Matkailuautolla Saksan läpi koirien kanssa

Espanjasta Suomeen päivät 5-10: Saksan Ladenburg, Frankfurt ja Potsdam.

Ranskan yöpaikastamme oli 300 kilometrin matka Ladenburgiin, jossa viivyimme kolme yötä. Siitä oli vain yli 70 km matka Frankfurtin lentokentälle, josta meillä hoidossa olleet rescuekoiranpennut lensivät koteihinsa Suomeen. Me jatkoimme matkailuautolla kohti Suomea, seuraava yöpaikka löytyi noin 520 km päästä Berliinin eteläpuolelta.

Ladenburgissa parkissa kolme yötä

Katu Ladenburgissa.

Valitsimme välipäivien viettoon idyllisen Ladenburgin, jossa oli 11 euroa yöltä maksanut stellplatz matkailuautoille. Siellä ei ollut mitään vessoja tai suihkutiloja, mutta kemiallisen vessan sai tyhjennettyä, roskat jätettyä ja vettäkin sai. Stellplatzin vieressä oli parsapelto ja pääsin ensimmäistä kertaa näkemään läheltä, miten vihreät parsat kasvavat. Olin ajatellut niiden kasvavan siistissä rivissä säännöllisin välimatkoin, mutta niitä kasvoikin ryppäissä, joissa pidemmäksi kasvaneet parsat oli jo leikattu ja uusien odoteltiin kunkin kasvavan sopivan mittaisiksi leikkaamista varten. Pellon vieressä oli mansikaksi muotoiltu ja maalattu myyntikoju, josta sai ostaa tuoreita parsoja, mansikoita, pensasmustikoita, vadelmia ja esimerkiksi paikallista viiniä.

Välipäivät menivät pentuja, omia koiriamme ja kissaamme hoitaen ja kävelyttäen sekä omia henkisiä akkuja ladaten ja nukkuen. Olimme monena aamuna heränneet jopa aamuviideltä, emmekä olleet nukkuneet öisin tarpeeksi. Kävelin pienen kaupungin läpi vain kerran käydessäni ruokakaupassa. Tuo kaupunki vaikutti ihan tosi vauraalta, olihan siellä jotenkin massiivisen tuntuiset liikuntapaikat ja talot olivat sieviä ja hienoja.

Yksi yö Frankfurtin lentokentän lähellä

Auto parkissa hotellialueen kadulla. Takana oli kätevä puisto.

Frankfurtin lentokentän viereinen hotellialue oli korona-aikaan jännän autio. Siellä oli myös paljon työmaata. Sunnuntai-yö oli juuri hyvä alueella yöpymiseen ja parkkeerasimme yhdelle sivukadulle. Ensin kävimme poimimassa lentokentältä pentujen omistajan. Oli hienoa saada luovuttaa pennut hänelle ja saada nukkua ilman pikkukoiria pitkästä aikaa. Puolisoni nukkui yön hotellissa, jotta hän saisi kuskina yrittää nukkua yönsä hyvin. Päästiin siellä suihkuunkin eka kertaa yli viikkoon.

Lennon check-innissä ei ollut lainkaan jonoa. Ensin yksi lentokentän työntekijä tarkisti lentokopan, ettei siellä ollut mitään ylimääräistä. Sitten varmistin kopan oven nippusiteillä ja sitten joku vielä tarkisti kopin. Sitten yksi työntekijä tuli hakemaan kopin ruumaan lastattavaksi.

Pennut olivat joutuneet elämään hieman tynnyrissä koronarajoitusten takia eivätkä ne olleet tottuneet vieraisiin ihmisiin. Olin vienyt niitä näytille naapureillemme ja katselemaan tiellä ohikulkevia ihmisiä, mutta kunnolla ne olivat tavanneet vain heille haljuja juttuja tehneen eläinlääkärin. Siispä ne arastelivat uutta ihmistä. Seuraavana aamuna saattelin heidät kentälle. Pennut saivat lentää meidän Alman lentoboksissa, joka oli meillä kätevästi mukanamme matkailuautossa. Pennut olivat myös nukkuneet tuossa kopassa jo kolmipäiväisistä lähtien, joten koppa oli heille tuttu tuki ja turva.

Me jatkoimme siitä matkaamme kohti Suomea. Oli jotenkin hassua, kun me ajelimme vasta jossain Berliinin eteläpuolella, niin pennut olivat jo uusissa kodeissaan. On se lentäminen niin nopeaa. Alun perinhän pentujen perheiden olisi pitänyt hakea pennut Espanjasta, mutta sinnehän ei voinutkaan korona-aikaan lentää. Siispä pennut lähtivät meidän mukana matkailuautoon, mutta pelkäsin etukäteen, että pennut huutaisivat koko ajan kopassaan, pissaisivat kaikkialle ja että meno olisi muutenkin tosi stressaavaa ja kamalaa. Siksi ensin yritimme saada pennut haetuiksi Ranskan Lyonista, mutta tuo lento piti perua, koska siinä olisi ollut vaihto Frankfurtissa eikä koronahommien aikaan Frankfurtin lentokentällä siirrelty eläimiä ruumasta toiseen, mikä on aika jännä juttu, kun Frankfurtissa kumminkin pitäisi olla maailman kehittynein eläinalue lentokentällä. Mutta kai siellä sitten oli tuohon aikaan vähennetty työntekijöitä niin paljon, ettei ruumassa matkustavia eläimiä olisi kyetty siirtelemään. Siispä varattiin suorat lennot Frankfurtiin ja jännitettiin viimeiseen asti, että toteutuvatko lennot ja pääseekö omistaja Saksaan maihin. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja olimme todella helpottuneita, kun pennut vihdoin 16-viikkoisina pääsivät opettelemaan elämää oikeissa kodeissaan.

Kohti Puolan rajaa

Park4Nightin avulla löysimme Berliinin eteläpuolelta paikan, jonne parkkeerata yöksi. Siellä oli hyvä kävelyttää koiria. Näimme tosin peuroja, jolloin koirat menivät villeiksi ja piti kääntyä.

Frankfurtista suuntasimme Leipzigin kautta kohti Puolaa. Olimme harkinneet Travemündesta Suomeen lähtevää lauttaa, mutta sen kustannuksiksi olisi tullut yli tuhat euroa. Hinta oli tuo matkailuautolla, kahdella hengellä ja yhdellä lemmikkihytillä, mutta koska hyttiin saa kai ottaa vain kaksi lemmikkiä, olisimme ehkä joutuneet ottamaan kaksi hyttiä ja siitäkös olisi tullut lisäkustannuksia. Mietimme myös reittiä Ruotsin kautta, mutta aivan kuten menomatkallakin, olisi meidän koirien helpompi matkustaa Suomeen sellaisella lautalla, jossa ne voisi jättää matkailuautoon. Siispä lähdimme kohti Tallinnaa. (Lue: Koirien kanssa Helsinki-Tallinna -lautalla (2019) >>).

Frankfurtin jälkeen olimme Saksassa vielä yhden yön, jonka vietimme metsässä moottoritie 10:n lähellä Potsdamissa Berliinin eteläpuolella.

Ajomatkan muut jutut:
Lähtö Málagasta Suomeen matkailuautolla eläinten kanssa >>
Ajo Valenciasta Espanjan rajalle >>
Matkailuautolla Espanjasta Ranskaan >>
Matkailuautoilua Ranskassa koirien kanssa >>

Idyllinen katu Ladenburgin vanhassa kaupungissa.
Tämän tornin nimi on kai Hexenturm. Kävelin siitä ohi matkalla ruokakauppaan.
Ladenburgin ohi kulkee Neckar-joki, joka yhtyy Reiniin.
Stellplatzin eli matkailuautojen maksullisen parkkialueen vieressä oli parsapelto.
Parsan versoja. Osa on jo leikattu.
Ladenburg illalla peltojen takana.
Välipäivät kuluivat aikalailla pentuja vahtien, niitä ulos vieden ja leväten.

Oli aina onni, kun pennut nukahtivat. Mutta heti kun ne heräsivät, piti ne äkkiä viedä ulos pissalle. Leikin tiimellyksessä sopivassa kohdassa pissatus oli vaikeampaa ja vahinkoja sattui. Onneksi meillä oli paljon vällyjä, joilla lattia oli peitetty.
Greippi ryhdikkäänä.
Billy nukkui yöt yleensä ohjaamon yläpuolisella sängyllä.
Euroopassa monet parkkipaikat on rajattu alle kaksimetriä korkeille autoille. Monissa paikoissa on kai ollut vaikeuksia ilmaisille parkkipaikoille leiriytyneistä karavaanareista.
Pennut lähtivät Suomeen Frankfurtista.
Pentujen lähdön jälkeen matkamme sujui hieman nopeammin, kun ei tarvinnut käyttää aika pentujen ulkoiluttamiseen.

5 Comments Lisää omasi

  1. Maija sanoo:

    Voi että miten suloisia matkakavereita ja paljon kauniita maisemia. Koirat ovat kyllä aivan parasta matkaseuraa!
    Olemme myös lähdössä puolisoni kanssa autolla reissuun elokuussa ja nyt pitäisi viedä auto huoltoon suodattimien vaihtoon. Mietin, että järkevämpi ehkä toteuttaa tässä kohtaa, kuin että auto tekee tenät jossain matkan aikana. Toivottavasti reissullamme on yhtä kauniita maisemia, kuin teidänkin!

    1. Varmasti kannattaa viedä auto etukäteen huoltoon, ellei sitten ole niin rento, ettei reissussa haittaisi hankaluudet 😀 Hyvää reissua teille ja upeita maisemakokemuksia!

  2. Katriina sanoo:

    Onnittelen, että valitsitte Ladenburgin välietapiksi. Ladenburg on Reinin itäpuolen vanhin kaupunki, jo kelttien ja roomalaisten asuinpaikalle aikojen kuluessa rakennettu kaupunki. Ihmettelen joskus, että sen vanhakaupunki (keskusta) on säilynyt noin hyvin kaikkien sotien jäljiltä, eivätkä edes ruotsalaiset/suomalaiset hävittäneet sitä 30.vuotisessa sodassa tai sen jälkeen sadan vuoden välein toiseen maailmansotaan asti niin kuin muut seudun kaupungit Heidelberg ja Mannheim. Muinoin kaupungin muurin sisälle rakennettu vanhakaupunki on saneerattu tosi hienosti. Siellä asuvien on osattava ajaa kieli keskellä suuta, eikä vierailijoille ole keskustassa parkkipaikkoja, mutta kylläkin keskustan lähellä.
    Suomalaisia on harvakseen joka puolella maailmaa, ja Ladenburgissakin yksi 100%:isesti ja toinen 50%:isesti suomalainen. Ladenburgissa on kiinnostava historiallinen museo ja Carl Benzin automuseo sekä monen monta mainiota ravintolaa (parsakautena parsaa joka ravintolassaa!)
    . Me, 4 naista, tapaamme säännölliseti äidinkieltä puhumassa ja syömässä torin varrella vuorotellen neljässä eri ravintolassa. Kahviloissa ja jäätelöbaareissakannattaa ehdottomasti myös käydä. Muuten parsakausi päättyi juhannuksena ja tuo parsapelto näyttää jo olevan ”kesälomalla”, eli ei parsaa enää korjata, kun on tuon näköinen.
    Ladenburg on helmi, jonka harvat suomalsiet löytävät, vaikka se on aivan Heidelbergin kupeessa. Lentokoneella sinn ei pääsee ja monet posottelevat autolla ohi kaupungin kummaltakin puolelta moottoritietä A 5 tai A6.
    Ladenburgin kaupungin viralliselta sivulta löytyy vinkkejä englanniksi. Wikipediasta löytyy saksaksi seikkaperäinen kirjoitus Ladenburgista, mutta englanniksi ja suomeksi muutama varsin ylimalkainen lause.

    1. Oho, meillä kävi sitten tuuri kun satuttiin Ladenburgiin! Ihmettelinkin, että onko tuon seudun kaikki pikkukaupungit noin hienoja. Saatamme hyvinkin jatkossa päätyä sinne uudestaankin suhatessamme Suomen ja Espanjan väliä.

      Olisin mielelläni käynyt pellolta noukkimassa loput parsat pois, jos semmoista saisi tehdä 🙂 On aina hyvä nähdä miten vihannekset ja hedelmät kasvavat ja iso elämys on saada itse kerätä ja syödä keräämänsä antimet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s