Eka kuukausi Espanjassa

Maisema auringonlaskun aikaan koirakävelyllä.

Ensimmäiset neljä viikkoa täällä Espanjassa menivät kammottavan nopeasti ja niin meni samanpituinen ajomatkakin tänne. Nyt sitä haluaisi ajan matelevan, mikä on aivan toisin kuin Suomessa, jossa toivoin ainakin talvikuukausien hurahtavan nopeasti. Täällä ajan kuluminen on harmillinen homma, kun taas Suomessa sitä oikein odotti. Huhtikuussa kirjoittelin jutussa Viimeinen talvi Suomessa ja uuden elämän lupauksia seuraavasti:

Se on kuin odottaisi olevansa lähempänä kuolemaansa, jos on koko ajan odottamassa iltaa, seuraavaa viikonloppua ja seuraavaa lomaa. 

Nyt ei tarvitse enää odottaa. Joka päivä vähän harmittaa kun aurinko alkaa laskea, että pitääkö päivän olla ohi taas.

Aamun kajon katsomista pihalla.

Päivät eivät kylläkään ole täyttyneet mistään kovin ihmeellisestä. Ilman herätyskelloa eläminen on kivaa, sängystä nouseminen riippuu siitä onko ulkona jo valoa vai ei. Sitä haluaa mielellään mennä katsomaan millainen auringonnousu kukkuloiden takana minäkin päivänä on. Ja on niin mahtavaa avata ovet koirille ja kisulle, jotka saavat vapaasti kulkea turvallisesti aidatulla pihalla. Ja kiva että talossa oli valmiina kunnollinen espressokone. Useimmiten on tarjennut juoda aamukahvia pihalla ihan kuten olin Suomessa unelmoinutkin. Välillä on vähän satanut ja ollut tosi tuulista.

Lexie ja erikoinen aamuaurinko.

Koirien kanssa käveleminen

Lähiympäristöön on tullut tutustuttua aika laiskasti.  Koirien kanssa etenimme hyvin hitaasti, kun piti varmistua siitä, miten tiellä olevien irtokoirien kanssa menetellään. Onneksi saimme naapureilta neuvon, että kaikille koirille vain lässytetään nätisti ohikulkiessa eikä oteta mukaan mitään keppiä, kuten monet kävelijät tekevät. Nämä koirat täällä ovat ihania, joskin arkoja raukkaparkoja, ja ne väistävät meitä ja me väistämme niitä. Jotkut haluaisivat tulla haistelemaan ja meidän koirat haistella niitä, mutta emme varmuuden vuoksi ole niiden antaneet sitä tehdä.

Kävelyllä lähikylässä. Yllättäen koiria kiinnosti kovasti päästä kävelemään kaduille, vaikka kylätietäkin olisi tarjolla.

Helsingissä kaksi meidän koirista rähisi yleensä vieraille koirille, mutta täällä nämä irtokoirat eivät niitä ärsytä. Se on aika jännä juttu ja tosi hyvä turvallisuudenkin kannalta. On pari koiraa, jotka haluaisivat maassa madellen tulla meitä ihmisiä mielistelemään ja porukalla mennessä minä otan silloin meidän koirat ja puoliskoni menee rapsuttelemaan.

Autolla ollaan käyty koirien kanssa vasta kerran Torcal-vuorella. Meillä ei ole ollut koko aikaa autoa, mutta silti autoilua on ollut ihan tarpeeksi ilman erillisille kävelyreissuille lähtemistäkin. El Torcalilla oli siitä kiva kävellä, että se on luonnonpuistoa ja on merkityt polut. Muutoin täällä on hieman epävarmaa, että missä oikein saa kävellä, kun ei ole jokamiehen oikeuksia. En tiedä saisiko edes oliivipuiden välissä kävellä vai ovatko ne sen laatuista yksityismaata, ettei sinne saisi mennä. Hyvä saamamme vinkki on se, että jos lähellä on lampaita, niin todennäköisesti on myös lammaskoiria ja silloin pitää poistua paikalta. 

Alma El Torcal -vuorella.

Pihapuuhia

Pinaatin versoja kasvimaalla pari viikkoa siementen istuttamisen jälkeen.

Heti alkuun ostimme siemeniä ja laitoin kasvimaan pystyyn. Takapihalla oli valmiiksi tähän paikka. En vain kiinnittänyt erityisesti huomiota siihen, että tuon tiilillä reunustetun kasvimaapaikan multa taisi olla aika huonolaatuista ja aika kehnosti olen saanut siemenet itämään. Maa on turhan tiivistä, ehkä siinä on liikaa savea. Seuraavalla kerralla sitten tiedän, että pitää kiinnittää paremmin huomiota multaan ja ainakin kuokkia sitä kunnolla. Nyt esimerkiksi yhteen ruukkuun laittamani rucolan siemenet lähtivät hyvin kasvuun, mutta versot nostivat mukanaan kerroksen maata yläpuolelleen. Kun kastelin ruukun, lävähti tuo maa versojen päälle ja sinne alle niistä sitten useimmat kuolivat. Enpä olisi tuommoistakaan ilmiötä voinut aiemmin ajatella.

Se on auttanut, että uusia siemeniä istutellessani laitoin päälle vain ihan ohuen kerroksen uutta multaa. Kun eivät etenkään salaatinversot muutoin ole jaksaneet ponnistaa maan läpi aurinkoa kohti.

Pientä puuhaa on myös uima-altaan kanssa, koska joka päivä keräillään haavilla roskia pinnalta. Hommiin kuuluu myös uima-altaan puhdistaminen, mutta sitä puuhaa emme oikein yhdellä näyttämisellä oppineet. Tällä viikolla altaaseen laitetaan peite päälle, koska ei sitä ole enää pariin viikkoon pystynyt käyttämään viilenneiden säiden takia. Emme olisi alun perinkään välittäneet uima-altaasta, se kun syö vettä ja sähköä. Se on ihan turha täälläkin puolet vuodesta.

Kirjoittelua ja netti

Olen pitänyt tässä periaatteena, että jos minulle olisi töitä, en kirjoita blogia ennenkuin kaikki tarjolla olevat hommat on tehty. Välillä kun tarjolla ei ole mitään, niin töitä on napattava silloin kun niitä on. Ensin työ, sitten huvi. Teen freelancerina sisällöntuotantoa nettiin ja toisten kirjoittamien tekstien viilausta. Siinä ei ole mitään tyylikästä, mutta onpahan jotain, mitä voi tehdä kotoa käsin hartiansa ja ranteensa kipeiksi. Suomessa olin toimistorotta.

Tässä olisi meillä tällainen iso pöytä, jonka ääressä olisi kiva kirjoitella, mutta kun ei läppäristä näy mitään ulkona istuessa.

Kaikki kuvat diginomadeista näpyttelemässä läppäriä biitsituolissa ovat varmasti suurta huijausta, koska ei auringossa näe näytöstä mitään. Vai olisiko tähän läppäriin sitten saatavilla jotain pinnoitetta, jolla tästä jotain näkisi? Joka tapauksessa tietokonetta käyttäessäni en pysty istumaan ulkona. Jos on aurinkoista niin en näe ja jos ei ole aurinkoista, on ulkona liian kylmä. Tässä oli pari sellaista päivää, että istuin sisälläkin aamupäivällä kädet kohmeessa läppäriä näpyttelemässä. Yleensä meillä on täällä nyt +19-asteista sisällä, ihan kuten Kalliossakin talvella, mutta on ollut paljon lämpimämpiäkin ja kylmempiä päiviä.

Siinä on sopeutumista, kun on rajallinen määrä dataa. Suomessahan saatoin käyttää yli 80 gt dataa kuukaudessa jakaessani sitä kännykästä läppärilleni streamausta varten. Nyt käytössä on vain 20 gt ja sen jälkeen tulee lisähintaa saatavilla olevaan rajalliseen ja hitaaseen määrään dataa. Tämä kismittää. Olisi ehkä pitänyt sittenkin osoittaa vuokraemännälle pitävämme telkkariyhteyden saamista hyvin tärkeänä asiana, niin voisi sitä sitten toljottaa. Toki minulla on kirjoja ja myös äänikirjoja, joita voi ladata kännykkään myös silloin kun jossain on wifi, mutta kaipaan toljottamista.

Auto-ongelmia

Matkailuauton saaminen perille tänne vuoristoihin ja laaksoihin ei jäänyt ainoaksi auto-ongelmaksemme. Olimme alunperinkin tienneet, että meidän pitäisi saada vuokrattua täältä pikkuauto, jolla pääsisimme käymään rannikolla, vuorilla ja missä nyt vain. Emme siis kuvitelleet ajelevamme matkailuautolla kukkuloille ja pieniä teitä pitkin ja nyt matkailuauton käyttö on täysin poissa laskuissa kukkoloiden vuoksi. Jätimme pikkuauton hankintaan liittyvät järjestelyt kuitenkin paikan päälle, koska meillä oli ihan tarpeeksi säätöä Suomessa jo muuton ja lähtövalmisteluiden kanssa.

Ajoimme sateenkaaren ali.

Autovuokraamot eivät ole järin innokkaita vuokraamaan autoja moneksi kuukaudeksi. Firefly-vuokraamon tiskillä henkilö sanoikin, ettei se olisi heille kannattavaa. Sikäli tuntuu oudolta, ettei varma monen kuukauden tulonlähde ole kannattavaa. Mutta kai se perustuu siihen, että vuokraamot hyötyvät tilanteesta aina kun he saavat uuden asiakkaan. Silloin heillä on aina uusi mahdollisuus saada joku hämmentynyt ottamaan turhia vakuutuksia tai sitten se on muuten vain mahdollisuus saada asiakas ottamaan hieman kalliimman auton jne. Tämä matka -blogissa todettiin, että vakuutuksen myynti on autovuokraamojen pääbisnes. Vaikuttaa myös siltä, että autovuokraamojen autot ovat turhan hienoja ja uusia. Toki ihmiset eivät varsinkaan lomamatkoillaan halua mitään vikoja autoonsa, mutta minua ihmetyttää tosi paljon se, jos porukka haluaa vuokrata hienoja autoja kalliilla. Itse haluan vain toimivan auton.

Lokakuu oli myös syyslomasesonkia ehkä muuallakin kuin Suomessa ja hinnat kuulemma tippuvat heti marraskuussa. Saimmekin nyt vuokrattua Record Gosta uskomattoman halvan auton alle 70 eurolla marraskuuksi, mutta otimme siihen päälle vielä 119 eurolla road assistance -palvelun, että joku tulee tuomaan meille uuden auton, jos autolle käy jotain. Lisäksi meillä on iCarHiresta vuoden kestävä vuokra-autovakuutus, jolla voi saada omavastuumaksun takaisin, jos sellaista joutuisimme maksamaan. Tässä Record Gon autossa tuo omavastuu on niinkin korkea kuin 1400 euroa, joten ilman tuota toista vakuutusta se olisi aika riski. Tätä ennen maksoimme kalliita hintoja vuokra-autoistamme ihan kokemattomuuttamme ja tyhmyyttämme. Olemme käyttäneet lähinnä Rentalcars.com -portaalia ja aluksi vuokrasimme OK Rent a Carista, mutta heidän touhunsa alkoi vähän ärsyttää. Ehkä kirjoitan joskus pidemmästi aloittelijan vuokrausmokistamme.

Kurvikas andalusialainen tie.

Ehkä hankalimmalta heti alkuun täällä tuntui tottuminen autoelämään. Meillähän ei ole koskaan ollut omaa autoa ja se tuntuu vaivalloiselta, että pitää liikkua autolla päästäkseen oikeastaan minnekään. Tätä voi autollisten ja autoiluun tottuneiden olla vaikea käsittää, että autot ovat mielestäni hankalia. On paljon rentouttavampaa matkustaa julkisilla kulkuneuvoilla. Onneksi viimein selvitimme, että kylästä pääsee arkisin muutaman kerran päivässä bussilla mm. Malagaan. Matka keskustaan kestää tosin 1,5 tuntia, mutta toisaalta emme autolla edes haluaisi mennä Malagan keskustaan toikkaroimaan ja hidasta sekin olisi. Kävin jo ensimmäisellä Malagan reissullani, jolloin jäin hostelliin yhdeksi yöksi.

Autoilumaisemat ovat yllättäneet, en tiennyt Andalusian olevan näin vuoristoista.
Olen paljon kuvannut ihan vain näkymiä pihaltamme.
Tässä lähistöllä on jänniäkin maastoja. Usein vain meidän Greippi-koira ei jostain syystä haluaisi kävellä ja Lexiekin joskus haluaa vain äkkiä kääntyä takaisin tarpeiden teon jälkeen. Emme oikein vielä ymmärrä syitä.
Tässä hieman kuvia lähistön kävelymaastosta.

Heti alussa poltin täällä selkäni, koska ”eihän lokakuussa nyt enää voi palaa”. En ollut oikeastaan vuosiin ottanut aurinkoa, joten tietysti noin kävi. Otin käyttöön Thaimaasta minulle tutun tavan eli itseni huivilla peittämisen, jos päädyn oleskelemaan auringon paahteessa.
Billy-kissamme tuli tänne pari viikkoa sitten kaverini tuomana.
Nyt on meillä koko jengi kasassa.
koira ja kissa kalliolla
Tästä kuvasta näkyy, miten mukavan jykevästi pihamme on aidattu. Se olikin suurimpia syitä juuri tämän talon vuokraamiseen.
On ollut hyvin pilvisiä päiviäkin ja silloin yläpuolella olevaa vuorta tuskin näkee.
Sumuinen naapurikukkula. On ollut yllätys, että tuollaiset kukkulat voivat täällä olla saavuttamattomia, koska maaperä murenee jalkojen alta tai sitten maa on piikikkäiden kasvien peitossa.
Alle kahden kilometrin matka kylään on lähinnä alamäkeä. Pyöräni jarrut eivät sitä kestä ja ainakin viimeinen mäki pitäisi taluttaa alas.
Ihan kuten Suomenkin maaseudulla, eivät tyhjät kaljatölkit täälläkään pysy auton sisällä sitten millään. Cruzcampoja on teiden varsilla säännöllisesti.
Kun pihasta näkee kauas, voi tarkkailla miten sade lähestyy.
Lexiekin tarkkailee pihasta jatkuvasti tilanteiden edistymistä.
Olemme käyneet kerran kävelemässä Antequeran keskustassa. Muutoin olemme käyneet siellä muutaman kerran Carrefourissa ostoksilla.
Kävimme noin tunnin matkan päässä Coínissa sunnuntaimarkkinoilla.
Maisema Coínin keskustasta sen ympäristöön.
Fuengirolassa on useampi kasvisravintola. Vegetaliassa on oikein kiva buffet. Oli outoa saada palvelua suomeksi.
Plaza Mayor -ostari Malagan ja Torremolinoksen välissä saattaa olla paikka, jossa tulen käymään usein, koska sinne on hyvä jättää auto ja jatkaa sieltä eteenpäin junalla.
Ihastuin Malagaan ja miten mahtavaa onkaan voida mennä sinne vaikka joka viikko.
Kävimme El Refugio del Burritossa, joka on aasien ja muulien pelastuskeskus Fuente de Piedrassa.
Fuente de Piedrassa on myös järvi, joka Euroopan toiseksi suurin flamingojärvi. Me näimme tällä kertaa flamingoja vain etäältä.
Vielä yksi auringonnousukuva.
Aamuiset auringonsäteet.
Ja lopetuskuvana auringonlasku merelle päin.

8 Comments Lisää omasi

  1. Kauheasti olisi kysymyksiä ja kommentteja (uskotkin sen varmasti 😀 ).

    Millainen kokemus Refugio de Burrito oli? Se on ollut niin kauan omalla listalla.
    Mietin sitä, jos koirat tekevät maastossa stopin niin siellä saattaa olla jotain villieläimiä (puumia?) joiden hajut hermostuttaa?

    Kiva lukea teidän Espanjan elosta, vaikka kamala ikävä tässä kyllä tulee!

    1. Oi, kommentteja ja kyssäreitä tänne vaan! Refugio del Burritossa ei meidän siellä käydessä ollut opastusta tarjolla, saisi siitä varmaan enemmän irti kun kuulisi juttuja (yleensä kai espanjaksi ja sitten lyhyesti englanniksi). Ihailimme lähinnä aaseja ja luimme joitain niiden tarinoita tauluilta. Aina emme osanneet yhdistää kuvan aaseja ja muuleja aitauksissa näkyviin. Pääasiassa järjestö tekee tiedottamista (yrittää opettaa parempaa aasien pitoa), tekee oikeusjuttuja aasien kaltoinkohtelusta, mutta sitten myös ottaa vastaan aaseja, joista omistajat eivät kykene pitämään huolta. Mutta nämä varmaan tiesitkin, ehkä paikan juttu vierailijoille oli tosiaan päästä näkemään paljon erilaisia aaseja.

      Yleensä meidän koirat tekevät stopin jossain alle sadan metrin päässä kotoa… se on varmaan muista koirista johtuvaa, lähellä on mm. paikka, josta vuokraavat koiria metsästäjille. Tai sitten ihmisten hajut pelottaa, kaksihan näistä pelkää vieraita ihmisiä. Sitten olen miettinyt, tuntuuko täkäläinen hiekka ja pikkukivet ikävältä tassuissa. Mutta jotain semmoista se on, että kokevat eteenpäin kävelyn epämieluisana. Joskus taas koko porukka etenee oikein hienosti.

  2. Kiva lukea sujuvaa, ajattelua sisältävää tekstiä! 🙂 Tuollaisissa maisemissa olisi upea saada viettää talvea. Oletteko te siellä pysyvästi vai talvehtimassa?

    Auto on tietty riippakivi ylläpidettävänä, mutta juuri siellä mahdollistaa niin paljon helpommat retket lähiseudulle. Ja onhan se aika paljon helpompi koiriakin kuljettaa kuin julkisissa – jos siihen tulee tarvetta.

    Kovin surullisilta kohtaamisilta kuulostavat nuo maassa matelevien koirien kohtaamiset. Oltiin toukokuussa Andalusiassa, ja puran sitä reissua hiljalleen blogiin. Jos kiinnostaa käy kurkkaamassa Nerjan jokivaellus ja Caminito del Rey joka ei sitten ihan niin hurja ollutkaan kuin odotin.

  3. Kiitoksia! Olemme täällä ensi kertaa talvehtimassa, katsotaan miten tulevaisuuden käy. Olisi kyllä toiveissa päästä myös koirien kanssa kävelemään uusiin paikkoihin täällä, mutta välimatkat ovat paljon pidempiä kuin mitä kartalla näkyy, siinäkin on totuttelemista uusiin paikkoihin lähtemisen kanssa.

    Nerja-jutussa olitkin jo huomioinut, että Espanja on tosi alkeellinen paikka eläinten pidon kannalta. Sitä olenkin jo lähimaastossani huomannut, että koirien pito todellakin on holtitonta ja välinpitämätöntä, mutta onneksi on poikkeuksiakin, kuten koiriaan hihnassa ainakin pari kertaa päivässä kylätiellä ulkoiluttavat ukot. Suunnitelmissani oli käydä edes kerran viikossa täällä rescuetarhalla koiria hoitamassa, mutta vielä on pitkien välimatkojen takia tämä jäänyt. Keväällä voisi pyrkiä tuonne Nerjan jokireitille!

    Kirjoituksesi Caminito del Reysta oli varmaan parhain siitä lukemani, nyt sain varmaan aika hyvän kuvan siitä millainen se on ja on kyllä tarkoitus mennä.

    1. Vuoristomaisemissa matkanteko on todellakin paljon hitaampaa kuin täällä alavilla mailla.

      Halusin kirjoittaa noista Espanjan eläintenpidon epäkohdista, ja ymppäämällä ne Nerjan juttuun ne lukee varmasti useampi kuin niin että olisin kirjoittanut pelkästään niistä. Ihana ihminen olet kun jaksat noita rescuetarhoja auttaa. Minä en luultavimmin pystyisi. Tai sitten huomaisin, että minulla olisi hetken päästä koiria enemmän kuin minkä ruokkimiseen ja eläinlääkäreihin rahat riittävät.

      Kiitos Caminito del Reyn arviosta! Näin sen eteen vaivaa, sillä halusin antaa siitä mahdollisimman tarkkaan sen fiiliksen, joka reitillä kulkiessa syntyy. Mietin kuvien karsimista, mutta nyt jo pelkästään niitä katsomalla tietää mitä reitillä on edessä.

      1. Juu totuttelua on täällä näiden välimatkojen keston arvoinnissa. Tuo voikin toimia, että ymppää vaikka eläinasiaa juttuihin, jotka käsittelevät jotain muuta aihetta! Katsotaan jaksanko täällä päätyä noille tarhoille, kun kulkeminen niille on hankalampaa kuin mihin Thaimaassa totuin. Vaikeaa on kyllä jo kun noita naapurille päätyneitä irtokoiria ja muita koiria täällä tapaan, vielä on ihan mahdotonta tällä kielitaidolla yrittää edes ehdottaa sterilointia. Oma koira- ja kissamäärä on meillä kyllä tiukasti päätetty pitää tässä nykyisessä.

        Tässä just mietitään, että pitäisikö yrittää Caminito del Reylle jopa tällä viikolla, säitä pitää katsoa ja onko paikkoja jäljellä.

  4. Oi, aaseja, upeita maisemia, auringonlaskuja, söpöjä koiria ja mukaan päässyt kissa! Irtokoirat säälittävät ja harmi, että sottaajia on joka maassa. Päätän aina lukiessani blogiasi, että maksan jatkossa omasta blogistani ja julkaisen enemmän valokuvia, kunnes muistan naurettavan rahatilanteeni ja jatkan köyhäilyversiotani. Huikealta vaikuttava kylä!

  5. Koitan jatkossa laittaakin tänne sekä hyviä että myös näitä huonoja puolia Espanjasta. Välillä menee ehkä negatiivisuuden puolelle, mutta tykkään kriittisyydestä.

    Meinaatko tätä Dyad2-teemaa? Kyllästyin juu kun ei mitkään ilmaiset valmiit WordPress-teemat tuntuneet kivoilta. Mulla oli ollut periaate, etten tästä harrastuksestani halua kuluja, mutta sitten vaan halusin oman domainin ja lisää teemavalikoimaa ja näin kävi. Eikä paluuta oikein ole, koska sitten joku heti joku kasinofirma ostaisi reissaustajaruokaa.com -domainin ja tekisi tilalle matkailu- ja ruokateemaisen höpöhöpösivuston. Tilaa minulla olisi kyllä vielä ollut paljon, koska olen aina pienentänyt blogin kuvat, jotta ne eivät veisi niin paljon tallennustilaa.

    On täällä kyllä aikamoiset maisemat, yritän muistaa ihmetellä niitä joka päivä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s