Ajoblanco on espanjalainen kylmä valkoinen sosekeitto, jossa on pääasiassa mantelia ja sen lisäksi valkoista leipää ja valkosipulia muiden mausteiden ohella. Maku on mahtava. Monet suomalaiset eivät osaa ajatella sosekeittoa ilman koskenlaskijajuustoa ja valkoinen väri tuo varmasti mieleen maitotuotteet, mutta kannattaisi opetella ihan uusiakin juttuja. Pähkinöitä on Suomessa totuttu syömään lähinnä sellaisenaan, mutta sauvasekoittimella niistä saa mainioita kastikkeita ja keittoja. Vedessä liottamalla pähkinöistä saadaan pehmeärakenteisia (suutuntuma ja makukin todella muuttuvat) ja etenkin silloin niistä saa tehtyä monenlaisia yllättäviä ruokia.

Ajoblancon ainesosat

Ajoblancon pitäisi olla vegaaninen keitto. Siihen tulee mantelia, leipää, valkosipulia (ajo) ja usein etikkaa ja/tai sitruunamehua. Lisäksi sitten suolaa, oliiviöljyä ja vettä. Jos joku päättää pilata keiton ja laittaa siihen eläinkunnan tuotteita, niin yleisimmin se tapahtuu viimeistelemällä keitto kinkkukuutioilla, joten tämä kannattaa muistaa ravintoloissa. Jotkut saattaisivat laittaa siihen lehmänmaitoa. Valkoinen leipä sentään on Espanjassa yleensä vegaanista.

Keittoa voisi varioida laittamalla joukkoon veden sijaan mantelimaitoa, käyttämällä muuta kuin valkoista leipää tai paahtamalla mantelit ja/tai leivän. Olen nähnyt ohjeita, joissa joukkoon soseutetaan hieman omenaa, kurkkua tai viinirypäleitä, vaikka usein näitä laitetaan vain koristeeksi. Koostumuksesta saa samettisemman, jos manteleita liottaa vähintään yön yli. Ehkä leipääkin voisi liottaa ja silloin tietysti pitää vähentää käyttämänsä reseptin vesimäärää. Leivän kuorenkin voi leikata pois. Kaikkein samettisimman lopputuloksen saa siivilöimällä soseutetun keiton, mutta ajoblanco on alun perin ollut halpa arkiruoka ja silloin on varmasti haluttu käyttää kaikki ainekset perusteellisesti hyväksi.

Ajoblanco on yksi niistä ruoista, joihin on perinteisesti voinut upottaa edellisen päivän leipää. Tuore vaalea leipä taitaa olla Espanjassa jokapäiväinen traditio, ihan kuten patonki Ranskassa. Me taas emme oikeastaan syö leipää, joten jos tekisimme ajoblancoa ihan reseptin mukaan, niin pitäisi ostaa leipää sitä varten. Minusta varsinkin vaalea leipää on turhaa ruokaa, vaikkakin toki todella hyvää ja sillä on saatu ja edelleen saadaan mahat halvalla täyteen (täältä saa Mercadonasta 11 kuohkeaa sämpylää 1 eurolla).

Ajoblancon raakavegaaniversio

Minä päätin kokeilla ajoblancoa ilman leipää raakavegaaniversiona. Aineksina käytin manteleita (noin 1 dl), omenan,  valkosipulia, sitruunamehua ja hieman suolaa. Koska minulla ei ole blenderiä, soseutin nämä veden kanssa sauvasekoittimella. En ikävä kyllä muista paljonko käytin valkosipulia. Vaikka keiton nimi on ”valkoinen valkosipuli”, ei valkosipulin maku ole siinä mitenkään päällekäyvä. Kannattaa siis aloittaa puolikkaalla valkosipulin kynnellä ja lisätä sitä soseeseen maun mukaan.

Keitosta saisi kauniimpaa käyttämällä kuorittuja manteleita, joissa ei ole päällä ohutta ruskeaa kuorikerrosta, mutta minä rikoin mantelin kovan uloimman kuoren itse enkä tietystikään ryhtynyt rapsuttamaan ravinteikasta kuorikerrosta pois. Kaupoissa myytävät valkoiset mantelit ovat yleensä kuumakäsiteltyjä.

Ajoblanco viimeistellään yleensä viinirypäleillä tai melonin tai omenan paloilla. Mutta kuten yllä mainitsin, kannattaa varoa, ettei tavallisissa ravintoloissa päälle laiteta kinkkua.

Ajoblancoa saa myös kaupoista

En ole Espanjassa käynyt juuri muualla kuin kasvisravintoloissa ja muut ravintolat olen valikoinut sen mukaan, miten arvelen heidän ymmärtävä mitä kasvisruoka on. Sitähän on vaikea arvioida, koska se riippuu kulloisestakin tarjoilijasta ja kokista. Siispä ensimmäisen kerran maistoin ajoblancoa purkkikeittona. Ostin Carrefourista litran tetran tätä keittoa, purkista kun pystyi helposti tarkistamaan ainesosat. Ravintoloissa se ei niin onnistu. Näin sain tietää, miltä ajoblancon suunnilleen pitäisi maistua, jotta voin yrittää tehdä sitä itse.

Voi olla, ettei ajoblancoa myydä kaupoissa kuin Etelä-Espanjassa. Ajoblanco on muiden tunnettujen espanjalaisten kylmien keittojen tapaan kotoisin Andalusian ja Extremaduran alueilta.

Lue myös juttu maapähkinän käytöstä ruoissa >>