Pakettiautosta retkipaku 2: kommelluksia

on
Sirkkeli on aika pelottava vehje. Olemme leikanneet sillä äänieristelevyä, ekovillalevyä ja vaneria. Sen huomasin, ettei sirkkelillä kannata yrittää irroittaa kovin ohutta liurua pehmeästä materiaalista, sillä terä pelottavasti nielaisi mukaansa leikkaamani liurun. Sen jälkeen olen mieluummin käyttänyt vain pistosahaa. Vaneria leikatessa pitää olla suojalasit ja kuulokkeet. 

Olemme verhoiluvaiheessa retkipakettiautomme laittamisessa, hommat ovat edenneet hitaasti. On ollut aikaa tehdä joitain huomioita.

Kirjoitin 21.8.2020 jutun Pakettiautosta retkipaku: eristysten laittaminen ja kohta kirjoitan jutun verhoilusta ja vanereiden laittamisesta kattoon.

Äänieristelevyjä ehti putoilla alas

Äänieristelevyissä oli valmiina liimapinta, joka ei riittänyt pitämään joitain levyjä kiinni katossa ennen vanerin ruuvaamista niiden päälle. Katossa näkyy tässä kattoon kiinni jäänyttä liimaa.

Meillä kului kolmisen viikkoa ennen kuin siirryimme kattoeristeiden laittamisesta verhoiluvaiheeseen ja tämän takia katosta ehti jo tippua muutamat äänieristelevyt alas, kun autolla ajettiin jotain tuhat kilometriä. Vaikka äänieristelevyissä on itsekiinnittyvä liimapinta, eivät levyt pysy paikoillaan, ellei niitä pidä mikään muu paikoillaan. Niiden pitää siis olla puristuksissa seiniä ja kattoa vasten. Katossa tämä ei ole ongelma, koska levyt puristuvat paikoilleen vanerien alla. Seiniinkin laitettiin eristelevy- ja ekovillakerrosten päälle takaisin paikoilleen ne vanerit, jotka autossa olivat olleet jo valmiiksi, ja siten äänieristeet pysyvät siellä tukevasti paikoillaan.

Tässä kuvassa joten kuten näkyy, kun takaovien yläpuoliseen koteloon kiinnitetyt äänieristepalaset ovat putoilleet. Tungimme nämä kotelot täyteen ekovillaa ennen verhoilua. Punainen maali on ruosteenestomaali Ferrexiä, jota piti lisäillä takaovien yläpuolelle katon rajaan.

Mutta kun liimasimme esimerkiksi takaovien kotelomaisiin yläosiin pelkkää 3 sentin paksuista äänieristettä ulkopeltiä vasten, eivät liimaukset kestäneet pitämään paloja paikoillaan ja niitäkin tipahteli kotelon sisään huojumaan. Siksi sulloimme nuo kotelot nyt täyteen ekovillaa, vaikka alun perin aioimme jättää nuo takaovien yläpuoliset kotelot täyttämättä, koska niissä kulkee joitain kaapeleita. Jos noihin kaapeleihin tulisi nyt jokin vika, pitäisi ensin tehdä mattoveitsellä reiät verhoiluhuopaan koteloiden aukkojen kohdalle ja sitten poistaa ekovillat.

Kosteussulku ja sen puuttuminen mietityttää

Mehän emme vuoranneet pintoja kosteussululla, jonka tarkoitus on se, ettei sisätiloissa syntyvä kosteus pääsisi eristeiden sisälle. Yleensä tuo kosteussulku on jotain semmoista ohutta alumiinimateriaalia, joka pitää tosi tarkasti teipata alumiiniteipillä tiiviiksi niin, ettei varmasti jää yhtään aukkoja, joista kosteus pääsisi eristeisiin. Tuommoista alumiinipaperia käytetään kai yleensä saunojen kosteussulkuna.

Automme seiniin tuli tällainen äänieristelevy + ekovillakerros ja siihen vielä yksi paksu kerros ekovillaa. Näiden päälle tuli vanerit, joiden reunoilta kosteus pääsee toivottavasti hyvin ulos. Se saattoi kyllä olla virhe, että peitimme noiden koteloiden aukkoja jeesusteipillä, jota tuli myös jonkin verran vanerien reunoille. Olisi ehkä saanut olla enemmänkin pakoreittejä kosteudelle.

Jotkut ovat kuitenkin sitä mieltä, että on mahdotonta estää kondensaatiota ja kosteuden pääsemistä kosteussulun taakse pakettiautossa ja että kosteussulun sijaan pitäisi suunnitella niin, että eristeet pääsisivät luovuttamaan kosteutensa pois. Far Out Riden sivuilta lainattu teksti:

”Therefore, we believe that moist air will inevitably come in contact with cold structure, so our approach is to let the insulation layers “breathe” (no vapor barrier).”

Meillä seiniin on tungettu paljon ekovillaa, jonka pitäisi kostumisen jälkeen kuivua eli luovuttaa kosteus taas pois. Esimerkiksi lasivilla ei käsittääkseni toimi näin, mutta puupohjaisten villojen pitäisi  toimia. Tässä suoraan kopioitua tekstiä ekovillan nettisivuilta: 

”Hygroskooppinen kosteus on kosteutta, jonka huokoinen aine pystyy sitomaan ilmasta ja luovuttamaan sen takaisin ilmaan. Kosteus asettuu tasapainotilaan ympäristönsä kanssa, jolloin aineella on hygroskooppinen tasapainokosteus.

Rakennusaineiden hygroskooppisuus vaihtelee hyvin paljon. Puupohjaisilla aineilla se on suuri, mineraalipohjaisten aineiden hygroskooppisuus on hyvin pieni. Rakennusaineen, kuten lämmöneristeen, kykyä sitoa ja luovuttaa kosteutta kutsutaan kosteuskapasiteetiksi ja sillä on suuri merkitys rakenteen kosteusteknisen toiminnan kannalta.

Suuri kosteuskapasiteetti tasaa kosteuden liikkeitä ja vähentää kosteusvaurion vaaraa.”

Kaikki tuottajat tietysti kehuvat oman tuotteensa ominaisuuksia. Kyllähän se kuulostaisi tehokkaalta, jos seinissä olisi eristeet ja ne olisi saatu kokonaan suojaan sisätiloissa muodostuvalta kosteudelta, mutta me oltaisiin varmasti onnistuttu mokaamaan sulku jostain raosta.

Sprayliima ei soveltunut tekonahkaan

Sprayliimaa ei ollut tarkoitettu tekonahan kiinnittämiseen. Tässä liimaa kiiltelee pinnalla pari viikkoa suihkuttamisen jälkeen ja kangas repsottaa. Tämän tekonahkan ei pitänyt jäädä näkyviin eli huopa olisi tullut tähän päälle, mutta poistimme tekonahan, kun huopa ei varmaankaan olisi kiinnittynyt sen päälle hyvin.

Päällystin toisen rengaskotelon jonkinlaisella tekonahalla, kun semmoista löytyi varastosta. Liimasin tehonahkaa siis äänieristelevykerroksen päälle. Kahden viikon päästä huomasin, ettei sprayliimaus ollut kestänyt ja tekonahka repsotti. Aloin kyseenalaistaa koko sprayliiman toimivuuden ja mietin pitäisikö verhoiluhuovat sittenkin kiinnittää seiniin kontaktiliimalla sprayliiman sijaan. Pitäisi kuitenkin lukea pakkausten selosteet paremmin, tuossa purkissa luki että ei suositella tekonahkaan. Liimasimme sitten verhoiluhuovat paikoilleen sprayliimalla ja ainakin toistaiseksi tulos vaikuttaa hyvältä.

Sprayliimoissa on eroja ja vertailen tässä kolmea meidän käyttämäämme ainetta:

  • Maston (esim. Tokmannilta ja Carlsonilta). Huonoin käyttämistämme, koska sen suutin sumutti liimaa pöllyävänä pilvenä, jolloin liimaa tuntui menevän hukkaan taivaan tuuliin eikä se varmasti ole hyvä juttu auton sisätiloissa, jos siellä leijailee pieniä määriä turhaa liimaa kaikkialle. Kolme purkkia hupeni hetkessä ja meidän piti taas kerran lähteä hakemaan sitä kolme lisää, kun paikkakunnalta ei muuta sprayliimamerkkiä löytynyt. Mastonin liima ei muodostanut säikeitä suihkutettavalle pinnalle, kuten kaksi muuta käyttämäämme liimaa.
  • 4Connect (Motonetista). Kai ihan hyvä liima, mutta huono puoli oli se, että piti odottaa vähintään 5 minuuttia ennen pintojen yhteen liimaamista. Liiman pystyi kohdistamaan kapealle kaistaleelle tai sitten sitä pystyi suihkimaan parinkymmenen sentin laajuisena. Muodosti säikeitä suihkutettavalle pinnalle.
  • Bolt-Off (Puuilosta). Paras liima siksi, että pinnat sai liimata yhteen jo noin minuutin kuluttua, mutta tälläkin tulee ohjeiden mukaan parempi kiinnittyvyys, jos malttaa odottaa 2-5 minuuttia. Halvin purkeista. Liiman pystyi kohdistamaan kapealle kaistaleelle tai sitten sitä pystyi suihkimaan parinkymmenen sentin laajuisena. Muodosti säikeitä suihkutettavalle pinnalle.
Merkki Kauppa Hinta
Sprayliima 4Connect Motonet Joensuu 11,90
Sprayliima Bolt-Off Puuilo 9,90
Sprayliima Maston Tokmanni 11,50

Sprayliiman käyttö tulee varmasti kalliimmaksi kuin jos käyttäisi jotain tuubiliimaa, mutta on se kätevää. Paitsi mitä nyt tuo Mastonin sprayliima pöllyää ympäriinsä. Meillä on uponnut jo sata euroa sprayliimaan, eikä se kuulosta järkevältä. Olemme ostaneet yhdeksän purkillista, joista vielä yksi on jäljellä ja se toivon mukaan tulee riittämään viimeisiin verhoiluihin. Jos olisimme käyttäneet vain 4Connectia tai Bolt-Offia, niin vähempi määrä olisi varmasti riittänyt.

4Connectin sprayliima oli mieluista. 

Autoon tulee sisälle vettä

Nyt syyskuussa on satanut välillä paljon ja pakettiauton tavaratilaan on tullut vettä eri paikoista ja olemme tietysti yrittäneet selvittää mistä sitä vuotaa. Sivulla on liukuovi ja sieltä tuntuu tulevan vettä. Ehkä en ole vain sulkenut ovea tarpeeksi jämäkästi.

Rännin alapuolella, paikaltaan otetun tiivisteen alta paljastui ruostetta, jotka maalattiin Ferrexillä.

Kun laittelimme autoa sadesäällä (auton perä tallin sisällä ja takaovet olivat auki) tippui takana ulkopuolella olevalle askelmalle vettä. Selvisi, että siinä ovien yläpuolella on pieni ränni, jonka pitäisi ohjata katolta valuvat vedet sivuille, mutta tuo ränni fuskasi jostain keskeltä. Poistimme siitä tiivisteen ja sen alta paljastui joitain ruosteisia kohtia. Ensin piti odottaa pintojen kuivumista ja sitten ruosteet piti rapsutella pois ja maalata kohdat Ferrexillä. Sitten ränniin laitettiin liimaa tiivisteeksi (minulta meni ohi, että mitä liimaa).

Auton katolla on kolme telinettä ja meitä mietityttää, onko niiden ruuvaukset varmasti tarpeeksi tiiviit, auton takaosassa oli yksi mystinen tihkumiskohta katossa.

Tässä on takaovien yläpuolella oleva ränni alhaalta päin katsottuna. Tässä oli edessä tiiviste, jonka poistimme tieltä. Tuossa kun näkyy puoliympyrän muotoinen sauma, niin siitä taisi vuotaa vettä.

Käytimme auton tarkastuksessa

Käytimme automme elokuussa tarkastuksessa Fiat Ducatoihin erikoistuneessa Italia-Motorissa Tampereella, kun halusimme varmistua mikä meillä on lähtökohta tämän uuden auton kunnon suhteen. Meillä pitäisi olla ihan hyvä auto. Pohjaan voisi kuulemma laittaa jotkut muoviset lokasuojat suojaamaan esim. roiskuvan tiesuolan aiheuttamalta ruostumiselta. Emme vielä ainakaan niitä ottaneet, kun auton suhteen on ollut tässä kaikenlaisia kuluja muutenkin

3 Comments Lisää omasi

  1. Päivitysilmoitus: Vuoden 2020 reissukooste

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s