Viides kuukausi Espanjassa oli aika mullistava, kun elämä muuttui hetkeksi entistä koiratäyteisemmäksi. Olemme edelleen käyneet mahtavilla kävelyillä ja säät ovat lämmenneet. Mutta niin sitä vaan ollaan neljän viikon ajan hoidettu omien koiriemme lisäksi emokoiraa ja sen kahta pentua sekä otettu hoitoomme vielä yksi aikuinen tyttökoira tuohon päälle.

Oliivikausi päättyi tällä seudulla selvästikin joskus tammikuussa, koska sen jälkeen ei ole enää kärsitty mölystä, joka kuulostaa ihan lehtipuhaltimelta tai etäiseltä moottorisahalta. Täällä kun oliivit kerätään moottorikäyttöisen tärisyttimen avulla, kirjoittelin tästä aiemmin jutussa Oliivien kerääminen Andalusiassa. Alkoi tosiaan kyllästyttää, kun tuota ääntä oli kuunneltu marraskuusta lähtien. Nyt maaliskuussa vuorossa on oliivipuiden karsimista (moottorisahalla) ja karsittujen oksien polttamista.

 

Mantelien kukintakin on ollut ohi jo ainakin parin viikon ajan, kai helmikuun lopussa pystyi vielä näkemään joitain myöhäisiä kukkia. Nyt on ollut vuorossaan mantelinkukkia muistuttavat valkoiset pienet kukat joissakin pensaissa. Mantelipuut alkoivat heti kukinnan perään pukata lehtiä ja nopeasti myös uusia manteleita. Ne ovat kuitenkin kypsiä vasta syksyllä. Lue Kukkivat mantelipuut >>

Käväisin helmikuun alussa Thaimaassa, joten siinä jäi parisen viikkoa Espanjan kevättä kokematta. Parasta oli, kun loman jälkeen ei tarvinnut mennä Suomeen, vaan sai palata tänne Espanjaan.

Meillä on käynyt kaksi porukkaa vieraita, mutta aikalailla olen kotona vain ollut. Nyt maaliskuussa käväisin taas Tarifassa ja sieltä käsin Marokon Tangerissa. Tämä tapahtui juuri ennen suurimpien koronatoimenpiteiden alkua. Pari päivää Tangerissa käyntini jälkeen sinne menevä lauttaliikenne keskeytettiin. Bussimatka kotiin Tarifasta tuntui epämiellyttävältä, kun siinä piti sulloutua pieneen tilaan muiden matkustajien kanssa. Jo siinä suunnittelin jääväni kotiin seuraavaksi kuukaudeksi ja sitten tulikin uutisia, että kotoa ei sovi enää lähteä huvimatkoille.

Otteita neljännestä kuukaudesta Espanjassa >>
Tunnelmia kolmannesta kuukaudesta Espanjassa >>
Toinen kuukausi Espanjassa >>
Eka kuukausi Espanjassa >>

Koiria, koiria

Meillä on nyt talossa seitsemän koiraa ja yksi kissa. Emme ole kasvattamassa kolmen koiran ja Billy-kissan laumaamme, joten neljän koiran on määrä päästä uusiin koteihinsa. Pennuilla on jo kodit odottamassa Suomessa ja näköjään niiden emolla Natallakin on siellä uusi koti. Pitäisi vain saada ne Suomeen huhtikuun lopussa. Toivottavasti siis uusien omistajien lentoja tänne Espanjaan ei peruta koronavirussyistä ja että he muutenkin pystyvät tänne tulemaan. Gretalla ei ole vielä kotia, etsimme sellaista Espanjasta tai Suomesta.

Kyse on siis kahdesta tyttökoirasta, jotka olen nimennyt Gretaksi ja Nataksi. Aiemmin kutsuimme niitä Mutsiksi ja Nakiksi. Ne ovat eläneet koko ajan naapurustossamme meidän täällä ollessamme. Luulimme niiden olevan omistettuja ja tavallaan ne olivatkin, koska viereisen oliivipellon omistaja on niitä ruokkinut, mutta niistä ei pidetty mitenkään muuten huolta. Molemmat niistä tulivat raskaaksi tänä talvena. Tällaisten irtokoirien elämä on täällä hirveää, kun ne tulevat kerta toisensa jälkeen raskaaksi ja joku tappaa niiden pennut. Niin olisi käynyt Natankin pennuille, jos en olisi käynyt hakemassa niitä naapurin vajasta helmikuun puolivälissä. Lue tästä lisää jutusta Emokoira ja pennut meillä Espanjassa >>

Maaliskuun alussa otin Gretankin kiinni ja kiikutimme sen eläinlääkärille steriloitavaksi ja sen pennut abortoitiin. Täällä Málagan seudulla koiratarhat pursuavat aikuisia koiria ja pentuja, eikä tällaisille koirille anneta paikallisten taholta oikein mitään arvoa. Niitä saadaan lahjaksi, niitä hylätään, niitä ei kosketeta, ne jätetään elämään itsekseen maatiloille, joissa ei asuta ja sitten niiden aitauksiin heitellään vain leipää ja niitä pidetään metrin pituisissa kahleissa. Siksi on ehdottamasti syytä välttää uusien koirien syntymistä.

Uusia kävelypaikkoja

Olemme tampanneet ahkerasti Antequeran La Alhajuela -mäntymetsikön polkuja ja niitä löytyy aina vain lisää. Uutena juttuna olemme pari kertaa käyneet naapurikylässä Villanueva del Rosariossa testaamassa Hondoneros-polkuja, joita aion esitellä myöhemmin tarkemmin.

Käväisimme myös Gaitanesin kanjonin luonnonpuistossa (Paraje Natural Desfiladero de los Gaitanes) eli siellä missä Caminito del Reyn suosittu polkukin on. Se on yleensä loppuunvarattu pari kuukautta etukäteen, joten emme ole sitä vielä kävelleet. Mutta alueella on muitakin reittejä ja nähtävää.

Mäntymetsässä Antequerassa Torcal-vuoren juurella >>

Omituinen espanjan höpöttäjä

Minulla ei ole mitään estoja yrittää käyttää sitä espanjaa, mitä osaan. Tunnen mielihyvää jos osaan yhdenkin sanan, jolla voin yrittää ilmaista itseäni kaikenlaisen elehdinnän höysteeksi. Jos viitsisin yhtään opiskella espanjaa kännykkäsovelluksella, ottaisin näitä sanoja koko ajan käyttöön.

Kielitaidottomuus turhauttaa. Varsinkin vuokraemäntämme kanssa asioidessa se on ollut niin kovin harmi. Olen myös yllättynyt, kuinka vähän täällä osataan englantia ja miten usein vaikkapa retkikohteiden opasteet ovat vain espanjaksi. Naapurini sanoi, että kylässämme yli 40-vuotiaat eivät yleensä osaa englantia, eivätkä he ole välttämättä edes käyneet koulua, koska kylässä ei ollut koulua 40 vuotta sitten. Tämä tuli ilmi, kun laadin hänelle käännettäväksi tekstiä julisteeseen, jolla etsimme löytämämme koiranpennun omistajia. Naapurini sanoi koulujen aikaisemman puutteen takia monien ihmisten täällä olevan käytännössä lukutaidottomia. Mutta ei siinä mitään, tuntuu vaan kummalta, kun täällä on voitu olla niin eristyksissä, vaikka toisaalta ei kumma ollenkaan, koska nuo vuoret todellakin eristävät.

Tie kylästämme Antequeraan oli hiekkatie vielä 15 vuotta sitten. A-45 -moottorie Málagasta pohjoiseen Antequeraan avattiin vuonna 1992. En ihan tiedä, mikä obeliski matkan varrella näkyy, siinä on muistaakseni vuosiluku 1973. En tiedä oliko moottoritien tilalla mitään muuta tietä aiemmin. Jos yhteys Málagaan on ollut nykyisen, Almogían vierestä kulkevan, A-7075 -tien varassa, niin ei Málagassa ole varmasti paljoa käyty.

Eristyksissä

Nyt olemme eristyksissä ainakin seuraavat 15 päivää koronavirustoimien takia. Me kai saamme lähteä talvikodistamme vain ruokakauppaan ja apteekkiin. Toivottavasti kuitenkin pääsisimme eläinlääkäriin maalis-huhtikuun vaihteessa, jolloin pitäisi steriloida ja rokottaa Nata, jotta se pääsisi matkaamaan Suomeen ajallaan. Koronaviruksella on vaikutukset ihan kaikkeen, rescuetoimintakin kärsii.