Nyt alkaa olo olla aika kotoisa täällä Málagan maakunnassa. Koronaviruksen johdosta jo kolme viikkoa kestänyt ulkonaliikkumiskieltokaan ei ole kauheasti arkeeni vaikuttanut, koska olemme muutenkin eläneet aika eristyksissä täällä maaseudulla. Ennen tänne tuloa olin visualisoinut itseni käymässä täällä tapahtumissa ja tutustumassa ihmisiin. Nyt ulkonaliikkumiskiellon takia tiedän, että ei tarvitse enää tänä keväänä edes yrittää. Sen sijaan on kiva ounastella, millainen seuraava talvi rannikolla asuessa on. Kuvittelen tietysti tekeväni silloin enemmän kuin mitä loppujen lopuksi tulen tekemään, mutta sehän ei haittaa mitään. (Lue myös: Koronaviruksen aikaista elämää Espanjan maaseudulla (2020) >>

Meidän olisi pitänyt lähteä kolmen viikon päästä kotimatkalle, mutta saa nähdä päästäänkö liikkeelle vasta joskus touko-kesäkuussa. Ties vaikka joutuisimme jäämään tänne suoraan ensi syksyksi, mutta toivottavasti ei, kaipaisin Suomen metsäpoluille.  Meillä ei ole mitään pakottavia syitä päästä vielä lähtemään Suomeen, vaikka olimme suunnitelleet menevämme sinne kesäksi. Puolisollani piti alkaa työkeikat kesäkuun alussa, mutta voi olla, että niitä ei tulekaan ja siksi ei ole kiirettä. Vaikka piti se pakettiautokin hankkia Suomessa ja tehdä siitä matkailupaku. Vaan saa nähdä miten käy.

Aiemmat kuukausikoosteet:
Viides Espanjan kuukausi (2020)>>
Otteita neljännestä kuukaudesta Espanjassa (2020)>>
Tunnelmia kolmannesta kuukaudesta Espanjassa (2020)>>
Toinen kuukausi Espanjassa (2019)>>
Eka kuukausi Espanjassa (2019)>>

Ulkosuomalaisten paluut Suomeen

Onkohan koronatilanne saanut muut ulkomailla oleskelevat pohtimaan oman ulkomailla oleskelunsa luonnetta? Veikkaan että tässä on hajontaa siten, että toiset kokevat olevansa ensisijaisesti suomalaisia ja tällaisen kriisin keskellä he kokevat suurta tarvetta päästä Suomeen. Silloin he kokevat Ulkoministeriön kehotuksen ”Matkailja, palaa Suomeen” koskevan heitäkin. Me emme mielestäni ole matkailijoita, mutta ehkä jotkut monta vuotta Aurinkorannikolla asustelleet edelleen kokevat sitä olevansa. Kaikilla on omat tilanteensa, joiden mukaan toimia. Ehkä tämä ei ole useillekaan mikään filosofoinnin paikka, vaan tosi hankala tilanne, jossa on yritetty selviytyä kukin tavallaan ja tilanteen mukaan.

En tulkinnut Ulkoministeriön kehotuksen palata Suomeen koskevan niitä, jotka asustelevat ulkomailla. Minusta oli selvää, että sen oli  tarkoitus koskea vain niitä, jotka olivat tilapäisesti ulkomailla ja aikoivat lähiaikoina palata Suomeen. Että neuvottiin palaamaan jo aikaisemmin, jotta eivät jäisi hankalasti jumiin jonnekin.

Ulkomailla asuvia suomalaisten suositeltiinkin hieman myöhemmin lähtökohtaisesti jäämään kotimaihinsa, Ylen sivuilla ulkoministerin haastattelussa 26.3. sanottiin:

”Kuitenkin pysyvästi ulkomailla asuvia suomalaisia ei kehoteta palaamaan, ellei tilanne sitä erityisistä syistä vaadi.

– Heillä varmasti parhaat olot siellä, missä ovat eli paniikinomaisesti ei kannata Suomea kohti lähteä, Haavisto sanoi.”

Olen miettinyt sitä, että jos olisin ollut reppureissaamassa Thaimaassa ilman Suomessa odottavia lemmikkeja tai töitä, niin miksi en olisi jäänyt Thaimaahan jonnekin paikoilleni. Siellä esimerkiksi Lanta Animal Welfarella on nyt hätä, kun sinne buukatut vapaaehtoiset ovat peruneet tulonsa.

Me siis päätimme jäädä Espanjaan, vaikka emme täällä pysyvästi asukaan. Tai ei sitä mitenkään pohdittu ja päädytty tällaiseen päätökseen. Ulkonaliikkumiskiellon alkaessa ei tullut edes mieleen, että täältä Espanjasta olisi nyt päästävä pois. Tietty jos meillä ei olisi eläimiä (3 omaa koiraa, 3 hoitokoiraa ja yksi oma kissa), niin ehkä olisi saatettukin päätyä yrittää lentää tai ajaa Suomeen, jotta sinne pääsisi kesäksi. Olisi myös eri juttu, jos olisimme jumissa ankeassa kaupunkikämpässä, niin kuin useimmat taitavat olla.

Täytimme UM:n matkustusilmoituksen ja ilmoitimme, ettei meillä ole aietta palata Suomeen lähiaikoina ja kun palaamme, meillä on jo siihen keinot. Halusimme siis ilmaista, ettemme ole kiinnostuneita kotiutuslennoista tai muutenkaan avun tarpeessa.

Greta pääsi kotiin

Vähän yli kahden viikon hoidon jälkeen saimme vietyä Greta-koiran uuteen kotiinsa. Ihanat naapurimme auttoivat kodin löytämisessä täältä Espanjasta, joten emme jääneet Gretan kanssa jumiin koronavirustoimien takia. Me pelkäsimme, ettei nyt ulkonaliikkumiskiellon aikaan kukaan ajattele semmoista asiaa kuin koiran adoptoiminen, eikä ihan heti sen jälkeenkään.

Onneksi saimme vietyä Gretan uuteen kotiinsa, vaikka ulkonaliikkumiskielto oli alkanut viikkoa aiemmin. Vain yksi henkilö sai matkustaa koiran kanssa autolla ja mukana oli espanjaksi selostus, että mistä on kyse. Jos matkalla olisi ollut ratsia, ei tiedetä olisivatko hyväksyneet liikkumisen syyksi koiran viemisen uuteen kotiinsa, vai olisiko tullut käännytys kotiin ja sakot. Se olisi ollut varmaan ihan mielivaltaista. Täällä on aika pitkälle vietyjä nämä koronatoimet. Nyt ainakaan jotkut rescuetoimijat eivät voi hakea edes hädässä olevia koiria hoiviinsa. Mitäpä muutakaan voisi olettaa eläinsuojelun surkumaassa Espanjassa.

Säätilat

Olen kirjoittanut samat jutut jo aiemminkin: tuntuu, että olen viettänyt koko talven collegevaatteissa, fleeceissä ja villasukissa tohvelit jalassa. Outoa kun Suomen pakkastalvessa tarkenin toimistotöissä ballerinoissa, sukkahousuissa, mekossa ja jossain pitkähihaisessa takissa. Että valtava toimistorakennus isoine ikkunoineen oli tarpeeksi lämmin tuommoiseen pukeutumiseen. Toki oli päiviä, jolloin laitoin välillä jotain paksumpaa päälle ja hetkeksi villasukat jalkaan. Talven vietto Suomessa on niin eri asia kuin Espanjassa. Sentään Suomessa kävelin töihin toppakengissä, -housuissa ja -takissa, kun taas jotkut varmaan kulkivat korkkareissa kotoa autotalliin ja autotallista toimistoon.

Olen pitänyt sähköpatteria päällä pentujen huoneessa, koska luin, että pentukoirien olisi hyvä saada elää jopa +30-asteisissa tiloissa. Samalla olen päätynyt itsekin nukkumaan ja oleilemaan sinne lämpimään. En sentään lämmitä huonetta 30-asteiseksi, vaan yritän että olisi lähemmäs +20- eikä +15-asteista. Sänkyynsä pissaavien pikkupentujen takia pyykkiä piti pestä melkein joka päivä yli kuukauden ajan, joten maaliskuun sähkölaskusta tulee varmaan mielenkiintoisen suuri.

Talvi oli täällä Málagan alueella kai hieman tavallista lämpimämpi, mutta kylmät kaudet ovat sijoittuneet epätavallisesti. Nyt kai pitäisi olla jo lämmin kevät, mutta tulikin haalean sateinen jakso. Eli ulkonaliikkumiskiellon toteuttaminen on ihmisille hieman helpompaa. Meillä se taas on vaikeampaa, kun omalla pihalla ei voi sateen takia oleskella ja mieli tekisi päästä kävelypoluille. Tällä hetkellä katto muuten vuotaa keittiössä ja semmoinen tuntuu käsittämättömältä. Se on pari kertaa aiemminkin vuotanut silloin, kun on satanut ihan tosi paljon.

Talvitalomme

Helmi-maaliskuussa laitoin vuokraemännälle taas kuvan vierashuoneemme seinästä, koska siitä oli irronnut entistä enemmän maalia, joka oli myös kupruillut ja seinään ilmestynyt kalkkihärmää. Ei se sinänsä meitä haitannut, mutta vuokrasopimuksessakin luki, että talon vioista pitää ilmoittaa heti. Harmi kun espanjankielentaidottomuuteni takia en ole pystynyt ilmaisemaan sitä, että haluan tässä vain ilmoittaa, mutta ei asia meitä haittaa. Vuokraemäntä taas on varmaan käsittänyt niin, että ilmoitamme, koska haluamme asialle tehtävän jotain. Näitä tapauksia on ollut useita.

Vierashuoneen seinä tuntui kummallisen lämpimältä ja selvisikin, että lämminvesiputki oli mennyt rikki sen sisällä. Ei muuta kuin remppaäijä paikalle hakkaamaan seinää rikki. Sitten erikseen fontanero korjaamaan putkea. Rakennusjätteet tietty vain kärrättiin kasaan tuohon pihalle. Onneksi näissä puuhissa meni vain pari-kolme iltaa. En kestäisi, jos olisi enemmän tuollaista meininkiä, koska siinä menee oma ilta ihan pilalle ja koirat hulluiksi. Pitää varoa kissankin kanssa, ettei se pääse pihalta karkuun tai jää auton alle. Minulle oli todella tärkeää taloa vuokratessa, ettei kukaan hilppaa pihalla hoitamassa puutarhaa tai muuta semmoista. Vaikka aina ihmettelen, miksei hyväpalkkaiset ihmiset hanki kotiinsa siivoojaa, niin sitä en ihmettele yhtään, ettei joku halua kotiinsa ketään käymään silloin kun itse on kotona. Koh Lantan kämpässäkin oli säätämistä, kun huoneemme siivottiin sunnuntaisin epäsäännöllisiin kellonajoin. Usein istuskelin ulkona vaivautuneena odottaen sitä, että on meidän huoneemme vuoro, ja lähdin koiria ulkoiluttamaan.