Pääsimme tekemään pakettiautosta valmiimman näköisen eristysten laittamisen jälkeen. Tässä jutussa kerron, miten toteutimme auton verhoilun, eli miten laitoimme verhoiluhuopaa seiniin ja vaneria kattoon.

Olemme ihan täysiä noviiseja autojen, rakentelun, verhoilun ja kaiken nyt tekemämme suhteen, aiempaa kokemusta oli aika lailla nolla. En ole viettänyt satoja tunteja opastusvideoiden parissa – en ole jaksanut selata internetin loputtomasta suosta meille sopivimpia neuvoja, mutta jotain olen toki katsonut. Rakennusten rakentelua harrastanut isäni on konsultoinut meitä suunnilleen kaikessa ja saimme vanhemmiltani käyttöön tilat ja koneet. Tällaisille ensikertalaisille oli ihan hepreaa nämä rakennusmateriaalit ja jopa mistä niitä ostaa. Tunsimme olevamme jossain aikuislarpissa käydessämme ensimmäistä kertaa Motonetissä ja Biltemassa rakennustarvikeostoksilla, vaikka olemme sentään jo keski-ikäisiä.

Aiemmat jutut retkipakuun liittyen:
Kommelluksia (15.9.2020) >>
Eristysten laittaminen (21.8.2020) >>
Pakettiauton osto retkipakuksi (23.7.2020) >>
Retkipakun hankintasuunnitelmat (16.7.2020) >>
Ehkä meistäkin tulee pakumatkaajia (2.4.2020) >>

Verhoiluun liittyvä tarpeisto ja koituneet kulut

Verhoilu	Kauppa	€/Kpl	Yht. €	Koko ja kuvailu
Verhoiluhuopa	Motonet	28,90	202,3	1,36X2,1 m, 8 pakkausta, 7 meni
Kumimatto	Kumipörssi Joensuu		135,00	270 cm pitkä pala lattialle
Sprayliima 4Connect	Motonet	11,90	11,90	500 ml X 1
Sprayliima Bolt-Off	Puuilo	9,90	9,90	500 ml X 1
Sprayliima Maston	Tokmanni	11,50	69,00	500 ml X 6
Kontaktiliima Bostik A3	Puuilo	5,95	5,95	100 ml
XPU liima- ja tiivistemassa	K-Rauta	14,30	14,30	Kiilto, 290 ml, katon kiinnitykseen
Peltiruuvit	K-Rauta		2,79	30 kpl, 27,90/kg, kattoon
Mattoveitsi	K-Rauta	8,90	8,90
Helo Aqua lakka	Carlson	28,90	28,90	Kattovanereihin riittäisi pienempikin purkki
Pensseli	Puuilo	2,90	2,90	Jalmeri pro tasoittaja
Kattovanerit			0,00	Löytyivät ennestään
Rima kattovanerille			0,00	Löytyi ennestään
Pistosaha			0,00	Lainassa
Sirkkeli			0,00	Lainassa
Akkupora			0,00	Lainassa
Eurolavat työtasoksi			0,00	Lainassa
Sakset huovan leikkaamiseen			0,00	Löytyi ennestään
Väriliidut			0,00	Löytyi ennestään
XPU-liiman pistooli			0,00	Lainassa
Ruuvimeisselit			0,00	Löytyivät ennestään
Puuruuvit			0,00	Löytyivät ennestään
Yhteensä			491,84

Verhoilu

Saattaisi tulla halvimmaksi verhoilla auto messumatolla eli ohuella huovalla, joita käytetään esimerkiksi messukeskuksissa osastojen lattioilla. Ainakin olen lukenut FB-ryhmissä mainintoja messumatosta. Messumattoja myyvät ainakin Expomatto ja Messumatto. Niissä on valtavasti eri värivaihtoehtoa ja mattoon voisi jopa printata ihan minkä vain kuvion. Mutta saattaa olla niin, että kerralla pitäisi tilata ainakin 50 metrin rulla. Tai en tiedä saisiko mattoja  haluamansa kokoisen palasen rullasta. Nettisivuilla ei hintoja näkynyt.

Saatavilla on kuitenkin ihan oikeita auton verhoiluhuopia, enkä tiedä miten ne eroavat materiaaleiltaan messumatoista. Ohuimmat messumatot saattavat olla turhan läpikuultavia, nehän on tarkoitettu kertakäyttöisiksi. Me ostimme Motonetistä tummanharmaata verhoiluhuopaa, jota myydään 1,36 X 2,1 metrin palasissa. Käymissämme Motoneteissä tätä oli hyllyssä aina vain muutama pakkaus, mikä ei ollut tarpeeksi koko auton verhoiluun, joten meidän piti hamstrata huopia useammalta paikkakunnalta. Päällystimme verhoiluhuovalla seinät, ovet, rengaskotelot ja kaikenlaiset muut sisäpinnat, joista pilkisti keltaisella maalattua peltiä. Liimasimme verhoiluhuovan sprayliimalla ja käytimme myös kontaktiliimaan silloin kun sprayliima loppui.

Porukkahan tekee tosi hienoja lautapanelointeja retkipakuihinsa, mutta me emme lähteneet siihen, koska tuntui liian vaikealta ajatukselta mittailla, sahata, hioa, maalata ja kiinnittää lautoja seiniin. Jälkeenpäin ajateltuna panelointi olisi ehkä kannattanut ja se olisi saattanut tulla meille edullisemmaksi, koska olisimme ehkä löytäneet siihen laudat ilmaiseksi. Huovalla verhoilu oli tosi hidasta puuhaa, eikä lautojen mittailu, sahaaminen, hiominen ja ruuvaaminen olisi varmaankaan ollut sen hitaampaa. Ehkä me jonain päivänä laitetaan laudat verhoilun päälle, jos huovat seinillä nuhjaantuvat.

En tiedä mitkä ovat eri materiaalien edut. Huopa oli helppo (vaikkakin hidas) laittaa paikoilleen, mutta lautaseinät olisi helppo pyyhkiä esim. roiskeiden jäljiltä. Panelointi tehnee sisätiloista miniasunnon näköisen, eihän kukaan laita kodin seiniin kokolattiamattoa, mutta autoissa se on tavallista. Kuvissa näkemäni huopaverhoillut sisäpinnat näyttivät mielestäni siisteiltä, joten niillä mentiin. Ehkä olisimme voineet valita valoisamman sävyn kuin tumman harmaan, mutta ajattelimme sen armahtavan tahrat vaaleampia sävyjä paremmin.

Aloitimme verhoilun pienistä kohdista, jotta niiden reunat jäisivät isompien palojen alle. Isoimmat pinnat hoidimme miltei viimeiseksi. Jätimme ihan viimeisiksi joitain kinkkisiä pieniä ylänurkkia ohjaamon vieressä. Yritimme kyllä käyttää mahdollisimman isoja paloja saumakohtien välttämiseksi, mutta tiedostimme mittauskykyjemme rajat. Laitoimme aina kangasta toisen kankaan päälle saumakohdissa, ei siis niin että olisi mitään vaaraa että kahden palan väliin voisi jäädä näkyviin keltaista maalipintaa. Mittailumme eivät tosiaankaan menneet aina sentilleen ja välillä lopputulosta piti korjailla pienillä paloilla.

Nyt jälkeen päin mietittynä olisi pitänyt tehdä kaavat vaikkapa voipaperista. Eli ensin olisin mittaillut kaiken tarkkaan, piirtänyt voipaperille, leikannut, testannut voipaperia seinille paikoilleen ja sitten leikannut huovasta juuri oikean mittaiset palat. Joo, näin se todellakin pitäisi tehdä, vaikka siinäkään ei kaikki menisi ehkä ihan nappiin, koska huopa venyy ja paperi ei.

Ovien verhoilu on muita osia hankalampaa

Ovien verhoilu vaati enemmän pähkäilyä kuin seinien. Ovissa kun on tiivisteitä, salpoja ja pitää katsoa miten pitkälle oven reunaan verhoilua voi laittaa. Kun en tehnyt kaavoja, joita käyttää sapluunana huovan leikkaamisessa, liimailin takaoviin paljon pieniä huopapaloja kinkkisiin kohtiin, ja niitähän riitti. Leikkasin ja liimasin aina yhden palan ja sitten seuraavan. Saumakohdat eivät näytä kauniilta, mutta toivon pystyväni häivyttämään niitä huovuttamalla.

Vaikuttaa siltä, että takaovissa päällimmäisessä ovessa ei verhoilua voi laittaa yli kulman – ovi ei tainnut mennä lukkoon ja avatessa piti riuhtaista. Taidamme tässä päällimmäisessä ovessa vielä poistaa verhoilut pois niin etteivät ne haittaa oven toimintaa. Liukuovenkin verhoilua saatamme vielä hieman viimeistellä. Siellä emme laittaneet huopaa ihan oven ylälaidan kulmaan asti, jotta oviaukon tiivistettä vasten olisi peltiä eikä huopaa. Muuten epäilisimme huovan kostuvan jatkuvasti.

Nyt on kyllä ärsyttänyt se, että ostimme tuollaisen ruman keltaisen auton. Auto oli muuten kyllä aika hyvä hankinta kai, mutta minua kyllä häiritsee se, että tuota keltaista pintaa jää näkyviin, kun ovia pitää auki. Ehkä vielä maalaamme nuo näkyviin jäävät keltaiset pinnat mustalla tai tummanharmaalla. Ulkopintojen maalaamista voi ehkä harkita vasta sitten kun auton arvo on muutenkin kilometrien myötä laskenut eikä siitä saisi myydessä paljoakaan. Nyt pelkään, että omakätisesti ulkoa maalaaminen laskisi auton arvoa.

Vanerien laitto pakun kattoon

Meillä oli valmiina kaksi kierrätysvanerilevyä kattoon, joten en tiedä mistä vanereita kannattaisi hankkia ja paljonko ne maksavat. Olimme alun perin aikoneet verhoilla katonkin huovalla, mutta ajauduimme vanerointiin kai siksi, että äänieristyslevyjen ja huovan välissä pitäisi kuitenkin olla jotain, jottei huopaa joutuisi suoraan liimaamaan äänieristeiden ja niiden välissä olevien kolojen päälle. Olisihan vanerin päälle voinut vielä laittaa huopakerroksen, mutta se olisi ollut aika turhaa. Vanereissa sattui olemaan kiva kulunut sävy juuri siitä värimaailmasta, mitä olin pakuun suunnitellutkin. Lakkasin vanerit, jotta niistä ei irtoaisi säleitä ja jotta niitä voisi tarvittaessa pyyhkiä paremmin.

Kattoon ei tullut ekovillakerrosta äänieristelevyjen päälle, koska emme halunneet menettää viittä senttiä sisätilojen korkeudesta. Äänieristelevyt eivät oikeastaan vähennä katon korkeutta, koska katossa muutenkin kulkee lähes 3 cm syviä metallipalkkeja, joihin vanerit kiinnitettiin.

Seuraavaksi vanerien kiinnityksestä ja muotoon sahaamisesta.

Miten kattovanerit saa kiinnitettyä?

Katon laittaminen lykkääntyi, kun pähkäilimme miten vanerilevyt pitäisi kiinnittää kattoon. Pitäisikö meidän kiinnittää jotain rimoja auton seinien ja katon kulmauksiin ja porata vanerit niihin kiinni? Entä miten tuollaiset rimat kiinnitettäisiin autoon? Miksi pitäisi yrittää ruuvata auton rakenteisiin mitään rimoja, jos levyt voi suoraan porata katon onttoihin metallipalkkeihin? Katossa kulkee kolme sisältä onttoa metallipalkkia, jotka ovat siellä ehkä juuri tällaista tarkoitusta varten. Kun eihän auton ulkopelteihin voi tietystikään porata reikiä, ellei halua ruostetta ja sisälle tihkuvaa vettä.

Ostimme tietynlaisia ruuveja, jotka toimivat teräkseen kiinnitettäessä. Niitä kai kutsutaan peltiruuveiksi, jotka Wikipedian mukaan ”ovat aina kierteytettyjä kantaan saakka”. Eli vissiin pitää porata hiukan erilaisilla ruuveilla kuin mitä käytetään asunnoissa taulujen ripustamiseen. Halusimme ruuvin kannan olevan mahdollisimman vähän ulkoneva, jotta emme iskisi ruuvien kantoihin päänahkojamme niin pahasti (sisätilojen korkeudeksi tuli noin 160 cm).

Vanerien ruuvaaminen ei ollut ihan yksinkertaista. Minä katselin ruuvaamista vain vierestä, vaikeuksia olivat mm. seuraavat jutut:

• katon kotelopalkeissa, joihin vanerit kiinnitettiin, on reikiä ja pari kertaa alettiin ruuvaamaan tietysti juuri näiden reikien kohdalla, kun mittaukset menivät jotenkin pieleen sen suhteen, että missä reiät sijaitsevat vanerin alla. Kattoon tuli näiden takia turhia ruuvausreikiä.
• kun vaneri taipuu reunoilla katon myötäisesti, niin vaneri saattoi silti jäädä niin kauas koteloista, ettei ruuvi yltänyt peltiin, vaikka kuinka yritettiin painaa kattoa. Laudoista tehty katto saattaisi olla helpompi kiinnittää. Toisaalta kahdesta isosta vanerista koostuvassa katossa ei ehkä haittaa, jos se ei ole reunoilta kiinni kattopalkeissa, kun se muuten on tukevasti paikoillaan.
• ruuvatessa oli jännä, miten ensin katto taipui kuperaksi ruuvin ottaessa kiinni peltiin ja sitten sen jälkeen vaneri taipui koveraksi tiukasti kattoon kiinni. Piti varoa poraamasta ruuvia liian pitkälle, ettei se uppoaisi vanerista läpi.

Vanerin sahaaminen oikeaan muotoon sapluunan avulla

Pakun katto ei ole suorakulmainen, joten vaneriin piti sahata muotoa nurkkiin, sivuille ja takaovien yläpuolisen lampun kohdille. Tuntui ihan tosi vaikealta ajatukselta saada sahattua juuri oikeita muotoja juuri oikealle kohdalle vaneria. Siispä halusimme ensin kokeilla muotoon sahaamista kovalevyillä, joita käytimme sapluunoina sahatessamme lopulliset kattovanerit. Tämä oli ehdottoman hyvä idea varsinkin tällaisille keltanokkaisille tunareille.

Ei ollut ihan mahdotonta saada piirrettyä ja sahattua sapluunaan oikeita sahauskohtia. Toki ensimmäisen nurkan muodon mittailu oli vaikeaa, koska ei ollut suorakulmaista nurkkaa, josta aloittaa mittaaminen. Piti silti yrittää katsoa monenko sentin päässä takaseinästä alkoi muodon muuttumiset ja miten syviä nämä muodot olivat. Emme tietenkään onnistuneet ensimmäisellä kerralla sahaamaan nurkkaa juuri oikeaan muotoon, mutta ei sitä montaa kertaa tarvinnut sahailla lisää. Onneksi käytössä oli upouusi pistosaha, jota kai kuviosahaksikin kutsutaan. Millä muulla tällaisia edes pystyisi sahaamaan? Käsin voisi tietysti sahata.

Jouduimme vanerien kiinnitysvaiheessa silti kuitenkin vielä sahaamaan ja hiomaan vanereita moneen kertaan sopivamman muotoisiksi. Tai ensimmäinen vaneri taisi mennä paikoilleen ilman lisäsahailua, mutta toista piti muotoilla vielä senkin edestä etenkin kun vanerit menivät keskellä lomittain ja halusimme sahata ne niin, että niiden väliin jäisi mahdollisimman vähän väliä. Myös nurkkia piti sahata lisää ja viilata lopputulosta hiomakoneella.

Katto koostuu kahdesta pitkästä vaneripalasta. Niiden saumakohtaan keskelle kattoa saatetaan vielä kiinnittää mahdollisimman litteä saumalista, todennäköisesti metallinen. Sen voisi liimata vanerien päälle, tai ehkä laittaa kahdella ruuvilla kiinni, mutta pitää tarkasti löytää kotelokohta peltiin ruuvaamista varten. Voi silti olla, että jätämme tämän riman laittamatta, koska vanerit ovat tosi lähellä toisiaan. Ehkä jostain kuluista ja viimeistelyistä voi tinkiä.

Olin ajatellut hankkia katon ja seinien nurkkiin listaksi harmaata köyttä, ehkä jotain 2 cm paksua. Puiset nurkkalistat olisivat hankalat, kun on noita pieniä ei-kulmikkaita kohtia. Köysi olisi tosi helppo vetää nurkkien myötäisesti. Mutta seinien ja katon rajasta tulikin niin siisti, että tuo köysilista olisi niissä ihan turha. Ehkä silti saatamme laittaa jotain ohjaamon päätyyn siihen seinän kulmaan, jossa on rako seinäverhoilun ja ohjaamotilassa valmiina olleen kovamuovisen verhoilun välissä. Katon saimme aika hyvin laitettua niin, ettei vanerin ja tuon muovin väliin jäänyt juuri rakoa.

Kumimatto lattialle

Katsomme miten homma toimii, jos laitamme lattialle pelkästään 3-senttiä paksun kumimaton. Sen päälle sisustelen lattiaa jollain pörröisellä matolla, joka piilottaa hyvin roskat sisäänsä, eikä lattiaa tarvitse olla joka päivä lakaisemassa. Pakettiauton tavaratilassa oli ostettaessa tukeva vanerilattia, emmekä koskeneet siihen. Yleensä pakujen laittajat taitavat poistaa vanerin, pestä ja ruostesuojata pinnan sen alla ja tehdä lattiaan kunnon eristeet esimerkiksi Finnfoamista. Sen päälle taidetaan laittaa esimerkiksi laminaattilattia.

Yhtenä yönä minua valvotti, kun aloin miettiä, että entä jos vanerilattian alla onkin ruostetta. Taidamme vielä miettiä asiaa ja tutkia miten tuskattomasti lattian saisi irrotettua, jotta voisimme puhdistaa ja tutkia pinnan sen alla. Kunpa olisimme sittenkin tehneet tuon heti alussa ennen eristysten ja verhoilujen laittamista. Nyt emme ehkä enää saa laittaa irti paikoiltaan, koska verhoiluhuovan alla on auton alkuperäinen seinävaneri lattian päällä.

Me ostimme jättirullasta 270 cm pitkän palan kumimattoa. Löysimme sopivaa Joensuun Kumipörssistä. Mattoa ei ikävä kyllä saanut tarpeeksi leveänä, joten paitsi että se pitää leikata oikeaan muotoonsa, meidän pitää lisätä toiselle sivulle muutama liuska ja saada näistä jotenkin toimiva kokonaisuus.