1. ajopäivä: Villanueva de la Conceptión (Andalusia)- Xeraco (Valencia)

Maksoimme vuokraemännälle siivouspalkkiota 50 euroa, jotta saimme jättää loppusiivouksen tekemättä. Meitä jännitti matka sen suhteen, että miten meidän hermot kestää, joten oli helpotus, ettei tarvinnut viimeisinä päivänä jynssätä ikkunoita, kaappeja, seinätahroja eikö lähtöaamuna tehdä viimeisiä moppauksia. Roskatkin jätimme roskiksiin, koska olisi ollut ikävä pakata roskapussit matkailuautoon ja pysähtyä jättämään ne kylään. Lähtöaamu oli mukavan rauhallinen.

Lähdimme liikkeelle klo 6.30, jotta ehtisimme ajaa pitkästi ennen kuin tulee kuuma. Helle alkoi tuntua klo 9.30, mutta ei tosi pahasti. Laitoin koiriemme päälle märät ohuet kankaat, joita kastelin ehkä parin tunnin välein.

Pennut menivät ihmeen hyvin kopassaan ensimmäisenä päivänä. Joskus ennen puolta päivää oli jotain vinkunaa. Sitä ennen olimme vieneet ne jo kahdesti ulos, mutta kaikki on niille niin uutta ja ihmeellistä, etteivät ne ehkä keskittyneet tarpeidensa tekoon.

Guadixin seudulla oli jännät maisemat. Otimme reitin Granadan ja Bazan kautta. Granadan ohituksen jälkeen oli 5 km loivaa ylämäkeä ja oli pari muutakin mäkeä, joissa vauhtimme hiipui viiteenkymppiin. Mutta olipa tyhjät tiet ja reitti oli ihan hyvä meidän ylämäissä hyytyvälle autolle.

Vaikka matkustimme koronarajoitusten aikaan, ei meitä pysäytetty tällä matkalla kertaakaan.

Kuvien alla juttua Xeracosta.

 

Xeracossa taas

Ajoimme lähes 600 km Xeracoon, jossa menomatkalla vietimme pari yötä leirintäalueella. Nyt tiesimme, että siellä on koirapuisto ja että paikka oli ihan kuollut syys-lokakuun vaihteessa. Siispä arvelimme sen olevan oikein hyvä paikka yöksi parkkeeraamiseen. Perillä olimme klo 16 jälkeen, olimme matkalla pysähtyneet kolmesti vessaan ja ulkoiluttamaan koiria. Matka kesti pysähdyksineen 9 t 30 min.

Menomatkalla Espanjaan yövyimme matkailuautoinemme aina leirintäalueilla, mutta nyt oletimme, että ne kaikki olisivat kiinni ja yöpyisimme parkkipaikoilla. Yllätykseksemme viime keväänä tutuksi tullut leirintäalue Xeracossa oli auki. Ohi ajaessamme se näytti kovin täydeltä (koronariski) ja vaikka siellä koirat on sallittu, niin enpä tiedä mitä olisivat sanoneet, kun olisin kertonut mukana olevan viisi koiraa ja yksi kissa. Kaikki leirintäalueet eivät hyväksy lainkaan lemmikkejä ja joissakin tällaista lössiä pidettäisiin liian isona, vaikka lemmikit muutoin olisivatkin sallittu.

Huomasin semmoisenkin, että leirintäalueille menot ja lähdöt ovat stressaavia ja stressiähän minulla viime syksynä riitti. On rasittavaa ajon aikana etsiä leirintäaluetta, navigoida sinne ja sitten on hässäkkä sisäänkirjautumisineen ja paikan löytämisineen. Aamulla sitten pitää peruutella mahdollisesta hankalasta sopesta pois. Joissain paikoissa ei voi uloskirjautua kovin aikaisin ja mehän yritämme tällä reissulla päästä liikkeelle auringonnousun aikaan. Toisaalta syksyllä ajattelin olevan stressaavaa parkkeerata yöksi jonnekin, kun se olisi pilannut yön, jos joku olisi tullut meidät häätämään.

Olimme yön parkissa kadun varrella, parkkitilaa riittää Xeracossa, jossa on myös pari isoa parkkialuetta. Ihan rauhassa saimme siinä olla ja hakea naapuriravintolasta pitsan. Espanjassa on rajoitukset hieman höllentyneet ja istuin ravintolassa juomassa oluen pitsaa odotellessani.

Tuo rannikko on aika jännää siinäkin, että kun Xeracon rannalla on tietynlaisia rakennuksia, niin viereinen rantakaistale taas on pientaloja ja puutarhoja samaan tapaan kuin mitä rannan ja Xeracon kylän välinen alue on. Pientalojen takana näkyi kolmas alue, jonka rakennukset taas näyttivät Xeracon rantoja korkeammilta. Vielä taempana häämötti Cullera.

Lue lisää Xeracosta: Xeracon iso autio hiekkaranta ja kylä Valenciassa (2019) >>