Espanjan aikavyöhyke on hyvä juttu

Lokakuussa aurinko nousi tässä vasemmalla näkyvien kukkuloiden takaa, joten nyt se on siirtynyt nousemaan hieman etelämmäksi noista vuorista oikealle.

Yksi parhaista asioista Espanjassa on sen aikavyöhyke. Meillä on jo Puolaan saapumisesta lähtien ollut koko ajan sama +1-aikavyöhyke. Eli Andalusiassa on sama aika kuin kaukana Itä-Puolassakin tai vaikkapa Málagasta jotain 2000 km itään olevassa Albaniassa. Tämä meinaa sitä, että siinä missä aurinko tällä hetkellä nousee Albaniassa klo 6.54 niin Málagassa se nousee vasta klo 8.21. Tämä mahdollistaa paremmin auringonnousujen näkemisen varsinkin kesällä, kun ei tarvitse nousta niin julmetun aikaisin niitä varten.

Kun aurinko laskee Tiranassa jo klo 16.55 niin Espanjassa se laskee vasta klo 18.42. Olisipa ikävää yrittää ulkoiluttaa koirat jo ennen kello viittä ja pimeän tuloa. Tietysti sitä voisi vain mennä aikaisemmin nukkumaan ja herätä aikaisemmin, mutta tämä on semmoista tottumusta. Tuntuisi tyhmältä, jos koirien viimeinen kävelytys olisi jo ennen kello viittä iltapäivällä (pimeällä me päästämme ne vain omalle pihallemme käymään). Olin siis tietysti Suomessa kova kesäajan kannattaja, jotta töiden jälkeen voisi liikkua ulkona valoisaan aikaan.

Tottakai sitä haluaa auringonlaskun olevan mahdollisimman myöhään, jotta voisi iltapäivällä puuhastella auringon valossa.

Ainakaan nyt talviaikaan auringonlaskua ei oikein näy tontillemme, koska edessä on mäki. Mutta toki taivaalle tulee nättejä värejä. Auringonnousu taas näkyy hienommin, koska välissä on laaja laakso ja aurinko tulee sitten esiin kaukana olevien vuorten takaa. Talven kylmien aamujen aikaan minulla tosin rytmi meni taas sellaiseksi, että herään vasta ysin jälkeen, kun taas iltaisin valvon takkatulen lämmössä puolille öin. Yöllä peittojen alla on lämmin ja aamulla on kiva herätä auringon paisteeseen, jos se on sinä päivänä paistaakseen. Meidän koirat ovat sekä aamu- että iltaunisia.

Paikallaan olo ja paikan vaihtaminen

Haluan nomadielämää siksi, että en tykkää tylsäksi käyvistä rutiineista. Olisi ehkä mukavinta vaihtaa paikkaa aina muutaman kuukauden välein. Silloin olisi koettavana uudet kävelypolut, lähikaupat, maisemat ja uudet ihan kaiket. Se ei poista sitä mahdollisuutta, etteikö jälkeen päin haikailisi vanhoihin paikkoihin.

Eläimistä on ihanaa mennä aamuisin ulos makoilemaan, jos on aurinkoista.

Saa nähdä tuleeko tippa linssiin jättäessämme tämän talon ja pihan huhtikuun lopussa. Tulen kaipaamaan naapuriston koiria, tätä maisemaa, isoa aidattua pihaamme, avuliaita naapureitamme ja kasvimaatani. Sitä en tule kaipaamaan, että täältä pois päästäkseen tarvitsee matkustaa pitkiä aikoja melko kiemuraisia teitä pitkin. Olisi kiva, jos olisi päässyt kielikouluun opiskelemaan Espanjaa. Olisi ollut huippua asua jonkun rescuetarhan lähellä. Nämä kaksi juttua haluaisinkin päästä toteuttamaan ensi syksynä uudessa paikassa.

On ollut mahtavaa asua luonnon keskellä.

En ole kummemmin tykästynyt parin kilsan päässä olevaan kyläämme, jossa olen käyttänyt lähinnä ruokakauppa Díaa, apteekkia, kiinakauppaa, bussipysäkkiä ja käynyt etsimässä ferreterioista eli rautakaupoista sitä sun tätä. Minusta vaikuttaa, että kaikki kylät ovat täällä samanlaisia ja siksi en ole kovin kiinnostunut esimerkiksi kiertelemään valkoisia kyliä. Valkoinenhan tuo meidänkin kylämme on, niin kuin nämä kaikki. Mieluummin haluan luontoon kuin kyliin.

Ulkomailla alkaa kummasti tuntea itsensä paikallisemmaksi, kun joutuu asioimaan teollisuusalueiden kaupoissa hankkimassa asumiseen liittyviä tykötarpeita. Turistina tutuksi tulee lähinnä ruoka- ja vaatekaupat. Sitä tietää joutuneensa tai päässeensä jonnekin syvemmälle, kun joutuu hankkimaan multaa tai muttereita. Toisaalta haluan hankkia mahdollisimman vähän multaa ja muttereita, koska emme ole pesiytymässä tähän taloon.

Ilmaista lähdevettä

El Torcal -vuori filtteröi ja varastoi vettä kalkkikiven uumenissa.

Talomme vesijohtovesi maistui aluksi tosi kemikaaliselta, mutta nyt olen tottunut siihen ja juon sitä lasillisen silloin tällöin. Teemme siitä myös kahvit ja smoothiet. Aluksi kannoimme 8 litran vesikanistereita kaupasta, mutta nyt pari sellaista on säilynyt meillä avaamattomina, koska olemme käyneet täyttämässä tyhjiä kanistereita lähteestä. El Torcal -vuoren sisällä on kalkkikiven suodattamat vesivarannot ja ympäristössä on joitain kai lähinnä karjalle tarkoitettuja altaita, joihin valuu vesinoro. Antequeraan menevän tien varrella on yksi vedenottopaikka ja käymme siinä kauppareissujen yhteydessä. Siinä näkyy usein muitakin pullojen täyttäjiä.

Vinkkinä muillekin, että Málagan alueen lähteet kunnittain löytyvät Conoce tus Fuentes -nettisivustolta, josta voi hakea lähteitä myös muista Andalusian provinsseista.

Tammikuun lämpötiloista ja pukeutumisesta

Tammikuussa oli aurinkoisia päiviä ja Billy nautti. Oli myös kurja sateinen viikko, mutta myös t-paitakelejä. Tammi-helmikuun vaihteessa oli jopa kuuma.

Lämpö ja sää ovat tosi isossa roolissa tässä Espanjan elossa, tulihan tänne lähdettyä nimenomaan karkuun suomalaista talvea. Tammikuun säät olivat muuten hyvät, mutta kuun lopulla tuli semmoinen viikon pituinen sateinen keli. Sateiden aikaan täällä on ainakin talvisin myös kylmää, vaikka eipähän täällä kai kesäisin edes sada yhtään. Málagan seudulla satoi tuon viikon aikana jopa kunnolla rakeita, mutta me onneksi missasimme ne, koska olimme vielä raekuuron aikaan Tarifassa. Ei meillä täällä vuorillakaan kumma kyllä tainnut rakeita tulla. Olen kyllä huomannut kauempana korkeilla vuorilla lunta huipuilla, eli muutkin kuin Sierra Nevada voivat näyttäytyä talvisin lumihuippuisina.

Nyt sitten tammi- ja helmikuiden vaihteessa on päivisin ollut taas t-paitakelejä ja aamukahvit voi juoda ulkona auringon paistaessa. Iltaisin minulla on silti ollut sisällä monta kerrosta vaatteita päälläni, paitsi eilen ja toissapäivänä, kun säät olivat päivällä olleet suorastaan kuumat.

Ostimme lisää takkapuita, mutta niitä tuskin tarvitaan enää niin paljon kuin tähän asti on tarvittu.

Sateiden ja kylmien aikaan kyllästytti kerrospukeutuminen ja muhkeat college-asut toden teolla. Olisi kiva saada pukeutua kivoihin vaatteisiin. Alle puolet tänne rahtaamistani vaatteista ovat olleet käytössä, koska lokakuun jälkeen ei ole tarvinnut t-paitoja ja mekkoja. Toisaalta kun oleilee lähinnä täällä maalla, niin aika peruskuteisiin sitä kotioloissa ja patikkaretkillä joka tapauksessa pukeutuisi. Minun pitäisi seuraavaa talvea varten kirjoittaa ylös, että mitä vaatteita tuli tarvittua, jotta ensi syksynä en pakkaisi niitä liikaa mukaani. Silloin meillä saattaa olla pieni retkeilypaku alla ja siellä tulee olemaan tilasta puutetta. Ehkä ensi talven oleilemme hieman lämpimämmällä rantakaistaleella ja ihmisten ilmoilla tulee laitettua muutakin päälle kuin kotihousut, joten sekin pitänee ottaa huomioon.

Olen lähdössä lomalle Thaimaahan ja tuntuu oudolta yrittää pakata mukaan mahdollisimman vilpoisia vaatteita. Minulla oli monen vuoden ajan tatsi siihen, että hankin vain semmoisia vaatteita, jotka ovat mahdollisimman kevyitä, viileitä ja nopeasti kuivuvia, koska majailin siis Thaimaassa. Mikään ei saanut olla läpikuultavaa, koska Thaimaan kuumuudessa alla ei missään nimessä voinut pitää mitään aluspaitaa. En silloin (enkä nytkään) harrastanut hihattomia vaatteita, koska piti varoa hartioiden palamista. Taidan nytkin ottaa mukaani oikein pitkän ja pitkähihaisen mekon, koska muuten tarvitsisin tolkuttomasti aurinkovoidetta. Täällä Espanjassa taitaa olla kesällä samanlaista, mutta en ole ajatellut viettää täällä kesiäni.