Toinen kuukausi Espanjassa

Sumuinen päivä meidän pihalla. Marraskuu oli sateinen, pilvinen ja tuulinen. Uima-allas on peitetty ja takka on ollut lähes päivittäisessä käytössä.

Koitan muistaa olla hätäilemättä siitä, että edelleen olen aika pihalla koko Espanjasta eikä olla tehty paljoakaan niitä juttuja, joita tuli kuviteltua täällä tekevänsä. Ei olla päästy käymään millään koiratarhalla. En ole juuri opetellut espanjaa. Ei olla käyty koirien kanssa kävelemässä paljoa muualla kuin tässä lähellä. Vieraita meillä on käynyt jo kolme porukkaa, joten siinä on ollut sisältöä päiviin.

Marraskuussa oli kovia tuulen puuskia. Yhtenä yönä pihan toisen auringonvarjon tukeva tanko katkesi ja varjo keppeineen lensi muutaman metrin jyrkänteeltä alas. Olen ollut tosi tyytyväinen, että meidän pihalla on tällaiset nätit auringonvarjot eikä mitkään Cruzcampo-mainosvarjot, joten tämä oli harmillinen homma. Toinen pihan ihanista palmuistakin hajosi.

Mutta enpä ennen tänne tuloa ollut viettänyt Andalusiassa kuin yhteensä alle viikon, joten en ihan tiennyt minne tulin. On tullut yllätyksiä. Negatiivisia asioita ovat olleet lähinnä ennakoimattomat elämää hankaloittavat seikat kuten maaston vaikeakulkuisuus niin kävellen kuin autollakin, kalleus, kylmyys ja tuulisuus sekä se, että ilman espanjantaitoa on aika turhauttava olla. Eivät nämä nyt täysiä yllätyksiä ole olleet, mutta en ihan osannut kuvitella. Silti on kyllä ihan kivaa ja olen nauttinut auringosta ja joutenolosta. Pahoittelen, että jutussa on tällä kertaa esittelyssä lähinnä huonoja puolia. Olen täällä joka tapauksessa tosi paljon mieluummin kuin Helsingissä!

Liikkuminen

Nämä heti porttimme ulkopuolella elelevät koirat ovat ihania.

Meidän talon lähellä maisemat ovat mielettömät ja tästä olisi mahdollista kävellä  Antequeraan asti tai oikeastaan Santiago de Compostellaan, koska vierestä menee yksi Camino Mozárabe de Santiagon reiteistä. Tietä kävellessä matkanteko tyssää joskus tuulisuuteen ja joskus on edessä ollut jotain irtokoiria, joiden ohi ei oikein päästä.

Täällä on semmoista, että jos jostain pihasta tulee koirat tielle, eivät pihalla olevat ihmiset viitsi kuin ehkä laiskasti huudella koiria takaisin. Onneksi olemme tavanneet vain säyseitä koiria. Siihen olemme jo tottuneet, että naapurissa on neljä irtokoiraa ja lähistöllä paljon lisää. Nämä ovat tottuneet meihin ja meidän koirat niihin. Helsingissä kaksi koiristamme räyhäsi muille koirille, mutta nämä irtokoirat eivät ärsytä niitä oikeastaan yhtään, päinvastoin. Se on aika ihana juttu. Kävin silti ostamassa turvasprayn siltä varalta, jos jossain vierailla seuduilla törmäisimme liian vauhdilla kohti tulevaan vartiokoiraan. Todennäköisesti silti onnistuisin suihkimaan spraylla itseäni silmään.

Alma ja aitauksestaan jatkuvasti karkaava suloinen koira.

Jyrkät tiet ihmetyttävät, mutta niin varmasti myös täkäläisiä ihmetyttäisi jäisillä teillä ajaminen pimeässä ja lumisateessa. Suomessa on hullu meininki, kun porukka matkaa töihin hurjissa lumipyryissä. Täällä on mäkisiä teitä, kun ei muuta voi. Mitenkähän 1900-luvulla kun autoja alkoi tulla tänne, niin tulikohan niitä yhtään Andalusiaan? Miten ihmeessä niillä on päässyt täällä ajamaan! On edelleen niin kummallista, että pihasta näkee merelle asti, mutta sinne ajaminen vie yli tunnin. Mäeltä näkee monia kaukanakin olevia kaupunkeja, kuten Malagaa, Torremolinosta ja myös ehkä Valle de Abdalajísin, Coínin ja Alhaurin al Granden olen voinut havaita ja varmaan Álorankin. Sitten on vaikka mitä vuoria, joiden nimet haluaisin oppia.

Andalusia on vähintään tällä tavoin kumpuilevaa seutua. Tässä olemme matkalla Álorasta takaisin talolle. Matkaa suuntaansa on vain 36 km, mutta ajo kesti ainakin tunnin.

On monesti ollut ikävä Thaimaahan lähinnä ilmaston ja hintatason vuoksi, koska erityisesti näihin en ole ollut täällä yhtään tyytyväinen. Myös liikkumisen helppoutta olen ikävöinyt Thaimaasta, eli lähinnä skootterilla ajamista ja miten Chiang Maissa ja Koh Lantalla oli kaikenlaista mielenkiintoista ja tarpeellista niin lähellä. Tarkoitan tällä kai ravintoloita, rantabaareja, hierontapaikkoja ja kaikenlaisia kojuja ja toreja. Chiang Maissa oli kaikkea. Toki Koh Lantalla oli parin tunnin matka Krabin kunnon kauppoihin, mutta kestäähän meillä täälläkin matka Malagaan tunnin tai puolitoista. Omassa kylässä täällä on onneksi yksi Día-kauppa ja kiinakauppa hullun runsaine valikoimineen kaikenlaista härpäkettä. Antequeraan kestää ajaa ehkä noin puoli tuntia.

Hintataso

Hintataso ei ole ollut erityisen edullinen. Jos söisin leipää, niin sitä saisi huippuhalvalla. Ja alkoholijuomia. Sanoisin että terveelliset ainekset eivät ole täällä juuri Suomea halvempia, eli tarkoitan tuoreita hedelmiä ja vihanneksia. Jotkut kasvisnakit ja sen sellaiset voivat olla Suomeakin kalliimpia, mutta toisaalta ainahan noissa on hintaeroa tuotteesta toiseen. Kasvimaidot ovat vähän halvempia. Vihdoin Antequeran Carrefouriinkin ilmestyi iKaffea, joka näyttää täällä kulkevan nimellä barista edition. Fuengirolan Centro Finlandian kaupasta sitä on saanutkin kovaan 3,90 euron hintaan.

Leipä on Espanjassa halpaa, mutta minä en sitä juuri syö.

Ravintoloiden hintataso on ollut eniten pettymys, koska käyn lähinnä kasvisravintoloissa. Tavalliset espanjalaiset ravintolat eivät juuri kiinnosta, koska niistä on varmaan aika mahdotonta saada mitään vegaanista. Varmaan porukka voi saada Fuengirolassa perunamuusiannokset puolet Suomea halvemmalla, mutta kivoissa ravintoloissa hinnat ovat oikeastaan aika samoja kuin Suomessa varsinkin kun aina pitää ostaa juomista, ilmaista vettä ei ole. Menu del diat ovat yleensä 9,90 euroa ja siihen kun tulee pari euroa juomasta ja ehkä hieman tippiä niin sehän on sama kuin lounashinnat Suomessa. Coínissa kävimme intialaisessa ravintolassa ja eihän se juuri Suomea halvempaa ollut juuri näistä syistä.

Mutta jos ravintolassa haluaa juoda alkoholia, niin se on tietysti Suomea paljon halvempaa. Moni voisi viisastella tähän, että pitää käydä oikeissa paikoissa, jos haluaa halvalla päästä, mutta ei mitkään karvalakkiravintolat muovikalusteineen tarjoa semmoista ruokaa, jota söisin.

Mielellään ottaisin vinkkejä vastaan, että miten muut ovat eläneet täällä Suomea halvemmalla. Toki kaupoissa jätän monia vihanneksia ja hedelmiä ostamatta, jos kilohinta ei miellytä. Purkkipavut ovat halpoja ja ostan papuja myös vielä halvemmin kuivina ja keitän niitä itse, mutta en tiedä onko se järkevää korkeiden sähkökustannusten vuoksi (meillä on sähköhella, ei kaasua). Jos ratkaisu olisi syödä paikallista perinneruokaa, niin siihen en ryhdy, jos se tarkoittaa churroja, leipiä ja leivoksia. Perinneruoka paellasta tulee mieleen kouluruokailujen ankeat riisivihannekset. Olen kyllä syönyt esimerkiksi ajo blancoa, joka on tosi hyvää, mutta sekin sisältää leipää enkä ole sitäkään saanut erityisen halvalla kuin kaupasta eineskeittona. Tein terveyteni tähden ravintoremontin vuosi sitten ja maksan paremmasta olosta korkeampina ruokakustannuksina. Mutta luulin kustannusten olevan Suomea vähäisemmät.

Eläinlääkärireissuja

Heti ensimmäisenä päivänä luulin, että meidän tarvitsee viedä meidän Alma eläinlääkäriin, koska sen silmä aristi. Oli varmaan innoissaan tökännyt silmänsä jonnekin puun oksaan. Onneksi seuraavana päivänä silmä oli ok. Laittelin silloin jo tekstiviestiä kylän eläinlääkärille, mutta vastausta ei tullut, oli sunnuntaipäivä.

Billy voi nyt hyvin.

Olin jo Suomessa päättänyt viedä meidän eläimiä täällä Espanjassa hampaiden puhdistukseen, koska se on täällä paljon halvempaa. Veimme Billy-kissan ja Greippi-koiran Antequeraan eläinlääkäriin, koska naapurimme suositteli paikkaa (Clinica Veterinaria Leon), jossa on englantia hyvin puhuva lääkäri. Puhdistus maksoi 90 euroa per eläin. Luulen että nukutus tehtiin pelkällä rauhoittavalla pistoksella eikä inhalaatioanestesiana, mutta en tiedä. Jälkimmäinen olisi parempi. Hampaat olivat puhtaat tämän jälkeen ja eläimet olivat ok. Billylle emme onnistuneet antamaan antibioottitabletteja, jotka määrättiin molemmille, koska ikenistä oli tullut verta puhdistettaessa. Hieman myös epäilin kuurin tarpeellisuutta.

Onneksi Billyn apeudelle löytyi syy heti seuraavana päivänä eläinlääkärillä. Kun hammas saatiin irti, oli kisu heti antibioottien ja kipulääkkeiden saannin jälkeen. parempivointinen.

Noin kuukauden päästä Billy tuli sairaaksi, se oli todella nuutunut ja sen toinen poski oli turvonnut ja silmä ja nenä vuosivat. Katsoin suuhun ja yhden torahampaan ien näytti punaiselta. Menimme taas Antequeraan eläinlääkäriin ja hän totesi saman, että ien punoitti ja hammas liikkui. Ehkä Billy oli täräyttänyt itsensä jonnekin. Hammas poistettiin eli taas Billy joutui nukutukseen ja hammas vedettiin irti. Siinä oli kuulemma kuolion alkua. Toimenpide maksoi 97 euroa. Tällä kertaa saimme antibiootit ja myös kipulääkkeen nestemäisinä ja ne on ollut helppo truutata ruiskulla Billyn suuhun.

Kaltoinkohdellut metsästyskoirat

Espanjalainen koirankoppi vesiastioineen.

Kävelen melkein joka päivä ohi huonokuntoisen tiilirakennuksen, jonka kohdalla minun pitää peittää nenäni pahan hajun takana. Tien vieressä on koira-aitaus, joka on ihan hökkelirakennelma, kuten kaikki tuulessakaatuvan näköiset peltilevyistä ja kanaverkosta kyhätyt koirankopit täällä muutenkin. Aitauksessa ja sisätiloissa on koiria, joita vuokrataan metsästäjille. Metsästäjät ovat Espanjan pahimpia mätämunia, heidän jäljiltään maassa tapetaan tuhansia koiria vuosittain metsästyskauden päätteeksi. Arvaatte varmaan, ettei näistä vuokrattavista metsästyskoiristakaan välitetä. Naapurimme kertoivat, että välillä tarhassa on koiria enemmän, joskus vähemmän. Uusia saa helposti.

Yksi tosi kumma ilmiö täällä maaseudulla on se, että ihmisillä voi olla monta koiraa pidettynä huonoissa olosuhteissa. Yleensä ihmiset eivät edes asu näissä maalaistaloissaan, vaan käyvät ruokkimassa koiria parin päivän välein. Miksi heillä ylipäätään on näitä koiria? Ne eivät tietenkään ole steriloituja, liekö edes rokotettuja ja tuskin ovat loishäädettyjä. Varsinkin yksi pihakoira harmittaa, koska se on kiinni puussa parimetrisessä ketjussa eikä sitä varmasti koskaan kävelytetä. Enkä voi asialle mitään. Tänään olin iloinen, kun näin tämän koiran kettingin katkenneen ja hän hengaili tien vieressä kerrankin vapaana, mutta pian hän varmaan joutuu taas kiinni lyhyeen ketjuunsa.

Kylmyys

Tiesin kyllä, että Espanjassa palellaan sisätiloissa. Koska kolmen koiran ja yhden kissan taloudelle ei ole täällä helppoa löytää edullista taloa, jossa olisi kaiken lisäksi kunnolla aidattu piha eikä välittömiä naapureita, en voinut asettaa talolle kriteerejä esimerkiksi tehokkaan lämmityssysteemin suhteen. Olisi ehkä jäänyt talo löytymättä, jos vaatimustaso olisi ollut liiallinen. Siksikin täällä nyt palellaan ja pukeudutaan sisätiloissa lämpimästi. Makuuhuoneessa on yleensä alle +14-asteista. Lokakuun jälkeen ei olla montaa kertaa saatu yleistiloja +18-asteisiksi.

Onneksi meillä on sentään takka, vaikka ei tällaisessa ei-varaavassa takassa ole mitään järkeä, kun lämpö katoaa taivaalle.

Olin henkisesti varautunut, että täällä olisi pari tosi kylmää kuukautta talvella. Nyt vain kävi niin, että marraskuu oli tavallista kylmempi ja tuulisempi. Täytyy vain toivoa, että tuo kurja kuukausi kompensoituisi leudompana talvena muutoin. Täällä on sentään se hienoa, että jos ei ole pilvistä ja sateista, niin aurinko paistaa. Kun juon aamukahvia ja kävelytän koiria auringon paistaessa, tuntuu järkevältä olla täällä. Jos kylmät sisätilat alkavat todella jurppia, niin sitten voidaan yrittää sähkölaitteilla saada olot lämpimämmiksi ja maksetaan sitten infernaaliset sähkölaskut.

Olen myös vihdoin tajunnut, miksi ulkomaalaiset pakkautuvat rantakaistaleelle eivätkä sen takana olevaan vuoristoiseen sisämaahan. Esimerkiksi Malagassa ja Fuengirolassa näyttää nyt jatkuvasti olevan muutaman asteen lämpimämpi kuin meillä täällä 750 metrin korkeudessa. Marraskuussa täällä oli räntäkuurokin, joka onneksi jäi meiltä näkemättä.

Mitä ensimmäisen kuukauden juttuaiheille kuuluu?

Ensimmäisen kuukauden yhteenvedossa kerroin autopulmista, mutta nyt jo toistamiseen Record Gon auto osoittautui hyväksi valinnaksi kuukauden pituiselle vuokrausjaksolle. Se on tietysti eri juttu, miten vuokraamo toimisi, jos jotain sattuisi, ja jatkuvatko nämä edulliset hinnat.

Kasvimaani on kasvanut kivasti, vaikka erityisesti salaatinlehdet ovat aika huonosti kasvaneet. Olen jo parin viikon ajan saanut omia rucolanlehtiä ja nyt alan kerätä korianteri- ja lehtipersiljasatoakin.

Rajoitettu nettidata stressasi. Olisi tietty parempi keskittyä lukemaan kirjoja kuin tuijottaa tv-sarjoja tuntitolkulla, mutta 20 gigadataa ei riittänyt minulla mitenkään edes pieneen määrään streamausta plus sitten kaikkeen muuhun netinkäyttöön.

Tuskailin rajallisen internetdatan kanssa, joten hankin sitten rajattoman nettiyhteyden. Aloitusmaksu oli 100 euroa ja kuukausikustannukset 65 euroa. Tämän sain hankittua ilman NIE-numeroa. Onpahan taas yksi harmitus vähemmän ja voin tuijottaa aivan liikaa tv-sarjoja.

Lue kaikki Espanja-jutut >>

6 Comments Lisää omasi

  1. Päivitysilmoitus: Puoli vuotta Espanjassa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s