Kävimme Hossan kansallispuistossa Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan rajamailla kesinä 2018 ja 2017. Sinne meitä vetivät patikointireitit korkeilla harjuilla kirkasvetisten järvien rannoilla.
Teimme matkailuautolla kolmen koiran kanssa noin viikon pituisen reissun. Koirien takia ja varmaan muutenkin minua nykyisin kiinnostaa matkailussa ruoan lisäksi lähinnä luontokohteet ja päiväpatikointi. On tärkeää päästä tarjoamaan koirille kivaa tekemistä. Ne hyppäävät matkailuautoon superinnokkaina ja kulkevat tosi hienosti metsäpoluilla. Parit Hossan porot aiheuttivat kuitenkin hämminkiä ja piti harhautella koiria pois poronäkymiltä, koska varsinkin Alma-koira meni poroja nähdessään aivan tolaltaan.
Kokalmuksen Kierros
Heinäkuussa 2018 kävelimme Kokalmuksen Kierros -rengasreitin (14 km) hellesäällä. Onneksi kierros menee järvien rantoja pitkin, joten me ja varsinkin koirat saivat pulahdella jatkuvasti. Oli siitä harvinaiset Suomen säät, että jouduttiin pohtimaan voiko koirien kanssa lähteä pitkälle kävelylle vai saavatko ne lämpöhalvauksen.
Kokalmuksen Kierroksen alkumatkalla on Muikkupuron laavupaikka ja siinä on upea kirkasvetinen puro vieressä. Matkalla kuljettiin paljolti ylhäällä harjulla ja välillä vettä oli molemmilla puolilla. Tällaisia taitavat olla monet Hossan kävelyreiteiteistä ja ovathan ne hienoja maisemia.
Hauska juttu oli, kun menimme kävelyn jälkeen iltapulahdukselle parkkipaikan läheiselle kirkkaalle lammelle, joka taisi olla Pieni-Hossalaislampi. Siellä kun meni veteen seisomaan, niin kymmenet pienet kalat ympäröivät meidän jalkamme ja hellästi näykkivät niitä. En ole koskaan ollut Thaimaassa fish-spassa, koska en tykkää kalojen vangitsemisesta akvaarioihin turistien tallottavaksi, mutta arvelen fish-span tuntuvan samalta kuin tämä Hossan kokemuksemme. Aluksi minua nauratti hervottomasti, kunnes kalojen kosketukseen tottui ja se oli tosi kiehtovaa. Nämä olivat aika varmuudella kirjolohen poikasia, koska tuohon lampeen niitä on istutettu. Kaiken lisäksi lammen ahvenetkin olivat kesyjä, koska etenkin yksi niistä välillä syöksyi jalkojen juureen ja sekin testasi ihon maistamista. Laitoin kätenikin veteen ja pikkulohien lisäksi ahvenkin kävi peukaloani näykkäisemässä. Olivat kyllä ihania olentoja.
Viime kesänä havaitsin, että kansallispuistoihin on usein hiukan hankala kulkea matkailuautolla, jolla mieluummin välttäisi pieniä hiekkateitä. Hossassa matkailuautolla pääsee helposti luontokeskukselle ja siitä jonkin matkaa eteenpäin esim. parin kilometrin päähän Keihäslammen lähellä olevalle pysäköintipaikalle. Mutta Kokalmuksen kierroksen lähtöpaikalle oli huono tie ja samoin muille saman tien varrella oleville reiteille, kuten Värikallion kierrokselle ja Laukkujärven lenkille. Olisimme mielellään jättäneet auton Huosivirran parkkipaikalle ja siitä kävelleet kohti Laukkujärven lenkkiä, mutta tuo parkkis sijaitsee ylämäessä kuhmuraisen lyhyen pikkutien päässä, joten sinne ei ollut matkailuautolla menemistä.
Huosiuksen Huikonen ja Julma-Ölkky
Hossan kansallispuistoksi nimeämisen vuonna 2017 kuljimme luontokeskukselta lähtevän Huosiuksen Huikonen -rengasreitin (8 km). Siinä kuljetaan ensin Huosilammen luontopolkua, jota pääsisi osin kulkemaan vaikka pyörätuolillakin leveillä rantasuon päällä kulkevilla laitureilla.
Vuonna 2017 yritimme mennä kulkemaan Julma-Ölkyllekin ja saimmekin ajettua sinne johtavan karmeilla nimismiehenkiharoilla olevan tien. Mutta silloin satoi ja jätimme homman sikseen. Julma-Ölkyn kanjonijärven yläpuolella jyrkillä kallioilla menevät kapeat polut eivät ehkä edes muutenkaan olisi olleet kivat kävellä koiriemme kanssa. Julma-Ölkyn parkkikselta olisi päässyt kävelemään Värikallion kierroksellekin, mutta säät eivät suosineet ja lähdimme palaamaan kohti etelää.
Majoittuminen Hossassa matkailuautolla
Koirien takia välttelemme leirintäalueita ja kaikenlaisia yöpymispaikkoja, joissa liikkuu muitakin ihmisiä. Koiramme kun pitävät matkailuautomme liepeillä liikkuvia yöllisiä kulkijoita todella epäilyttävinä ja alkavat murisemaan, mikä on tietysti aika hankalaa kaikkien nukkumisen kannalta. Hossan kansallispuiston alueella ei saa yöpyä autossa kuin leirintäalueella. Siispä majoituimme parilla eri pysähdyspaikalla Hossan lähistöllä. Kesällä 2017 se tarkoitti jääkylmiä aamudippauksia sateen hieman ripotellessa. Kesällä 2018 taas ei ollut ongelmaa peseytymismahdollisuuksien kannalta, kun kävimme pulahtamassa Hossan järvissä monta kertaa päivässä.
Muita Suomen kansallispuistoreissuja:
Hiidenportin kansallispuisto Kainuun etelärajalla >>
Tiilikkajärven kansallispuistoon matkailuautolla koirien kanssa >>
Petkeljärven kansallispuisto Pohjois-Karjalassa >>
Koitajoen retkeilualueella kyiden seurassa >>
Isojärven kansallispuisto Keski-Suomessa >>
Koli ja Herajärven kierros >>
reissaustajaruokaa.com 
Kaunista! Julma-Ölkky huvittaa nimenä ja olisi hauskaa olla pikkukalojen maisteltavana. Tarkenevatko Thaimaasta tuodut koirat hyvin Suomessa vai pitääkö talvella käyttää takkeja?
Hossassa oli kyllä hienoa ja auringon porottaessa järvet olivat erityisen kirkkaita ja jopa turkooseja. Julma-Ölkky -nimi huvittaa itseänikin etenkin kun äidilläni on sen niminen gorillapehmolelu ja sain tietää vasta pari vuotta sitten että on sen niminen paikkakin.
Meidän koirat käyttävät takkeja talvella ja sateella, vaikka ne heti täällä kasvattivatkin paksummat karvapeitteet. Alma-koiran turkki on oikeastaan ihan samanlainen kuin labradorinnoutajilla on, mutta silti mielestäni on syytä käyttää takkia pakkasella ja viimalla. Olen nähnyt paljon kuvia Thaimaasta maailmalle lähteneistä koirista ja joistain on kehittynyt pitkäkarvaisia karvapalleroita, vaikka Thaimaassa ne olivat paljon lyhytkarvaisempia. Nuo before and after -kuvat huvittavat myös 🙂
Onpa kyllä todella kirkasta vettä. Pitäisi itsekin käydä vaikka ensi kesänä. Onneksi nyt toimii ilmastointi, koska käytimme auton ilmastointihuollossa. Viime loppukesä ei ollut kiva ajella, koska oli niin kuuma ilman ilmastointia.
Meillä vasta ilmastointia todella kaivattiin tänä syksynä, kun ajettiin matkailuautolla Espanjaan. Jäivät päivittäiset ajelut vielä suunniteltua lyhyemmiksi, kun ei haluttu koirienkaan joutuvan läähättämään autossa. Ensi kesänä jos tuunaamme pakettiautosta retkiauton, niin kai sitten pitää sijoittaa ilmastointiin.