Pakettiautosta retkipaku 3: sisäpintojen verhoilu ja vanerit kattoon

Kattovaneri oli valmiiksi melkein oikean pituinen, vain puoli senttiä piti sahata pois päädystä. Sahatessa reunasta lähti joitain säleitä, mutta emme ensikertalaisina odota saavamme aikaan ammattimaisen näköistä jälkeä.

Pääsimme tekemään pakettiautosta valmiimman näköisen eristysten laittamisen jälkeen. Tässä jutussa kerron, miten toteutimme auton verhoilun, eli miten laitoimme verhoiluhuopaa seiniin ja vaneria kattoon.

Olemme ihan täysiä noviiseja autojen, rakentelun, verhoilun ja kaiken nyt tekemämme suhteen, aiempaa kokemusta oli aika lailla nolla. En ole viettänyt satoja tunteja opastusvideoiden parissa – en ole jaksanut selata internetin loputtomasta suosta meille sopivimpia neuvoja, mutta jotain olen toki katsonut. Rakennusten rakentelua harrastanut isäni on konsultoinut meitä suunnilleen kaikessa ja saimme vanhemmiltani käyttöön tilat ja koneet. Tällaisille ensikertalaisille oli ihan hepreaa nämä rakennusmateriaalit ja jopa mistä niitä ostaa. Tunsimme olevamme jossain aikuislarpissa käydessämme ensimmäistä kertaa Motonetissä ja Biltemassa rakennustarvikeostoksilla, vaikka olemme sentään jo keski-ikäisiä.

Aiemmat jutut retkipakuun liittyen:
Kommelluksia (15.9.2020) >>
Eristysten laittaminen (21.8.2020) >>
Pakettiauton osto retkipakuksi (23.7.2020) >>
Retkipakun hankintasuunnitelmat (16.7.2020) >>
Ehkä meistäkin tulee pakumatkaajia (2.4.2020) >>

Verhoiluun liittyvä tarpeisto ja koituneet kulut

Verhoilu Kauppa €/Kpl Yht. € Koko ja kuvailu
Verhoiluhuopa Motonet 28,90 202,3 1,36X2,1 m, 8 pakkausta, 7 meni
Kumimatto Kumipörssi Joensuu 135,00 270 cm pitkä pala lattialle
Sprayliima 4Connect Motonet 11,90 11,90 500 ml X 1
Sprayliima Bolt-Off Puuilo 9,90 9,90 500 ml X 1
Sprayliima Maston Tokmanni 11,50 69,00 500 ml X 6
Kontaktiliima Bostik A3 Puuilo 5,95 5,95 100 ml
XPU liima- ja tiivistemassa K-Rauta 14,30 14,30 Kiilto, 290 ml, katon kiinnitykseen
Peltiruuvit K-Rauta 2,79 30 kpl, 27,90/kg, kattoon
Mattoveitsi K-Rauta 8,90 8,90
Helo Aqua lakka Carlson 28,90 28,90 Kattovanereihin riittäisi pienempikin purkki
Pensseli Puuilo 2,90 2,90 Jalmeri pro tasoittaja
Kattovanerit 0,00 Löytyivät ennestään
Rima kattovanerille 0,00 Löytyi ennestään
Pistosaha 0,00 Lainassa
Sirkkeli 0,00 Lainassa
Akkupora 0,00 Lainassa
Eurolavat työtasoksi 0,00 Lainassa
Sakset huovan leikkaamiseen 0,00 Löytyi ennestään
Väriliidut 0,00 Löytyi ennestään
XPU-liiman pistooli 0,00 Lainassa
Ruuvimeisselit 0,00 Löytyivät ennestään
Puuruuvit 0,00 Löytyivät ennestään
Yhteensä 491,84

Verhoilu

Tältä lopputulos näyttää salamavalossa. Aion vielä hammasharjan avulla huovuttaa huovan saumakohtia, jotta palat sulautuisivat toisiinsa huomaamattomammin. Verhoilu oli tärkeää saada oviaukkoihin niin, että tiivisteen takaisin laittamisen jälkeen tiivisteen ja verhoilun väliin ei jää metallia näkyviin. Liiman suihkuttamisen jälkeen aloitinkin huovan asettelun oviaukon reunalta, jotta huopa varmasti asettuisi siinä oikeaan kohtaan niin, että tiiviste tulee reunan päälle.

Saattaisi tulla halvimmaksi verhoilla auto messumatolla eli ohuella huovalla, joita käytetään esimerkiksi messukeskuksissa osastojen lattioilla. Ainakin olen lukenut FB-ryhmissä mainintoja messumatosta. Messumattoja myyvät ainakin Expomatto ja Messumatto. Niissä on valtavasti eri värivaihtoehtoa ja mattoon voisi jopa printata ihan minkä vain kuvion. Mutta saattaa olla niin, että kerralla pitäisi tilata ainakin 50 metrin rulla. Tai en tiedä saisiko mattoja  haluamansa kokoisen palasen rullasta. Nettisivuilla ei hintoja näkynyt.

Verhoiluhuopia pakkauksissaan.

Saatavilla on kuitenkin ihan oikeita auton verhoiluhuopia, enkä tiedä miten ne eroavat materiaaleiltaan messumatoista. Ohuimmat messumatot saattavat olla turhan läpikuultavia, nehän on tarkoitettu kertakäyttöisiksi. Me ostimme Motonetistä tummanharmaata verhoiluhuopaa, jota myydään 1,36 X 2,1 metrin palasissa. Käymissämme Motoneteissä tätä oli hyllyssä aina vain muutama pakkaus, mikä ei ollut tarpeeksi koko auton verhoiluun, joten meidän piti hamstrata huopia useammalta paikkakunnalta. Päällystimme verhoiluhuovalla seinät, ovet, rengaskotelot ja kaikenlaiset muut sisäpinnat, joista pilkisti keltaisella maalattua peltiä. Liimasimme verhoiluhuovan sprayliimalla ja käytimme myös kontaktiliimaan silloin kun sprayliima loppui.

Porukkahan tekee tosi hienoja lautapanelointeja retkipakuihinsa, mutta me emme lähteneet siihen, koska tuntui liian vaikealta ajatukselta mittailla, sahata, hioa, maalata ja kiinnittää lautoja seiniin. Jälkeenpäin ajateltuna panelointi olisi ehkä kannattanut ja se olisi saattanut tulla meille edullisemmaksi, koska olisimme ehkä löytäneet siihen laudat ilmaiseksi. Huovalla verhoilu oli tosi hidasta puuhaa, eikä lautojen mittailu, sahaaminen, hiominen ja ruuvaaminen olisi varmaankaan ollut sen hitaampaa. Ehkä me jonain päivänä laitetaan laudat verhoilun päälle, jos huovat seinillä nuhjaantuvat.

En tiedä mitkä ovat eri materiaalien edut. Huopa oli helppo (vaikkakin hidas) laittaa paikoilleen, mutta lautaseinät olisi helppo pyyhkiä esim. roiskeiden jäljiltä. Panelointi tehnee sisätiloista miniasunnon näköisen, eihän kukaan laita kodin seiniin kokolattiamattoa, mutta autoissa se on tavallista. Kuvissa näkemäni huopaverhoillut sisäpinnat näyttivät mielestäni siisteiltä, joten niillä mentiin. Ehkä olisimme voineet valita valoisamman sävyn kuin tumman harmaan, mutta ajattelimme sen armahtavan tahrat vaaleampia sävyjä paremmin.

Kankaiden käsittelyssä olen melko elementissäni, toisin on puutavaran ja metallien kanssa. Vanhat meikkikynät kävivät merkkauskynistä, mutta löysimme sitten liituja. Paremman puutteessa kuulakärkikynäkin näkyy.
Ensimmäinen kiinnittämämme huovan pala. Saksimme ylimääräisen kankaan alhaalta pois. Piti saada kangas alhaalta tarpeeksi pitkäksi, jotta peltiä ei jäisi pilkottamaan tiivisteen ja huovan välistä. Ensimmäisen palan laittamisen jälkeen huokaisimme helpotuksesta huomatessamme joustavan huovan olevan tosi suopeaa pienten mittausmokien suhteen – kangasta voi viruttaa yltämään tarpeeksi pitkälle ja toisaalta kangas ei mene liian helposti kuprulle, jos jossain on vähän löysää.

Aloitimme verhoilun pienistä kohdista, jotta niiden reunat jäisivät isompien palojen alle. Isoimmat pinnat hoidimme miltei viimeiseksi. Jätimme ihan viimeisiksi joitain kinkkisiä pieniä ylänurkkia ohjaamon vieressä. Yritimme kyllä käyttää mahdollisimman isoja paloja saumakohtien välttämiseksi, mutta tiedostimme mittauskykyjemme rajat. Laitoimme aina kangasta toisen kankaan päälle saumakohdissa, ei siis niin että olisi mitään vaaraa että kahden palan väliin voisi jäädä näkyviin keltaista maalipintaa. Mittailumme eivät tosiaankaan menneet aina sentilleen ja välillä lopputulosta piti korjailla pienillä paloilla.

Nyt jälkeen päin mietittynä olisi pitänyt tehdä kaavat vaikkapa voipaperista. Eli ensin olisin mittaillut kaiken tarkkaan, piirtänyt voipaperille, leikannut, testannut voipaperia seinille paikoilleen ja sitten leikannut huovasta juuri oikean mittaiset palat. Joo, näin se todellakin pitäisi tehdä, vaikka siinäkään ei kaikki menisi ehkä ihan nappiin, koska huopa venyy ja paperi ei.

Ovien tiivisteet pitää ottaa pois paikaltaan ennen huovan liimaamista. Näissä kohdissa aloitin huovan paikoilleen laittamisen aina oviaukon vierestä, jotta huovan reuna jäisi aina tiivisteen alle, eikä keltaista metallia jäisi pilkottamaan tiivisteen ja huovan välistä.
Tässä koitimme leikata huovasta sopivan muotoisen palan, mutta koska piirsimme nurjalle puolelle, tuli muoto väärin päin… Päädyimme leikkaamaan palan kolmeen osaan ja liimaamaan ne paikoilleen yhden yhtenäisen kangaspalan sijaan. Huovan puolet ovat hieman toisistaan poikkeavat pinnoiltaan, nurja puoli on nöyhtäisempi. Ainakin kuvittelen sen olevan nurja puoli, vaikka toisaalta nöyhtäisempää puolta olisi helpompi huovuttaa saumakohdista yhteen toisen huopapalan kanssa.
Ruuvasimme takaovien yläosasta nämä lukon osaset irti saadaksemme huovan siististi niiden alle. Minua epäilytti ryhtyä irrottamaan niitä, koska arvelin oven lukituksen kohdalleen osumisen menevän pieleen, jos nämä asettuvat millinkään verran väärin takaisin paikoilleen. Saimme tähän apua isältäni, samalla nämä osaset aseteltiin paikalleen entistä paremmin ovien kiinni pysymisen kannalta.

Ovien verhoilu on muita osia hankalampaa

Ovien verhoilu vaati enemmän pähkäilyä kuin seinien. Ovissa kun on tiivisteitä, salpoja ja pitää katsoa miten pitkälle oven reunaan verhoilua voi laittaa. Kun en tehnyt kaavoja, joita käyttää sapluunana huovan leikkaamisessa, liimailin takaoviin paljon pieniä huopapaloja kinkkisiin kohtiin, ja niitähän riitti. Leikkasin ja liimasin aina yhden palan ja sitten seuraavan. Saumakohdat eivät näytä kauniilta, mutta toivon pystyväni häivyttämään niitä huovuttamalla.

Emme vielä olleet laittaneet verhoiluhuopia aivan suunniteltuihin kohtiin asti, kun huomasimme ettei ovi taida mennä lukkoon eikä aukea helposti verhoiluhuovan takia.

Vaikuttaa siltä, että takaovissa päällimmäisessä ovessa ei verhoilua voi laittaa yli kulman – ovi ei tainnut mennä lukkoon ja avatessa piti riuhtaista. Taidamme tässä päällimmäisessä ovessa vielä poistaa verhoilut pois niin etteivät ne haittaa oven toimintaa. Liukuovenkin verhoilua saatamme vielä hieman viimeistellä. Siellä emme laittaneet huopaa ihan oven ylälaidan kulmaan asti, jotta oviaukon tiivistettä vasten olisi peltiä eikä huopaa. Muuten epäilisimme huovan kostuvan jatkuvasti.

Nyt on kyllä ärsyttänyt se, että ostimme tuollaisen ruman keltaisen auton. Auto oli muuten kyllä aika hyvä hankinta kai, mutta minua kyllä häiritsee se, että tuota keltaista pintaa jää näkyviin, kun ovia pitää auki. Ehkä vielä maalaamme nuo näkyviin jäävät keltaiset pinnat mustalla tai tummanharmaalla. Ulkopintojen maalaamista voi ehkä harkita vasta sitten kun auton arvo on muutenkin kilometrien myötä laskenut eikä siitä saisi myydessä paljoakaan. Nyt pelkään, että omakätisesti ulkoa maalaaminen laskisi auton arvoa.

Vanerien laitto pakun kattoon

Valmiiksi sahatut kattovanerit odottamassa verhoilun valmistumista. Halusimme tehdä verhoilun ensin, jotta huopa luikahtaisi mukavasti kattovanerin alle ja katto jäisi päällimmäiseksi.

Meillä oli valmiina kaksi kierrätysvanerilevyä kattoon, joten en tiedä mistä vanereita kannattaisi hankkia ja paljonko ne maksavat. Olimme alun perin aikoneet verhoilla katonkin huovalla, mutta ajauduimme vanerointiin kai siksi, että äänieristyslevyjen ja huovan välissä pitäisi kuitenkin olla jotain, jottei huopaa joutuisi suoraan liimaamaan äänieristeiden ja niiden välissä olevien kolojen päälle. Olisihan vanerin päälle voinut vielä laittaa huopakerroksen, mutta se olisi ollut aika turhaa. Vanereissa sattui olemaan kiva kulunut sävy juuri siitä värimaailmasta, mitä olin pakuun suunnitellutkin. Lakkasin vanerit, jotta niistä ei irtoaisi säleitä ja jotta niitä voisi tarvittaessa pyyhkiä paremmin.

Kattoon ei tullut ekovillakerrosta äänieristelevyjen päälle, koska emme halunneet menettää viittä senttiä sisätilojen korkeudesta. Äänieristelevyt eivät oikeastaan vähennä katon korkeutta, koska katossa muutenkin kulkee lähes 3 cm syviä metallipalkkeja, joihin vanerit kiinnitettiin.

Seuraavaksi vanerien kiinnityksestä ja muotoon sahaamisesta.

Miten kattovanerit saa kiinnitettyä?

Katon laittaminen lykkääntyi, kun pähkäilimme miten vanerilevyt pitäisi kiinnittää kattoon. Pitäisikö meidän kiinnittää jotain rimoja auton seinien ja katon kulmauksiin ja porata vanerit niihin kiinni? Entä miten tuollaiset rimat kiinnitettäisiin autoon? Miksi pitäisi yrittää ruuvata auton rakenteisiin mitään rimoja, jos levyt voi suoraan porata katon onttoihin metallipalkkeihin? Katossa kulkee kolme sisältä onttoa metallipalkkia, jotka ovat siellä ehkä juuri tällaista tarkoitusta varten. Kun eihän auton ulkopelteihin voi tietystikään porata reikiä, ellei halua ruostetta ja sisälle tihkuvaa vettä.

Tässä koeruuvasimme vaneripalan kattoon. Se auttoi hahmottamaan miten vaneri taipuu katossa, kulmaus kun ei ole mitenkään suora. Tässä huomasi, miten tukevasti vaneri tulee pysymään katossa aika vähällä määrällä ruuveja. Tämän ruuvin kanta on liian iso, tämmöiseen iskisi päänsä jatkuvasti.

Ostimme tietynlaisia ruuveja, jotka toimivat teräkseen kiinnitettäessä. Niitä kai kutsutaan peltiruuveiksi, jotka Wikipedian mukaan ”ovat aina kierteytettyjä kantaan saakka”. Eli vissiin pitää porata hiukan erilaisilla ruuveilla kuin mitä käytetään asunnoissa taulujen ripustamiseen. Halusimme ruuvin kannan olevan mahdollisimman vähän ulkoneva, jotta emme iskisi ruuvien kantoihin päänahkojamme niin pahasti (sisätilojen korkeudeksi tuli noin 160 cm).

Vanerien ruuvaaminen ei ollut ihan yksinkertaista. Minä katselin ruuvaamista vain vierestä, vaikeuksia olivat mm. seuraavat jutut:

  • katon kotelopalkeissa, joihin vanerit kiinnitettiin, on reikiä ja pari kertaa alettiin ruuvaamaan tietysti juuri näiden reikien kohdalla, kun mittaukset menivät jotenkin pieleen sen suhteen, että missä reiät sijaitsevat vanerin alla. Kattoon tuli näiden takia turhia ruuvausreikiä.
  • kun vaneri taipuu reunoilla katon myötäisesti, niin vaneri saattoi silti jäädä niin kauas koteloista, ettei ruuvi yltänyt peltiin, vaikka kuinka yritettiin painaa kattoa. Laudoista tehty katto saattaisi olla helpompi kiinnittää. Toisaalta kahdesta isosta vanerista koostuvassa katossa ei ehkä haittaa, jos se ei ole reunoilta kiinni kattopalkeissa, kun se muuten on tukevasti paikoillaan.
  • ruuvatessa oli jännä, miten ensin katto taipui kuperaksi ruuvin ottaessa kiinni peltiin ja sitten sen jälkeen vaneri taipui koveraksi tiukasti kattoon kiinni. Piti varoa poraamasta ruuvia liian pitkälle, ettei se uppoaisi vanerista läpi.
Päädyimme laittamaan katon takanurkkaan riman. Se pingotettiin nurkissa oleviin koloihin ja hieman muotoiltiin lampun myötäisesti. Kattovanerit voi ruuvata nurkissa peltiin, mutta epäilin vanerien jäävän vellomaan takareunasta keskeltä, jos se ei olisi sieltä ruuvattu mihinkään kiinni – nyt ne ruuvattiin tähän rimaan. Edestä ohjaamon takaa vanerin sai pingotettua vakoon katon rajaan. Rima liimattiin kattoon XPU-liimalla liimapyssyn avulla. Sen jälkeen laitettiin kattoon vielä viimeiset palat äänieristelevyä ennen kattovanerien liimausta ja ruuvausta.

Vanerin sahaaminen oikeaan muotoon sapluunan avulla

Pakun katto ei ole suorakulmainen, joten vaneriin piti sahata muotoa nurkkiin, sivuille ja takaovien yläpuolisen lampun kohdille. Tuntui ihan tosi vaikealta ajatukselta saada sahattua juuri oikeita muotoja juuri oikealle kohdalle vaneria. Siispä halusimme ensin kokeilla muotoon sahaamista kovalevyillä, joita käytimme sapluunoina sahatessamme lopulliset kattovanerit. Tämä oli ehdottoman hyvä idea varsinkin tällaisille keltanokkaisille tunareille.

Oli hienoa saada suoraan piirrettyä oikea muoto vaneriin sapluunan avulla. Sapluunan kanssa oltiin sitä ennen mallailtu useaan kertaan jokaista katon poikkeamakohtaa.

Ei ollut ihan mahdotonta saada piirrettyä ja sahattua sapluunaan oikeita sahauskohtia. Toki ensimmäisen nurkan muodon mittailu oli vaikeaa, koska ei ollut suorakulmaista nurkkaa, josta aloittaa mittaaminen. Piti silti yrittää katsoa monenko sentin päässä takaseinästä alkoi muodon muuttumiset ja miten syviä nämä muodot olivat. Emme tietenkään onnistuneet ensimmäisellä kerralla sahaamaan nurkkaa juuri oikeaan muotoon, mutta ei sitä montaa kertaa tarvinnut sahailla lisää. Onneksi käytössä oli upouusi pistosaha, jota kai kuviosahaksikin kutsutaan. Millä muulla tällaisia edes pystyisi sahaamaan? Käsin voisi tietysti sahata.

Jouduimme vanerien kiinnitysvaiheessa silti kuitenkin vielä sahaamaan ja hiomaan vanereita moneen kertaan sopivamman muotoisiksi. Tai ensimmäinen vaneri taisi mennä paikoilleen ilman lisäsahailua, mutta toista piti muotoilla vielä senkin edestä etenkin kun vanerit menivät keskellä lomittain ja halusimme sahata ne niin, että niiden väliin jäisi mahdollisimman vähän väliä. Myös nurkkia piti sahata lisää ja viilata lopputulosta hiomakoneella.

Katto koostuu kahdesta pitkästä vaneripalasta. Niiden saumakohtaan keskelle kattoa saatetaan vielä kiinnittää mahdollisimman litteä saumalista, todennäköisesti metallinen. Sen voisi liimata vanerien päälle, tai ehkä laittaa kahdella ruuvilla kiinni, mutta pitää tarkasti löytää kotelokohta peltiin ruuvaamista varten. Voi silti olla, että jätämme tämän riman laittamatta, koska vanerit ovat tosi lähellä toisiaan. Ehkä jostain kuluista ja viimeistelyistä voi tinkiä.

Olin ajatellut hankkia katon ja seinien nurkkiin listaksi harmaata köyttä, ehkä jotain 2 cm paksua. Puiset nurkkalistat olisivat hankalat, kun on noita pieniä ei-kulmikkaita kohtia. Köysi olisi tosi helppo vetää nurkkien myötäisesti. Mutta seinien ja katon rajasta tulikin niin siisti, että tuo köysilista olisi niissä ihan turha. Ehkä silti saatamme laittaa jotain ohjaamon päätyyn siihen seinän kulmaan, jossa on rako seinäverhoilun ja ohjaamotilassa valmiina olleen kovamuovisen verhoilun välissä. Katon saimme aika hyvin laitettua niin, ettei vanerin ja tuon muovin väliin jäänyt juuri rakoa.

Pistosahalla sai hyvin tehtyä oikean muodon kattovanerin nurkkaan. Onneksi katon takanurkat olivat identtiset ja niihin riitti yksi ja sama sapluuna.
Vanerin reunat jäivät epäsiisteiksi sahaamisen jälkeen.
Vanerien reunat hiottiin hyviksi.
Käytin tätä lakkaa kattovanerien lakkaamiseen.
Lakatessa ensin näytti, että petsauksen väri tummenisi lakan takia tosi paljon, mutta onneksi kuivumisen myötä väri palautui aikalailla ennalleen. Tässä pienessä palasessa keskivaiheilla vaihtuu lakattu ja lakkaamaton pinta eikä eroa juuri huomaa.

Kumimatto lattialle

Katsomme miten homma toimii, jos laitamme lattialle pelkästään 3-senttiä paksun kumimaton. Sen päälle sisustelen lattiaa jollain pörröisellä matolla, joka piilottaa hyvin roskat sisäänsä, eikä lattiaa tarvitse olla joka päivä lakaisemassa. Pakettiauton tavaratilassa oli ostettaessa tukeva vanerilattia, emmekä koskeneet siihen. Yleensä pakujen laittajat taitavat poistaa vanerin, pestä ja ruostesuojata pinnan sen alla ja tehdä lattiaan kunnon eristeet esimerkiksi Finnfoamista. Sen päälle taidetaan laittaa esimerkiksi laminaattilattia.

Yhtenä yönä minua valvotti, kun aloin miettiä, että entä jos vanerilattian alla onkin ruostetta. Taidamme vielä miettiä asiaa ja tutkia miten tuskattomasti lattian saisi irrotettua, jotta voisimme puhdistaa ja tutkia pinnan sen alla. Kunpa olisimme sittenkin tehneet tuon heti alussa ennen eristysten ja verhoilujen laittamista. Nyt emme ehkä enää saa laittaa irti paikoiltaan, koska verhoiluhuovan alla on auton alkuperäinen seinävaneri lattian päällä.

Me ostimme jättirullasta 270 cm pitkän palan kumimattoa. Löysimme sopivaa Joensuun Kumipörssistä. Mattoa ei ikävä kyllä saanut tarpeeksi leveänä, joten paitsi että se pitää leikata oikeaan muotoonsa, meidän pitää lisätä toiselle sivulle muutama liuska ja saada näistä jotenkin toimiva kokonaisuus.

Auto verhoiltuna ja katto paikalleen laitettuna. Seuraava vaihe on muovimaton asennus. Sitten alamme tehdä renkaille kotelointia, jotka tulevat toimimaan myös sänkyjen päätyinä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s