Kooste elämästä Koh Lantalla

Alkaa olla ikävä taas Thaimaan Koh Lantaakin oltuani sieltä poissa lähemmäs vuoden. Arkielämä Helsingissä on yksitoikkoista ja on vaikea uskoa trooppisen saaren arjen olleen niin harmaata, kuin keväällä 2016 kirjoitin. Jos olisin Koh Lantalla asunut kivemmassa asunnossa ja järjestellyt elämäni paremmin, niin luulisi että se voittaisi helmikuisen Helsingin. Vaan kun on rauhaton nomadiluonne, joka ei tyydy kuin jatkuvassa maiseman vaihdossa. Uumoilin vuonna 2012 jutussani Mistä tämä matkusteluhimo oikein alkoi?, että reissukärpänen iski vuonna 2005 ja siitä lähtien elämä on ollut jonkinlaista tuskaa paikallaan pysyessä.

Koira ensiavussa Lanta Animal Welfarella. Piti ottaa silloin kuva, jotta voisi etsiä mahdollista omistajaa.

Koh Lantalta kaipaan eniten työskentelyä Lanta Animal Welfarella ja sitä miten se on kaikkein mielekkäintä, mitä ikinä olen tehnyt. Ja kaipaan Thaimaan matkustelumahdollisuuksia. Välillä ihmettelen, että ihan oikeastiko olen elänyt tuolla jossain ihmeellisissä paikoissa, vaikka ei se silloin siellä ollessa kovin ihmeelliseltä tuntunut.

Billy otti paikkansa meidän sydämissä Koh Lantalla ja seurasi meitä Suomeen.

Minulla tulee päivittäin välähdyksiä Thaimaasta ja matkoiltani. Yhtenä päivänä muistelimme, miten mukavaa oli Koh Lantalla tulla kotiin, kun meidän Billy-kissa tuli aina parkkipaikalle vastaan. Sitten se juoksi viistolla tyylillään edellämme ovelle. Näitä välähdyksiä tulee paljon ja mukana ikävä ja haikeus. Sitten minun pitää palauttaa mieleeni kaikki huonot asiat. Billy on nyt luonamme Suomessa (rescuekissamme Billy Thaimaasta (2017) >>), mutta vastaan se voi tulla vain sisätiloissa ovelle.
Vajaa vuosi Koh Lantalla päättyy, mitä jäi käteen (2016)>>,
Trooppisen saaren harmaa arki (2016)>> ja
Kun olinpaikka ja matkakohde ärsyttää (2015) >>.

Upeat rannat eivät houkutelleet minua kuitenkaan uimaan.

Tänään yhdestä valokuvasta tuli se raikas fiilis, mikä oli hikisen työpäivän jälkeen, kun oli käynyt suihkussa ja laittanut puhtaat pitkät vaatteet päälle ilmastoinnin puhaltaessa. Varsinkin Suomen talven aikana suihkussa käyminen on ikävää huoneilman ollessa vilpoinen, mutta Thaimaassa suihkiminen saattoi olla mahtavaa virkistäytymistä kuumassa. Minulle tuli Thaimaassa halu saada peittää ihoa vaatteilla, se tuntuu jotenkin paljon mukavammalta kuin viipottaa vähissä vaatteissa käsivarret ja sääret paljaina auringon ja tuulen armoilla. Meikämummo on ihmetellyt jo aiemminkin sitä, miksi toiset tykkäävät viettää aikaansa vaikkapa alasti kotona tai sitten uikkareissa kylänraitilla (lue Vähin vaattein kekkuloivat turistit (2014)>>).

Vaatteita myynnissä Old Townissa. Nämä eivät ole erityisen paljastavia, mutta joskus ihmetytti myynnissä olleet vaatteet, että missä pidettäviksi ne oli tarkoitettu, kun Thaimaassa ei kuitenkaan pitäisi kuljeskella ympäriinsä pakarashortseissa.

Kävin Thaimaassa välillä paljonkin hieronnassa ja yleensä Koh Lantalla kävin päätiellä Moon´s massagessa, joka oli kotimatkani varrella eläinsuojelukeskukselta tullessa. Kun totesin sen hyväksi, niin ei huvittanut kokeilla paljoakaan muita. Kirjoitin kokemuksestani hienossa spassa, jossa käsittely oli aivan liian heiveröistä ja vertasin sitä Moon´siin: Spa-kokemus Koh Lantalla (2016) >>. Nyt Suomessa en käy hieronnassa ensinnäkin siksi, etten ole valmis maksamaan käsittelystä näitä hintoja. Toiseksi minulla on Suomesta kokemuksia liian viileistä hierontatiloista, ei se käy ettei huonelämpötilaa nosteta, vaikka asiakkaat ovat alasti ja viluissaan. Ja koska thaihieronnassa pidetään vaatteet päällä, niin nyt hieman vierastaisin vaatteitta völlymistä hierontapöydällä.

Iltapimeällä Koh Lantalla eläinkeskukselta tullessa pysähdyin usein Mushroom-ravintolassa (tai jossain vaiheessa kyltissä taisi lukea Murshoom) hakemassa ruokaa, joka maksoi pari euroa annokselta. Siitä välähdyksestä tuli ihan hyvä mieli, mutta sitten mietin eteenpäin, miten ruokaa tuli syötyä sängyllä istuen kotona kopperomaisessa kämpässämme väsyneenä. Nyt sitä ajattelee, että miksemme menneet kotona ulos tuoleille istumaan, mutta jos koko päivän oli ollut tukahduttavassa kuumuudessa, sitä halusi olla sisällä ihanassa ilmastoinnissa. Ulkona oli vain pimeää. Olisi voinut olla eri asia asua ylempänä kukkulalla merinäköalakämpässä.

Massaman curry Happy Veggiessä. Huomaa kukkolautanen, Pohjois-Thaimaan Lampangista tuleva kukkokuvioitu keramiikka on Thaimaassa klassista ja suosittua.

Useimmat muistikuvani ovat mopolla ajamista ja ravintoloissa syömistä. Söin niin monia tom kha -keittoja Koh Lantan Patty´s Secret Gardenissa. Rantaravintoloissa oli joskus aika kehno ruoka, paitsi Time for Limessa, jossa oli aina niin mahtavaa käydä juomassa ja syömässä. Ihan aluksi kävin fiilistelemässä saaren pohjoisosassa yhdessä rantaravintolassa. Oli kesä ja ihan low season -aikaa. Siellä sitä katsoi merta ja koki jonkinlaista hienoa oloa uudesta elämästä. Koh Lantalla kun syötiin niin paljon ulkona, niin vähänhän siellä kyllästyi vaihtoehtoihin, mutta jos käy vähemmän ravintoloissa tai on siellä vain lomamatkalla, niin valikoimahan on hyvä (mitä nyt kesällä monet paikat ovat kiinni). Lue: Koh Lantan ravintolasuosikkini (2016) >>.

Saaren eteläosiin kun ajoi, niin usein menin Kantiangin rannalle. Pohjoisen kylään Saladaniin tuli mentyä muuten vain useammin ja suhattua päätietä välillä Klong Khong – Saladan. Se oli selvempi siirtymä vapaalle, jos lähti vähän pidemmälle. Eteläkärjessä olevassa kansallispuistossa kävin kuitenkin vain kahdesti.
Vapaapäivä Kantiangin rannalla (2016) >>
Ravintola Drunken Sailors Koh Lantan saarella (2016) >>
Koh Lantan kansallispuisto Thaimaassa (2017) >>

Etelään ajaessa saattoi valita myös Old Towniin menevän tien. Matkalla voi pysähtyä syömään terveellisesti ravintola Puressa, mikäli valitsee eteläisimmän saaren läpi menevän tien. Ainakin kannattaa pysähtyä jommassa kummassa näköalaravintolassa ajettuasi saaren halki. Siinä on juuri ennen kahta tiukkaa kurvia ja jyrkkää alamäkeä kaksi ravintolaa hienoin näköaloin itärannikolle ja saariin.

Näköalapaikalta matkalla Old Towniin saa ihan kelvollista vegaaniruokaa.

Old Townissa on oikeastaan vain yksi katu. Paikan erikoisuus on vanhat puiset kiinalaistalot ja meren ylle paaluille rakennetut talot. Laituriravintolat eivät ole niin kivoja kuin voisivat olla, suosikkini niistä on Fresh. Niillä on myös laiturillaan keinu, josta saa hyviä lomakuvia merelle päin. Old Townissa olisi sunnuntaisin tori, mutta en koskaan saanut aikaiseksi sinne mennä silloin. Sen sijaan kävin siellä kiertämässä kaupat etsiessäni jotain säilytyshyllyjä tai -laatikoita kirjoilleni ja tavaroilleni. Siellä on ehkä mukavin tehdä semmoiset ostokset, kivoja kauppoja on Koh Lantalla harvassa.
Pari vegaaniystävällistä ravintolaa Koh Lantalla: Pure ja Asylum (2016) >>
Tyylikas ravintola Sandy Koh Lantan Old Townissa (2016) >>

Alfa innokkaana juuri apinoita nähtyään.

Saarella näin isojakin varaaneja teiden varsilla ja apinoita roskisten kimpussa. Sekä vanhempieni Alfa-koira että meidän Alma-koiramme olivat Koh Lantalla sekoja apinoiden suhteen, ne kiinnostivat kovasti. Puolisoni muisteli vähän aikaa sitten, miten pihallamme köntysteli varaani ja että siinä olisi voinut käydä huonosti meillä hoidossa olleen Ruikuli-kissanpennun kanssa. Kerran tulin pihalle ja oven edessä Ruikuli oli napit vastakkain skorpionin kanssa. Alkuvuotena taas Billy väijyi pihan kaakeilla olevaa käärmettä. Kerran lattiaharjan mukana sisälle tuli juoksujalkainen ja vessan lattialla listin sentin mittaisia sellaisia. (Lue: Juoksujalkaiset ja tuhatjalkaiset >>, Thaimaan skorpionit >> ja Punkit ja muut riivaavat ötökät Thaimaassa (2017)>>. Positiivisia otuksia ovat taas Gekot ja muut liskot (2013)>>).

Koh Lantalta oli kiva päästä välillä tuulettumaan. Useimmiten tuli matkattua Krabi Townin kautta. Siellä piti yleensä majoittua, koska minivänit Koh Lantalle lakkasivat kulkemasta iltapäivällä viiden aikaan. Sen jälkeen pääsi vain taksilla, ellei omaa kyytiä ollut. Ja jos oli vaikkapa Krabin lentokentältä aikainen lähtö, piti tulla edelliseksi yöksi, jotta ehti ajoissa lennolle.

Tällaista kasvisruokaa saa eurolla Krabi Townin ja Phuket Townin kasvisravintoloista.

Krabi Towniin oli mukavin päästä siten, että edes toinen keskustan halvoista kasvisravintoloista olisi auki. Koh Lantalta kun sai ruokaa vain turisteille suunnatuista ravintoloista ja ne ovat verrattain kalliita (vaikkakin moninkertaisesti Suomea halvempaa). Mutta täytyy sanoa, että ennen olin kiinnostuneempi Thaimaan iltatoreista ja Krabin iltatorilla oli jännä käydä, mutta kun niitä koki monia eri puolilla Thaimaata, väheni niiden jännyyskin, ainakin jos mitään uutta hyvää kasvisruokaa ei ollut tarjolla. Lue: Krabin kaupungin kasvistarjonta (2014) >>.

Phuket Townissa on tällaisia vanhoja taloja ja ihan eri tunnelma kuin Koh Lantalla.

Huippuhetkiä oli päästä Phuketiin käymään. Siellä pystyi näkemään uusia yllättäviä seutuja. Koh Lantalla työskennellessä jos välillä oli pari vapaapäivää putkeen, niin ei silloin kuitenkaan kannattanut Phuketiin lähteä. Jos vain lauttoja kulkisi iltaisinkin, niin sitten olisi voinut matkustaa Phuketiin aamulla ja palata myöhään seuraavana iltana, mutta viimeiset paatit Koh Lantaa kohti lähtivät jo iltapäivällä, joten lomakirmaus olisi jäänyt lyhyeksi. Ja kotiin olisi jäänyt selvittämätön pyykkivuori ja sen sellaista. Vaikka hippimäisesti joku voisi ajatella, että onpa mukava että seudut rauhoittuvat illoiksi, että pimeän aikaan levätään, niin tuo pimeys hankaloitti elämää ja ärsytti, vaikka ei sille tietty mitään voinut. Lue: Phuketin pohjoiset rauhalliset rannat (2016) >>.

Tässä vielä linkkejä Koh Lantan juttuihini:

Ks. kaikki Koh Lanta -jutut >>

6 Comments Lisää omasi

Johanna @ Out of Office sanoo:

4.2.2018 20.59

Voi että mä kaipaan tuonne Lantalle! Ja juuri tuo Lanta Animal Welfare oli yksi painavimmista syistä miksi saareen ihastuin. Vietimme siellä neljä kaksiviikkoista talvilomaa – ja olisin valmis lähtemään viidennellekin.

Vastaus
1. reissausta ja ruokaa sanoo:
  
  5.2.2018 22.48
  
  Sama, nyt en vain pysty käymään edes kahden viikon lomilla eläinlauman takia, pitää jaksaa pari vuotta tehdä vakitöitä, jotta voidaan sitten muuttaa kunnolla ulkomaille. Thaimaa muistoissa vain. Mutta suosittelen muille 😊 toivottavasti pääset hyville reissuille Koh Lantalle ja muualle.
  
  Vastaus
Päivitysilmoitus: Ulkomaille muiden ulkomaalaisten luo – reissausta ja ruokaa
Päivitysilmoitus: Kauhuskenaarioita Espanjan talosta – reissausta ja ruokaa
Päivitysilmoitus: Vuoden 2020 reissusuunnitelmat – reissausta ja ruokaa
Päivitysilmoitus: Otteita neljännestä kuukaudesta Espanjassa – reissausta ja ruokaa

Vastaa Peruuta vastaus

Kirjoita kommenttisi tähän...

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

Sähköpostiosoite (Osoitetta ei koskaan julkaista)

Nimi

Kotisivu

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. ( Log Out / Muuta )

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. ( Log Out / Muuta )

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. ( Log Out / Muuta )

Peruuta

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tässä vielä linkkejä Koh Lantan juttuihini:

Juttuja Koh Lantalla asumisen ajalta 2015 – 2016

Juttuja viime alkuvuodesta 2017 Koh Lantalta:

Käymässä Koh Lantalla elo-syyskuussa 2016

Ruokajutut Koh Lantalta

Juttuja kun en vielä ollut asunut Koh Lantalla:

Jaa juttu:

Tykkää tästä:

Suositellut

6 Comments Lisää omasi

Vastaa Peruuta vastaus