosaston käyttäjä, koska netti on edelleen semmoinen suo, ettei sieltä aina meinaa löytää sopivia juttuja kohteista. Edes ääni- ja e-kirjasovelluksestani en meinaa kirjapaljoudesta jaksaa selata niin kuin jaksan kirjahyllyjen ääressä. Kirjat ovat aika rentouttavia kännykkään verrattuna. Eli edelleen lainaan kirjastosta kirjoja matkoja suunnitellessani, mutta enää en ota niitä mukaani, mitä nyt joskus jonkun sivun saatan kopioida tai valokuvata.

Tuossa vanhassa matkaopaskirjoihin liittyvässä bloggauksessani kirjoitin että ”Eri ihmisillä kulkee eri kohdissa rajat siinä, minkä verran sietää epävarmuutta.” Epävarmuuden sieto on itselleni tosi tärkeää ja siinä yritän aina kehittyä. En myöskään halua olla yhtään kontrollifriikki, mutta välillä on jännä nähdä muissa ihmisissä paljon letkeämpiä tapoja suhtautua asioihin. Lähdetään vaikka siitä, että rakastan karttoja. Haluan oikeastaan aina tietää missä olen ja tämä onnistuu karttaa katsomalla. Toiset taas eivät juuri karttoja harrasta. Minulla taas esimerkiksi Hongkongista tai oikeastaan mistä tahansa aiemmasta matkakohteestani tulee ehkä ensimmäisenä mieleen kuva alueen kartasta, tai mitä siitä nyt satun muistamaan.

Kun kävin Thaimaassa toukokuun alussa menin nopean päätöksen tuloksena Krabiin kaverini luo. Yritin häneltä etukäteen selvittää, että missä hänen viidakkokämppänsä vuorilla oikein sijaitsee. Hän ei kuitenkaan ole sellainen ihminen, joka ymmärtäisi tällaisten asioiden merkityksellisyyden päälle, ehkä hän on sellainen hetkessä eläjä. No, heti paikalle päästyäni tiirasin google mapsista alueen ja sain siitä hyviä elämyksiä kun huomasin, että läheiseltä Krabin Tiikeriluolatemppeliltä lähtee semmoinen kukkulajono, jonka olemassa oloa en ennestään tiennyt. Tällainen havainto taas sai minut ajattelemaan mitä kaikkea ihania paikkoja siinä lähellä voikaan olla. Ehkä introvertit luonteenpiirteni ilmenevät sitten tällaisissa matkailuun liittyvissä asioissa, että pitää selvittää detaljeja ja innostua niistä. Ja tässä on sitten nämä erot, kun toisille on merkityksellisempää etukäteen selvittää tietoja matkakohteestaan ja toisille merkityksellistä on vain olla paikan päällä, katsoa mitä tulee vastaan ja haistella tunnelmaa.

Lisää matkailutyylien pohdintaa:

Rinkkaelämässä huomasi miten vähällä voi pärjätä (2018) >>
Reppureissauksesta kerjureissaukseen (2018) >>
Miten tuntua olonsa kotoisaksi matkoilla (2014) >>
Yhteinen vai erillinen matkakassa? (2014) >>
Matkustaminen on naisille hieman eri kokemus kuin miehille (2013) >>
Yksin matkustaminen (2013) >>
Onko sillä väliä matkatessa missä yönsä viettää (2013) >>
Paikallisiin tutustuminen vs. tarkkaileva turismi (2012) >>