Bangkokissa Jim Thompsonin talon luona näytettiin, miten perinteisin keinoin silkkiperhosen toukkien kehräämistä koteloista tehdään lankaa. Kotelot keittyivät kuumassa vedessä ja haju muistutti häivähdyksen sitä, kun lihaa ja nahkaa karvoineen käristetään. Kun kotelosta oli säikeet keritty, jäljelle jäi kuolleet toukat pataan lillumaan, josta langankehrääjä noukki ne pois. Pääasiassa silkki tuotetaan tietysti mittavammin kuin turistikohteen näytöksessä.
Silkin tuotanto ei ole mitään ihan kivaa. Toukat syövät ensin mulperipuun lehtiä noin kuukauden ajan ja sitten ne ryhtyvät kehräämään rauhaseritteestään itselleen koteloa voidakseen sieltä kuoriutua perhosiksi. Yhteen kiloon raakasilkkiä tarvitaan arviolta ainakin 10.000 toukkaa. Siten isoon 50 gramman silkkihuiviin menee 500 kpl toukkia. Haluaisinko tappaa 2 kiloa toukkia, jotta saisin niistä huivin?
Silkkitoukat eivät mielestäni ole ihan sama juttu kuin selkärankaiset, joita kohdellaan maailmassa paljon julmemmin. Mutta se ei ole syy miksi tällaisia pötkylöitä kohtaan ei pitäisi kokea myötätuntoa. Siksi en olisi valmis enkä halukas laittamaan 500 silkkiperhosen toukkaa kuumaan pataan. Siksi minun ei pitäisi ostaakaan silkkiä.
Minulla on joitain silkkikankaasta tehtyjä juttuja, joita olen saanut lahjaksi. Minua harmittaa kovasti, että niin kiva kuin silkki materiaalina onkaan, niin minusta ei ole ihan okei sitä ostaa. Silkkiperhoset elävät kuoriuduttuaan vain pari päivää, mutta enhän hyväksy muidenkaan eläinten tappamista ennen aikojaan ihmisten hyödyn vuoksi.
Maailmassa tuotetaan vuosittain 70 miljoonaa kiloa silkkiä. Se tekee 700 miljardia tapettua silkkiperhosta vuosittain. Silkki ei näytä julmalta, kuten liha ja turkikset, eikä siinä ole kyse ihan samanlaisista eläimistä. Mutta kuinka paljon maailmassa on ihan turhia vaatteita ja kankaita? Tarvitaanko tätä kaikkea tuotantoa näin paljon aina vain lisää?
reissaustajaruokaa.com 
Sitä voi vaan ihmetellä miten ihminen on keksinytkään niin julmia tapoja hyötyä muista elollisista! Jotkut eläinperäiset aineosat ovat niin kummia, että ihmettelee miksi niitä edes tarvitaan….Ja sitten on niitä tuotteita, joista ei edes tiedä mitä ne sisältävät. Olen muuten opiskellut kuvataidetta monta vuotta ja kerran jouduin koulussa silkinmaalauskurssille. Onneksi synteettinen kangas toimi myös melko hyvin maalausalustana 🙂
Hmm.. Itse en ole ajatellut asiaa ikinä tuolta kantilta. Joitakin vuosia sitten museolla jossa olen töissä, meillä oli silkkinäyttelyn yhteydessä terraariossa silkkitoukkia. Kuukauden päivät niitä tosiaan ruokittiin mulperinpuulehti”puurolla”, lopulta ne sitten koteloituivat ja myöhemmin kuoriutuivat ulos perhosina (ja kuolivat sitten muutaman päivän elämisen jälkeen).
Silkin ”keksiminen” tapahtui käsittääkseni vahingon kautta (muistaakseni tarina meni jotenkuten niin, että puusta oli tippunut tuollainen kotelo teehen, jossa säkeet lähtenivät aukenemaan ja siitä sitten keksittiin, että tästähän voi kutoa jotain). En tiedä, tuntevatko toukat kipua tai ovatko ne ylipäätänsä miten tietoisia ympärillä olevasta maailmasta, mutta mikäli vedessä keitetty toukka käytetään ravinnoksi silkin keräämisen jälkeen homman luulisi olevan edes jollakin asteella hyväksyttävää.
Sikäli mietin, että kannattaako aiheesta kirjoittaa, koska jos maailmassa käytetäänkin 700 miljardia toukkaa vuodessa silkintuotannossa, ei se sijoitu omalla asteikollani oikein minnekään verrattuna vaikka pelkästään Suomessa vuosittain tapettavan 270.000 naudan rinnalla.
Ja jos lihaa syö, niin silkki ei ole mikään ensimmäinen juttu, josta pitäisi lähteä karsimaan.
Mutta mietin kuitenkin, että haluaisinko itse tappaa 500 toukkaa saadakseni silkkihuivin. En varmasti.
On kyllä ihme homma, että silkin käyttö on keksitty. Varmasti joku on miettinyt myös päänsä puhki kuinka hämähäkkejä voisi hyödyntää samalla tavalla.