Matkallamme vuodenvaihteessa 2008–2009 egyptiläisissä turismityöntekijöissä vaikutti olevan omalaatuista, että heidän oli tärkeää esiintyä ylväinä ja ehkä jollain tapaa määräilevinäkin. Joku taisi sanoakin jotain tyyliin: ”Te olette meidän vierainamme ja haluamme osoittaa teille egyptiläistä vieraanvaraisuutta hoitamalla kaikki käytännön asiat puolestanne. Luottakaa, että me hoidamme kaiken oikein hyvin”, tai ainakin tuo olisi hyvin sopinut kaikkien tapaamieni suuhun.

Kysymysten ja yksityiskohtien kysely vaikutti olevan heidän mielestään heidän vieraanvaraisuutensa kyseenalaistamista. Bisnestähän se tietenkin on, turisteille on helpompi myydä kaikenlaista, jos he ovat avuttomia ja jos he kuvittelevat etteivät itse pysty hoitamaan samoja asioita. Ja niinhän meillä kävikin, kun ei ollut matkaopaskirjaa eikä kunnollista karttaa. Ostimme Kairon ja Luxorin reissut matkatoimistoista. Mietin tässä, että emmekö sitten netistäkään paikan päällä löytäneet haluamaamme tietoa.

Mutta ehkä näiden matkamyyjien, oppaiden ynnä muiden käytöksessä piilee myös jotain kulttuurillista. Veikkaan, että se on egyptiläistä vieraanvaraisuutta, että jos joku tulee jonkun kotiin, niin emäntäväki (okei, Egyptissä se ehkä on isäntäväki, kun ei taida olla kovin tasa-arvoinen maa…) ottaa ohjat käsiinsä. Vieraiden osalta kohteliasta käyttäytymistä lienee on heittäytyä talonväen paapottavaksi.

Jotkut suomalaisetkin turistit saattavat nauttia siitä, että voi ryhtyä holhottavaksi, kun ei tarvitse itse järjestellä mitään. Jollain perhematkoilla saatan heittäytyä taka-alalle, jos huomaan ettei lusikoita päiväohjelman hämmennyssoppaan tarvita enempää. Mutta mieluummin hoidan itse omat menoni, kuin annan niitä jollekin tuntemattomalle oppaalle hoidettavaksi. Ehkä tämäkin on oleellinen tottumus riippuen siitä, onko yksilöllisen vai yhteisöllisen kulttuurin kasvatti.

Minun mielestän on vain tosi ikävää ja kelmimäistä, jos palvelujen myyjältä ei saa ulos tietoa, niin kuin matkatoimistoissa kävi. Pitäisi tietysti osata vetää oikeasta narusta ja osata pelata samaa peliä. Mutta en osannut. Olisi voinut vaan aina kävellä ulos, mutta silloin jää haluamaansa paitsi, jos kaikissa toimistoissa oli sama juttu.

Hurghadassa halusimme tietysti kokeilla myös egyptiläisten kauppiaiden pitkän kaavan myymistouhua teen juottamisineen. Menimme houkuteltuina jonnekin puotiin, jossa myytiin ainakin hajuvesiä. Jotain teetä joimme ja tuoksuja haistelimme. Jonkun tuoksun myyjä antoi lahjana, mikä tietysti johtaa turisteilla oloon, että jotain pitää ostaakin. No, menimme sisään vain, koska halusimme kokea tuon shown ja mies osti jonkun Ramses-tuoksuöljyn palkkioksi. Mutta ei kannata mennä minnekään kauppaan ja juoda teetä, jos haluaa välttää hankalia tilanteita ja jos ei oikeasti halua ostaa yhtään mitään.