Riuttaskorven metsän Haukijärven kierros

Reitti kulki heti kunnon korpikuusikossa.

Matkalla Seitsemisen kansallispuistoon huomasin tien varrella pari opaskylttiä, joissa oli patikoijien symboli. Seitsemisessä minulle selvisi, että lähistöllä on Riuttaskorven virkitysmetsä, jossa on polkuja pikkupatikointiin. Suuntasin sinne vietettyäni ensin Seitsemisessä muutaman päivän. Kävelypäivän päätteeksi autossa oli kylmä ja hupiakku alkoi olla tyhjä, joten siinä oli hyvät syyt siirtyä yöksi uuteen paikkaan eli Riuttaskorpeen Myllykankaan parkkipaikalle. Laitoin autossa lämmöt täysille ja laitteet latinkiin. Minua ei haitannut ajaa tosi hitaasti ensin hiekkatietä Seitsemisessä Saari-Soljaselta asfalttitielle ja sitten taas madella alle 30 km/h Torttilantietä Myllykankaalle. Nimismiehen kiharoilla olevia teitä on tosi ikävä ajaa isolla matkailuautolla. Nyt minua ei kuitenkaan juuri kyllästyttänyt hidas ajovauhti edellä mainituista syistä. Perille päästyäni auton lämpö oli noussut +25-asteeseen, mutta aika pian se laski alle 20 asteen ja aamulla sain herätä +8-asteisessa autossa. Että tämmöistä on reissailu elokuun lopun Suomessa.

Valitsin yöpaikaksi Myllykankaan parkkipaikan, koska tuossa osassa metsää näytti olevan mielenkiintoinen 4 km rengasreitti Haukijärven kierros, jonne pääsee suoraan Myllykankaalta ilman että tarvitsi kulkea mitään polkua edestakaisin päästäkseen kierroksen poluille. Myllykankaalla ei ole kuivakäymälöitä, ainoastaan opastaulu.

Riuttaskorpi on hyvä nimi alueelle, koska lähinnä käveltiin kosteassa kuusikorvessa. Matkalla oli paljon pitkospuita, jotka olivat suurimmaksi osaksi aika lahoja. Näköalatorni oli romahtanut, samoin pöytä ja penkit yhdellä näköalapaikalla.

luontoon.fi/riuttaskorpi >>

Riuttaskorven sijainti kahden kansallispuiston välissä.
Riuttaskorven virkistysmetsän kartta.
Kartta tarkennettuna Haukijärven kierrokseen.
Myllykankaan parkkipaikka.
Opasteet Myllykankaalta eteenpäin.
Tämä oli ilmeisesti Haukijärven vuokrasauna.
Haukijärven keittokatoksien luona on kyltti, joka opastaa 800 metrin päässä olevien Salinkallioiden suuntaan. Tämän jälkeen en paikkaa olisikaan löytänyt ilman Google Mapsia, koska enempää opasteita ei ollut.
En yhtään tiennyt mikä Salinkalliot on, mutta pääsin kai perille, koska löysin metsästä tämän muistokiven. En oikein silti tiedä mistä oli kysymys tässä metsässä olleessa muistopaadessa. Katsoin jälkikäteen netistä, että Matkamiehen näky on yksi runo Vänrikki Stoolin tarinoissa ja sen pitäisi sijoittua Riuttaskorpeen. Sitä en tiedä, miksi muistopaasi on juuri tuossa kohdassa.
Koska Salinkallioilla kivessä luki ”Matkamiehen näky”, niin kuvasin sitten kiven kohdalta avautuvaa näkymää, sillä mietin viittaako teksti siihen. Näky ei ollut mikään varsinainen näkymä, mutta aloin sitten miettiä onko tämä joku kansallismaisemahomma. Tuossa näkyi metsää, joka on varmaan muutaman kerran kaadettu ja kasvanut sitten vuoden 1808.
Palasimme Salinkalliolta Haukijärven keittokatokselle, jossa oli kyltti eteenpäin kohti Haukikallioita. Lähdin kuitenkin tuosta keittokatokselta ensin väärää metsäpolkua pitkin ennen kuin löysin oikean polun. Oikealla polulla alkoi aika pian pitkokset.
Suomen poluilla on yleensä aika kivasti juomapaikkoja koirille, mutta silti pitää aina olla vesipullo ja -kuppi niillekin mukana.
Riuttaskorven pitkokset olivat aika kehnossa kunnossa.
Tämmöisellä näköalapaikalla pöytä ja penkit olivat lahonneet.
Maisema näköalapaikalta.
Raput alas näköalapaikan jälkeen.
Suomaisema järvelle.
Polulla ei ole mitään suositeltua kiertosuuntaa, tässä opastekyltit paluusuuntaan.
Haukikallioita.

Näköalatorni oli romahtanut.
Maisema näköalatornin kohdilta.

Kohti Suutarilankoskea, joka oli reitin viimeinen etappi.

Suutarilankoski.
Tässä vielä opaskyltti kohti Myllykankaan parkkipaikkaa. Suutarilankoskelta olisi voinut jatkaa kohti Kuttulammia (3,2 km) ja kävellä siellä Kuttulammin rengaskierroksen (3 km), jolloin kävelyä olisi tullut melkein 10 km lisää, jos olisi palannut autolle Myllykankaalle.

Yötä uimarannalla Kurussa

Riuttaskorvelta ajoin Kuruun kauppaan ja bensikselle sekä yöksi Hevossaaren uimarannalle, jonka löysin Park4Night-sovelluksen avulla. Uimarannalla pääsin peseytymään, siellä oli vesivessat ja sain siis myös täytettyä vesipulloja. Seuraavana aamuna lähdin Helvetinjärven kansallispuistoon, ajoin sinne Ruoveden ja 66-tien kautta, koska sieltä pääsi Helvetinkolulle helpommin kuin 65-tieltä olisi päässyt.

Uimarannan laituri. Täällä oli kiva päästä pitkästä aikaa peseytymään.
Uimaranta. Tien toiselta puolelta lähti hiekkatie, jonka päässä olisi myös voinut pysäköityä. Siellä oli myös pieni metsä polkuineen.
Näkymä uimarannan läheisen metsän polulta Keihäsjärvelle.

2 Comments Lisää omasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s