Ajo Valenciasta Espanjan rajalle

2. ajopäivä: Xeraco (Valencia) – Pont de Molins (Katalonia), 580 km, 9 t 30 min. 

Lähdimme taas liikkeelle jo aamukuuden jälkeen voidaksemme ajaa mahdollisimman pitkälle ennen auringon porotusta. Valitsemme nopeimmat ja helpoimmat moottoritiet, viis tiemaksuista.

Ajomatkan aiemmat jutut:
Lähtö Málagasta Suomeen matkailuautolla eläinten kanssa >>

Barcelonan keskustan kiertotie menee fiksusti tällä tavalla syvennyksessä. Tuntui selkeältä ajaa sitä pitkin, kun hairahduimme liian lähelle keskustaa.

Herpaannuin kartanlukijan tehtävästäni Barcelonan kohdilla ja siksi jouduimme pois AP-7 -tieltä kohti Barcelonaa. Barcelonan keskustan ja kaupungin takana olevan vuoren välissä onneksi kulkee kehätie ja pääsimme tuota B-20 -tietä pitkin aika tuskattomasti pois ja takaisin AP-7 -tielle. Navigaattori vaan yritti B-20 kehätiellä koko ajan neuvoa meidät joka rampista ylös kohti keskustaa, vaikka navigaattorin kartta näyttikin, että vallihautamaista B-20 -tietä kuuluu ajaa. Olikohan tuo ensimmäinen kerta, kun nyt paluumatkalla kaivoin navigaattorin esiin. Huomasin sen käytön kömpelyyden hermostuttavan minua ja siksi hoidankin suunnistamisen pelkällä kännykän google mapsilla, jos vain mahdollista.

Otimme Park4Night -sovelluksen käyttöön hyvien yöpymispaikkojen löytämiseksi. Parhaat paikat ovat tietysti semmoisia, joihin pääsemiseksi pitää ajaa jonkin verran päätieltä pois. Me siis yritetään punnita, että mitkä paikat eivät vaadi yletöntä ajamista, mutta olisivat silti mahdollisimman mukavia. Koska aloimme olla lähellä Espanjan ja Ranskan rajaa sekä Pyreneitä, piti ottaa myös huomioon, ettei päätieltä eroavat tiet vie meitä vuoriston juuren kukkuloille, meidän auto kun ei pärjää ylämäissä. Hyvä paikka löytyi Pont de Molins -kylästä.

Park4Night -paikkojen pointti on minusta se, että yleensä tuommoisissa ei-maksullisissa paikoissa olisi parempi viipyä vain yksi yö, koska niissä ei pitäisi leiriytyä. Muualla Euroopassa ei muutenkaan taida olla sitä samaa käytäntöä kuin Suomessa, että väsyneen kuskin pitää saada nukkua melkeinpä missä vain. Mutta tuo Pont de Molinsin paikka olisi ollut kiva vaikka useammaksi päiväksi, koska siinä heti vieressä kulki hiekkatie ja oli myös joki, kivat näkymät ja ylös mäelle lähtevä polku. Tuo hiekkakenttä olikin koiranulkoiluttajien suosiossa parkkeerauspaikkana ja siitä ohi kulki paljon koiranulkoiluttajia ja välillä automme ulkopuolella juoskenteli pari vapaana ollutta koiraa. Rauhassa kuitenkin saimme yöpyä. Sade haittasi illalla, olisin voinut kävellä enemmänkin koirien kanssa, mutta aina alkoi sataa.

Rantamaisemaa jossain Valencian ja Barcelonan välissä.
Pennut kopassaan. Vanha tiskiharja oli niiden lempileluja. 
Greippi ei ole oikein pystynyt rentoutumaan ajon aikana.
Tauoilla ja perillä tein Greipille linnoituksen sängyn nurkkaan, jotta se onnistuisi nukkumaan. Se ei aina itse ymmärrä etsiä rauhallisinta makuupaikkaa, vaan jää seisoskelemaan pentujen luo.
Alma nukkuu matkat aika hyvin.
Lexie yleensä seuraa ajoreittiä tarkasti.
Lexien paikka autossa on apukuskin edessä.
Otin pari kuvaa vain pieniltä poluilta yöpymispaikkamme viereiseltä mäeltä, enkä yhtäkään kivoista maisemista hiekkatien varrelta.
Oikealla edessä on villirosmariinipensaita. Nämä haisivat ja maistuivat aromikkaammille kuin Espanjassa pihassamme olleen pensaan lehdet.
Onni on nukkuvat koiranpennut.
Emman hankalan näköinen nukkumistyylinäyte.

4 Comments Lisää omasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s