Autottomasta autoilijaksi Andalusiassa – ei ihan helppo siirtymä

Siirtyminen autosta riippuvaiseksi oli minulle ehkä isompi muutos kuin ryhtyminen talviasustelijaksi Espanjassa. Kaikkea ei aina tajua etukäteen, vaikka jälkeenpäin voi ihmetellä, että mitä oikein tuli ajateltua, ding dong.

Autoton elämä on huoletonta

En ole koskaan omistanut autoa, mutta olenkin asunut siinä nimenomaisessa paikassa, jossa autoa tarvitsee Suomessa kaikkein vähiten eli Helsingin keskusta-alueella. Olihan se helppoa, kun ei tarvinnut autoa, siihen liittyviä kuluja ja huolehtimista. Toisaalta vuosi sitten oli silmiä avaavaa, kun meillä oli pakettiauto lainassa. Sillä pääsimme koirien kanssa metsiin ja ihmettelemään vaikkapa Sipoota enemmän mitä olin bussin kyydissä kokenut. Tämän takia ajattelin, että meidän olisi kiva asua Espanjassa maalla ja liikkua autolla.

Tässä olimme koirien kanssa Torcal-vuorella kävelemässä. Kaukana siintää meri ja Malaga. Malagan jälkeen alkaa heti vuoristo ja se vaan jatkuu. Vuoristoisuuden määrää en ollut tajunnut etukäteen.

Autoilijaksi ryhtyminen on iso elämänmuutos

Oli silti ehkä turhan iso harppaus kuvitella voivansa yhtäkkiä alkaa elää autollisen elämää Espanjassa. Minulla oli kova hinku maaseudulle, jossa eläimemme voisivat liikkua pihalla vapaana. Kuvittelin, että voisimme välillä vaikka ajaa tunnin matkan käydäksemme huvikseen Malagassa syömässä, koska kyllähän muutkin ihmiset sellaista harrastavat. Uudellamaalla ajellessa kuvittelin Nurmijärvellä ynnä muualla asuvien juurikin ajelevan pitkien matkojen päähän sunnuntailounaalle ja Lapissa asuvien ajelevan pari sataa kilometriä suuntaansa voidakseen käydä kahvilla kaverin kanssa. Olisi kiva tietää, onko sellainen tosiaan joillekin ihmisille arkea. Mutta ei suhtautumisen tai elämisen muutos tuollaiseen tuosta vain tapahdu, jos on saanut elää vaivattomampaa elämää.

Katu Antequerassa. Siellä emme ole ajaneet näille keskustan kapeille kaduille.

Veikkaan ettei paikasta toiseen ajelu ole homma eikä mikään niille, jotka ovat tottuneet ajamaan autolla töihin, markettiin ja harrastuksiin. Minusta taas autoilu on vaivalloista ja hankalaa. Ei se niinkään ole se, että liikenne pelottaisi (no pelottaahan se myös), vaan pitää puntaroida onko jonnekin ajaminen sen arvoista, että sinne ajaisi. Auton varassa eläneet ovat tietysti tottuneet touhuun, koska eivät ole kokeneet sille olevan mitään vaihtoehtoa – jos haluaa päästä kotoa jonnekin, on auto otettava alle. Minä taas mietin, että oliko autosta riippuvaiseksi ryhtyminen elämänlaadun huonontamista. Onneksi kyse ei ole mistään pysyvästä olotilasta, koska ensi talveksi voimme yrittää hankkia asunnon kaupungin laidalta, kunhan olemme valmiita muuttamaan kriteerejämme. Minä tässä siis puntaroin, että mitä päätöksiä pitää tehdä tulevaisuuden varalta. Keväällä tiedämme taas vähän paremmin mitä haluamme.

Vaakakupissa on sekin, ettei autottomana samalla tavalla pääsisi jatkuvasti tällaisten maisemien luo. Jos vietämme seuraavan talven esimerkiksi Fuengirolassa, niin varmaan ihmettelemme miten edellisenä talvena teimme isot kauppareissut tämmöisissä mahtavissa maisemissa ajellen, että oliko se sittenkin niin vaivalloista vai ei.

En ole vielä itse ollut ratissa

Vuokra-auto pihallamme.

En ole itse edes ajanut autoa täällä vielä. Ensinnäkin en ole ehkä vielä täysin päässyt irti matkailuautoreissumme ja tänne saapumisen aiheuttamasta stressistä (lue tästä lisää: Saapuminen Espanjan talvikotiimme). Edelleenkin kartanluku ja navigaattorin käyttö saavat minut ylikierroksille. Toiseksi vuokra-autojen kustannukset nousevat yleensä paljon, jos diiliin ottaa toisenkin kuskin. On toki joskus tarjouksia, joissa saa kaksi kuskia yhden hinnalla. Nyt olemme kuitenkin saaneet tosi halvan vuokra-auton, jonka kakkoskuskin kustannukset olisivat 8 euroa päivässä eli kustannukset vakuutuksineen kaksinkertaistuisivat. Se olisi aika iso hinta siitä, jos muutamana päivänä kuussa lähtisin itsekseni autolla jonnekin tai sitten antaisin yhteisillä reissuilla puolisolleni vapautuksen ainaisesta kuskin hommasta. Minä kuitenkin viihdyn kotona aika hyvin ja voin välillä lähteä Malagaan lomalle bussilla. Silti tuntuu ikävältä laittaa toinen aina kuskin hommaan.

Malagan bussiasema tulee tutuksi.

Pääsimme juuri kahdestaan yhden yön lomalle Fuengirolaan, kun vieraamme jäivät hoitamaan eläimiämme kotiimme. Vuokra-automme jäi kotipihaan, koska tuntui kivemmalta kävellä kylään, mennä 1,5 t bussilla Malagaan ja siitä jotain 45 min junalla Fugeen. Ei huolta parkkeeraamisesta ja matkalla sai vaikka torkahdella.

Skootterilla ajamiseenhan minulla on ihan eri suhde. Alun pelon jälkeen nautin suuresti skootterilla ajelusta Thaimaassa, jossa oleskelin etenkin vuosina 2014 – 2017. Lue Miten minusta tuli skootterifani Thaimaassa >>

Matkat Andalusiassa ovat kilometrejänsä pidempiä

Olin kuvitellut, että täällä lähtisimme autolla koirien kanssa uusiin paikkoihin kävelemään harva se päivä. Näin ei ole paljoa vielä tapahtunut ensinnäkin koska kaikkialle on niin pitkä matka ajaa. Jos jokin näyttää kartalla alle tunnin matkalta, on sinne oikeasti matkaa pari tuntia. Aurinkorannikon kapean kaistaleen takana alkavat vuoret ja matkan teko hidastuu. Toisaalta ei Aurinkorannikon kaistaleellakaan ole ihan vaivatonta ajaa, taitaa olla ruuhkia ja esimerkiksi kaistojen vaihtaminen on hankalaa, koska täällä ei anneta tilaa.

Näkymä Malagan suuntaan. Esimerkiksi Montes de Malagan vuorille emme ole vielä päässeet kävelemään, koska on ottanut aikansa selvittää kävelyreittejä ja miten niille pääsee. Vaikka voimme nähdä vuoret kotoamme, kestää niiden poluille ajo mahdollisesti jopa pari tuntia.

Sitten en oikein tiedä minne kaikkialle voisi lähteä kävelemään. Jos kartalla näkyy jokin vihreä pläntti, niin se on todennäköisesti vuori. Jos se on vuori, on sinne hankala ajaa eikä ole hajuakaan minne pysäköidä eikä tietoa saako siellä edes kävellä. Alue voi myös olla aidattu. Hiekkatiet vievät usein jonkun pihaan. Muualla kuin teillä ja poluilla ei yleensä voi kävellä, koska maa on joko piikkikasvien peitossa tai se murenee jalkojen alta. Olen kyllä vähitellen ohikulkumatkoilla nähnyt joitain potentiaalisia kävelykohteita.

Eli vaikka taloltamme on upeat näkymät ja siitä pääsee koirien kanssa heti kylätielle kävelemään, emme osanneet mitenkään etukäteen arvioida sitä, ettei autolla liikkuminen ole kovin kätevää, eikä autoiluelämään totu ainakaan kovin nopeasti.

Olen kyllä Suomessa asunut maalla ja viettänyt siellä kesälomani. Olenkin siellä usein mökkihöperöitynyt, koska autolla minnekään lähtemiseen on kynnys. Täällä Espanjassa aktiivisesti aiotaan olla höperöitymättä, mutta tulipa mieleen kirjoitella tästä autoaiheesta, koska se on nyt aluksi ihmetyttänyt tämän vuoristoisen ja piikikkään maaston ohella paljon.

Lue muita juttuja talvesta Andalusiasta:

Eka kuukausi Espanjassa >>

Saapuminen Espanjan talvikotiimme >>

 

Auto on oleellinen, jotta pääsisi koirien kanssa muuallekin kuin lähiteille. Tässä tulemme alas Torcal-vuorelta.
Jotkut kai tottuvat ajamaan Andalusian kapeita katuja pitkin. Tässä katu Colmenarissa.
Vuoret miltei ympäröivät Malagan kaupunkia.
Ovatko nämä maisemat sen arvoiset, että joutuu elämään autosta riippuvaista elämää?

One Comment Lisää omasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s