Kaunista ja rumaa Koh Lantaa

Kaikenlainen villielämä on kaikkialla kaunista, mutta gekoissa ja lampunvarjostimissa ihmisen tekele ja luonto yhdistyvät nätisti.

Koh Lanta oli kolmessa vuodessa rumentunut. Päätien varrelle oli ilmestynyt lisää kauppoja, ravintoloita ja mitä lie liikkeitä. Tiivis ja sekava rakentaminen oli rumaa. Etenkin kaikenlaiset mainoskyltit tekivät katukuvasta halvan ja mauttoman näköisen. Kylttien ja tökeröiden julkisivujen takia Koh Lanta alkaa etenkin Klong Daon kylänraitilla muistuttaa rumia turistikohteita, kuten Phuketin Patongia. Onneksi näkymät rajoittuvat vain tuon päätien varrelle eikä kyse ole mistään useiden katujen sokkelosta.

Time for Lime on tyylikäs ravintola Klong Daon rannalla eivätkä muutkaan rannan ravintolat särkeneet silmiä eivätkä ne näyttäneet lisääntyneen. Huono kehitys näkyy lähinnä päätien varrella.

Koh Lantalla taidettiin tänä talvena valitella turistien vähyyttä. Kai jos siellä on rakennettu koko ajan lisää hotelleja ja ravintoloita, ei niille riitä asiakkaita, jos määrät ovat pysyneet ennallaan. Tuotot jakaantuvat silloin niin, ettei kukaan saa tarpeeksi. En tiedä miten turistimäärien laita oikeasti on, mutta sen uskon, etteivät esimerkiksi ravintoloiden perustajat tee siellä mitään markkinointitutkimuksia paikkansa kannattavuuden perusteeksi. Perustetaan vaan ravintoloita matkien toisia.

Muovikalusteisissa paikoissa on toki jotain perithaimaalaista. Thaimaan kaupungeissa kodeissa ei kuulemma ole kunnollisia keittiöitä ja thait syövät pitkin päivää epämuodollisissa ravintoloissa ja kojuissa pieniä aterioita. Näiden paikkojen ruoat ovat korkeintaan parin euron hintaisia. Nämä ruokalat jotenkin istuvat kaupunkikuvaan eivätkä ne mainosta itseään lukuisilla kylteillä, kun ihmiset tietävät nuo paikat. Lisäksi ne ovat keskenään melko samannäköisiä, joten ne tavallaan sointuvat toisiinsa. Näihin verrattuna Koh Lantan ravintolat ovat möhkälemäisiä, riitasointuisia ja sekavia. Niitä on vaan ihan liikaa ja lisääntymisen huomaa, kun muistaa vanhan katuilmeen.

Mantereen ja Koh Lanta Noin saaren lossit ovat kuvauksellisia, mutta ei niitä kauniiksi voi sanoa.

Tyypilliseen tapaan keskityin valokuvaamaan hienoja juttuja, koska mainoskyltit ja ravintolarivistöt eivät inspiroineet kaivamaan kameraan esiin. Minulla ei siis ole esittää kuvia Klong Daon kylänraitin kehittymisestä sekavammaksi.

Paljon kaunistakin

Koh Lantan hiekkarannat ovat toki edelleen kauniita eikä esimerkiksi Klong Daon rantaan ollut tainnut ilmestyä juuri uusia paikkoja.

Esittelen tässä lähinnä ihmisen tekemiä hienoja juttuja Koh Lantalla. Luonto on tietysti kaikkialla aina se kaunein juttu ja onneksi sitä on Koh Lantallakin. Kun saaren keskellä kulkee korkea ja jyrkkä harjanne, voidaan varmaan luottaa että tuo vaikeakulkuinen maasto pysyy jatkossakin tiettömänä ja rakentamattomana turvapaikkana saaren eläimille.

Puu Koh Lantan kansallispuistossa.

Drunken Sailors

Drunken Sailorsin tom yum ei ollut yhtään tulinen eikä semmoinen punaisen öljyinen, kuten tom yum yleensä on. Tämä oli enemmäkin mieto thaiyrttikeitto.

Minulle Koh Lantan klassikko on ajella skootterilla Kantiangin rannalle ja viipyä siellä ravintola Drunken Sailorsissa, joka ei edes sijaitse rannalla, vaan päätien varrella. Sen ruoat eivät ole mitään ihan parhaita, mutta paikka miellyttää silmääni.

Lue myös: Ravintola Drunken Sailors Koh Lantalla (2016) >>

Pad thai.

Time for Lime

Time for Limen ranta.

Valitsin majapaikakseni Time for Limen, koska kaipasin Koh Lantalta vanhoja tuttuja juttuja. Henkilökunta on siellä osin tuttua, sijainti on hyvä, ravintolasta saa hyvää ruokaa ja baarista parhaita drinkkejä. Time for Limen voitot menevät Lanta Animal Welfaren eläinsuojelukeskuksen pyörittämiseen ja halusin varauksellani varmistaa heidän bungalowiensa olevan täysiä ja baarin saavan tehdä iltadrinksuni. Tiesin mitä sain. Ei Mikki Hiiri -lakanoita, vaan ihania kissoja, joita sai ottaa bungalowiinkin vaikka yöksi. Time for Limessä on harkittuja esteettisiä yksityiskohtia, joita muissa keskihinnan paikoissa ei ole.

Time for Limen hämähäkkililjat ovat mahtavia.

Galapagos

Mango bowl Galapagosissa.

Pra-Aessa päätien varrelle oli ilmestynyt ravintola Galapagos, jonka ruoat ja ulkomuoto hivelivät silmiäni. Kävimme siellä kerran aamiaisella ja annokset olivat nättejä. Kulhoruoissa oli minikoisten kuivattujen omenien näköisiä ja makuisia rinkuloita ja minun piti kysyä paikan pitäjältä mitä ne ovat. Hän tiesi niiden thain tai kiinankielisen nimen ja hän tilasi niitä suoraan Kiinasta. Löysin sitten netistä tiedon, että ne ovat kuivattua jujubea.

Galapagoksen aamiaissetti + jäälatte.
Galapagoksen avokadoleipä.
Galapagos kadulta katsottuna.
Galapagoksen tiski.
Galapagos sisältä.
Galapagoksessa oli myynnissä nämä kankaat ja minun piti hillitä itseäni etten ostaisi niitä tulevaa matkapakuamme varten. Minun pitäisi yrittää verhoilla paku vanhoilla kankailla.

Tämä kaktusten seassa oleva taimi on mielestäni pithayan taimi.

Vessan seinän mietelauseet.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s