Emokoira ja pennut meillä Espanjassa

Vierashuoneessamme asuu nyt emokoira ja sen kaksi 6-päiväistä pentua. Etsin niille koteja. Tarinaan liittyy naapurustossamme liikkuvat neljä irtokoiraa, joista kaksi on tyttöjä ja kaksi poikia. Luulin niillä olevan omistaja, mutta vähitellen aloin käsittää, että niistä vain yksi tai kaksi poikaa ovat jossain määrin omistettuja. En silti tiedä, mahtaako niiden omistaja olla naapurihökkelin toinen ukko vaiko viereisen oliivitarhan isäntä.

Valkoinen pentu 3 päivän ikäisenä.
Ruskea pentu 3 päivän ikäisenä.
Olin luullut emon olevan tosi arka, mutta nyt se on tuntunut luottavan minuun tosi hyvin.

Emon ja pentujen löytyminen

Tulin viime viikolla takaisin Málagan maaseudulle Thaimaan reissultani ja sunnuntaina kävin etsimässä puskista emokoiran mahdollista pesää. Raskaana olevaa koiraa kun ei ollut pariin päivään näkynyt. Huomasin naapurin alkoholisoituneen ukon pihallaan ja menin kyselemään häneltä asiaa. Aiemmin en ollut kuin moikannut tätä ukkoa, koska en osaa espanjaa. Minä vain kyselin että cachorros (koiranpennut) ja näytin kännykältä kuvaa manetorotuisista koirista, jollainen emokin on. Aina kännissä oleva ukko siinä höpötteli jotain aikansa ja kutsui siihen veljensä. He sitten lopulta viittelöivät minua seuraamaan. Päädyimme vajaan, jonka nurkassa tärisi emo pentuineen.

Vaikutti siltä, että juoppo ei ollut aiemmin edes käynyt katsomassa parinkymmenen metrin päähän heidän talostaan syntyneitä pentuja. Koirat ja pennut ovat niin tavanomaista täällä, ettei se edes kiinnosta. Siksi hän ei tainnut heti tajuta, että minuakaan kiinnostaisi mennä katsomaan niitä. Soitin avukseni naapurin brittimiehen, jotta saisin kerrottuani aikomukseni viedä emon ja pennut kotiini. Muuten pennut olisi tapettu seuraavana päivänä. Espanjalaiset naapurini ovat varmaan tappaneet paljon koiria elämänsä aikana ja niin ovat ehkä kaikki muutkin täällä maaseudulla. Koirilla ei ole täällä juuri väliä, niitä saadaan lahjaksi, niitä hylätään ja uusia tulee tilalle.

Aikaisemmat yritykset saada tyttökoirat aitojen taakse

Emo kun huomasin sen olevan raskaana.

Tammikuun lopussa havaitsin Nakiksi kutsumamme manetorotuisen koiran olevan raskaana ja siinä vaiheessa minulle tuli hätä. Seuraavana päivänä ryhdyin toimiin, kun huomasin viiden poikakoiran ahdistelevan naapuruston toista tyttökoiraa, sillä oli siis juoksuaika. Houkuttelin tämän harmaan tyttökoiran pojilta turvaan meidän talomme viereiselle aidatulle tontille ja sitten vielä paremmin aidatulle omalle tontillemme. Yritin tätä kahtena iltana, mutta ulvovat ja läähättävät poikakoirat onnistuivat ryskimään itsensä meidän tontillemme asti molempina päivinä. Tyttökoira myös onnistui karkaamaan ulos jostain pienestä aukosta samalla kun yritin ottaa poikakoiria kiinni. Yritin toki paikata nämä aukot kunnolla, mutta en voinut uskoa silmiäni, kun näin monikymmenkiloisen paimenkoiran ahtavan itsensä sisään pienestä reiästä, jonka olin peittänyt kivillä, tiilillä ja puun kannolla.

Harmaa tyttökoira, jonka yritimme saada pihoillemme turvaan.

Seuraava operaationi oli houkutella arka manetotyttö viereiselle tontille, jotta se synnyttäisi pentunsa vajaan laittamaani koirankoppaan. Tuolloin sain tytön ensimmäisen kerran ottamaan herkun kädestäni. Se alkoi selvästi olemaan tosi nälkäinen raskautensa vuoksi. Mutta herkkuvirran tyrehdyttyä sekin livahti tontilta pois. Kierrettyäni vaikeakulkuisen tontin totesin, että sen tilkitseminen on mahdotonta, jos joku koira on päättänyt haluavansa kaivaa itsensä sieltä ulos. Toki peitin kanaverkolla ja kivillä siellä valmiina olevat kulkuväylät. Sitten lähdin Thaimaahan lomalle.

Poikakoirat portin takana. Pimeän tullen ne alkoivat ulvoa ja kiertää tontteja etsien sisäänpääsyä.

Hieman taustaa alueen koiratilanteesta

Harmaa tyttö ja manetoemo.

Harmi kun emoa ei saatu steriloitua ennen kuin se tuli raskaaksi. En osaa espanjaa, enkä siksi ole voinut jutella alueen ukoille ja ehdottaa koirien steriloimista. Olisin voinut ottaa niiden eläinlääkärille viemisen projektikseni, jos olisin tiennyt saavani yrittää ottaa koirat kiinni sitä varten. Täällä rescuetarhoilla ei ole resursseja hoitaa tämmöisiä asioimisia kenenkään puolesta, enkä oikein vieläkään tunne täkäläisiä rescuekäytäntöjä. Ainakaan täällä ei Thaimaan tapaan aktiivisesti oteta kiinni irtoeläimiä, steriloida ja rokoteta niitä ja palauteta löytöpaikalle. Täällähän ei saisi olla irtokoiria. Sen sijaan sterilointeja ja rokotuksia tehdään niille koirille, jotka on otettu talteen rescuetarhoille, jotka yrittävät saada koiria adoptoiduiksi. Joskus harvoin kai järjestetään ilmaisia sterilointeja muille koirille, resursseja siihen ei kai yleensä ole. Kunnallisille tarhoille tuodut koirat tapetaan, ellei joku niitä sieltä hae tai joku rescuetarha ota niitä täysille tarhoillensa.

En voinut uskoa, että tämä huonokuntoinen koirakin tuli tontillemme harmaan tytön perässä. Tämä koira on yksi läheisen kamalan metsästyskoiravuokraamon koirista ja olin luullut tämän olevan kuoleman kielissä. Poikakoirien hurjat vietit yllättivät minut täysin.

Sen olen kuullut, että espanjalaiset usein suhtautuvat sterilointiin tosi nihkeästi, he mieluummin tappavat pentuja kuin vievät koiria steriloitaviksi. Se kuulemma johtuu uskomuksesta, ettei sterilointi ole luonnollista. Eikä täällä ihmiset halua käyttää rahaa ja vaivaa koirien eläinlääkärihoitoihin. Eiväthän ihmiset täällä maalla edes rokota koiria saati koske niihin, vaikka ruokaa tarjoaisivatkin. Koiria pidetään kettinkien päässä, vaikka ne eläisivät aitauksessa. Kaiken lisäksi omistajat eivät usein edes asu vakinaisesti koira-aitauksen vieressä, vaan käyvät maatiloillaan vain viikonloppuisin ja muuten ajavat ohi heittämässä leipiä koirien ruoaksi.

Eli tällaisten lähtökohtien takia en ole vienyt irtokoiria täällä steriloitaviksi. En edes uskonut saavani niitä kiinni, saati että olisin saanut niitä kiinni juuri silloin, kun olisin saanut varattua eläinlääkäriltä sterilointiajan. Tämä pitäisi kyllä nyt saada aikaan harmaan tyttökoiran kanssa, mutta en tosiaan tiedä miten saan hänet kiinni ja missä voin pitää häntä siihen asti, kun saan varattua sterilointiajan.

Tällainen jättimäinen paimenkoirakin ilmestyi jostain ahdistelemaan harmaata tyttöä.
Tämän meidän koirien takana olevan poikakoiran tapasimme jo viime syksynä, jolloin se oli vielä pentu. Siksi olemme kutsuneet sitä Isotassupennuksi. Mutta niin se vain oli nyt aivan sekaisin harmaasta tytöstä ja tunki meidän pihallemme pienestä reiästä aidassa.

One Comment Lisää omasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s