Täällä Málagan maaseudulla koronavirustoimet eivät paljoa vaikuta minun päivittäiseen elämääni. Oleilen sisällä ja meillä on iso piha. Koiria ulkoilutamme viereisellä kylätiellä, jossa ei enää juuri liiku muita kulkijoita. Toisaalta säätkin ovat melko ankeat ja tulevat olemaan sitä seuraavat pari viikkoa, joten siksikin kävelijät malttavat varmaan pysyä kotonaan, vaikka sakotuksen pelko voi olla suurempi syy. Harmi kun on liian viileää, olisi ollut kiva nyt oleilla omalla pihalla, kun ei ole muualle menemistä. Piti sisätiloissakin oleilua varten kaivaa fleecehaalari taas esiin.

Jos saisi, niin kävisimme melkein joka päivä autolla koirien kanssa kävelemässä makeammissa paikoissa. Nyt tamppaamme samoja teitä tässä lähistöllä. Tuntuu aika tyhmältä, ettei voi lähteä patikoimaan typötyhjiin metsiin. Ehkä täällä Espanjassa luotetaan vähemmän ihmisten tunnollisuuteen kuin Suomessa.

Kaupungissa olisi tosi paljon hankalampaa. Ihmisiä on neuvottu kävelyttämään koiria vain siten, että pissat ja kakat saa tehtyä. Aurinkorannikolla ihmisiä on kai neuvottu tekemään kävelytykset vain pari sadan metrin päähän kotoa. Vain yksi ihminen saa kävelyttää, jos on vain yksi koira. Somessa espanjalaiset ja ulkomaalaiset ovatkin vitsailleet, että nyt kaikki naapurit haluavat päästä kävelyttäjiksi. Toisaalta olen lukenut huhuja, että kuljettajalla pitäisi olla mukana koiran passi ja oma henkilöllisyystodistus, jotta voisi todistaa olevansa omaa koiraa ulkoiluttamassa. Aika outoa, jos näin olisi, koska miksi espanjalaisilla koiranomistajilla olisi koiralleen passia, jos eivät ole sen kanssa reissailleet. Tämä on varmaan kaikenlaisten huhupuheiden kulta-aikaa nyt.

Tein yhden ajelun kylällemme, kun kävin katsomassa onko ruokakauppa auki. Se oli minun ensimmäinen kertani täällä Espanjassa, kun uskaltauduin rattiin yksikseni. Autolla saa ajaa vain yksin. Pitää olla tosi hyvä syy, että autossa olisi kaksi ihmistä. Oli hyvää harjoitusta saada madella ja mokailla kapeilla teillä itsekseen, kun muita autoja ei ollut liikenteessä. Kylän isompi ruokakauppa on ikävästi juuri nyt remontissa ja tämä pienempi kauppa ei ollut auki. Varmaan kylässämme pääsisi vain apteekkiin, huoltoasemalle ja terveyskeskukseen.

Olen lukenut, että Guardia Civil voi tehdä autolla ajaville tarkastuksia kysyäkseen minne he ovat matkalla ja mistä syystä. Tuo Guardia Civil on Espanjan kansalliskaarti. Täällä on aika sekavaa, kun on erikseen erilaisia poliisivoimia, joilla on omat tehtävänsä. Mutta joka tapauksessa autolla ajeluun pitää olla kunnon syy. Eilen puolisoni kävi kaupungissa tekemässä isot ostokset, kun etenkin koiranruoka hupenee meillä tavallista nopeammin. Kotonamme on  karvakuonoja tällä hetkellä kaksinkertainen määrä tavanomaiseen verrattuna. Tänään hän kävi Málagan lentokentällä palauttamassa vuokra-auton ja hakemassa uuden. Kumpanakaan päivänä ei ollut mitään tarkastuksia. Saa nähdä miten saisimme hoitokoiramme Gretan uuteen kotiinsa 1,5 tunnin matkan päähän.

Kävin viime viikolla reissulla Tarifassa ja Marokon puolella Tangerissa. Sinne lähtiessä ei ollut vielä mitään koronavirukseen liittyviä toimia täällä Espanjassa eikä mitään puhetta matkustelun rajoittamisesta. Keskiviikkona kävin Tangerissa ja lauttaan mennessä Tarifassa katsottiin laivaan menijöiden otsalämpötilat. Se ei ollut minusta erikoista, koska muistan että niin tehtiin joskus kymmenen vuotta sitten Intiassakin lentokentällä jonkin epidemian aikaan. Torstaina tulin bussilla Tarifasta Málagaan kolmisen tuntia ja sitten vielä kotiin asti 1,5 tuntia. Tässä vaiheessa tapahtui jokin selkeä muutos uutisoinnissa ja minua vähän ahdisti matkustaa busseissa. Joku yski takanani ja viereeni istui henkilö, jolla oli kasvosuojus. Sitten hän myös niisti ja söi kurkkupastillin. Tämän jälkeen olin ihmisten ilmoilla vielä perjantaina, kun kävimme eläinlääkärissä ja ruokakaupassa. Sen jälkeen en ole tavannut vieraita ihmisiä. Olen myös tarkkaillut pienimpiäkin oireiden mahdollisuuksia.

Vanhempieni piti tulla käymään sunnuntaina ja matkustella täällä päin ja tämä reissu tietenkin peruuntui. Heidän piti myös viedä Billy-kissamme Suomeen huhtikuussa. Huhtikuun lopussa hoitokoiriemme uusien omistajien pitäisi hakea pentunsa täältä ja jää nähtäväksi voiko siinä vaiheessa vielä lentää. Meiltä pitäisi siis lentää yhteensä neljä eläintä Suomeen ennen kuin itse lähtisimme ajamaan Euroopan läpi omine koirinemme. Ei tässä voi muu kuin odottaa ja muuttaa suunnitelmia tarpeen tullen. Meillä itsellä ei ole kiirettä Suomeen, kun voimme varmaan jatkaa talomme vuokrasopimusta. Koirat pitäisi kuitenkin saada uusiin koteihin, se on suurin tavoitteeni.