Matsalun kansallispuisto sijaitsee läntisessä Virossa meren rannalla, mutta puiston poluilta ei merta näy. Sen sijaan Penijõen kävelypolulla näkee ruohikkoa, pienen joen, lehmiä ja lintutornista voi tähyillä ruohikkoiselle suurelle kosteikolle. Maisemat eivät ole mitenkään kovin erikoiset, mutta ne tuntuivat tasaisuudessaan tosi virolaisilta ja erilaisilta kuin mitä Suomessa olen tottunut näkemään.

Matsalun kansallispuiston Penijõen polulle ei saa mennä koirien kanssa, koska reitti kulkee lehmäaitausten läpi. Viime syksynä kävelimme Itävallan Zell am Seessa ja sielläkin mentiin lehmäaitausten läpi, aina emme tosin ihan tienneet milloin niissä oli lehmiä ja milloin ei. Zell am Seessa ohjekyltissä neuvottiin, että jos lehmät hyökkää, niin koira pitää päästää vapaaksi hihnasta, mikä olisi ollut tosi vaikea tilanne. Nyt olimme heinäkuun lopussa Virossa käymässä ilman koiriamme.

Penijõen polulle pääsee Matsalun kansallispuiston vierailijakeskukselta. Siellä olisi ollut jokin näyttely ja ties mitä, mutta tulimme sinne liian myöhään ja ovet olivat kiinni. Rakennukseen silti pääsi vessaan ja parkkipaikalta polulle päin kävellessä oli myös huussi.

Matsalun kansallispuisto Looduseda Koos -sivustolla >>

Matsalun kansallispuisto Visit Estonia -sivustolla >>

Kartta Penijõen kävelypolulle pääsemiseksi >>, käännä ensimmäistä sivua vastapäivään, tie Penijõelle lähtee Lihulan pohjoispuolelta, numero 11 on vierailijakeskus, josta kannattaa aloittaa.

Vuosi sitten kirjoitin jutun Ulkoilualueita Viron läpi ajaessa (2019) ja siinä esittelen Nõmmen ulkoilualueen Tallinnassa ja Rannametsän luontopolun Via Baltican varrella Pärnun eteläpuolella. Kävin Nõmmen Paasküla Rabaradan poluilla myös kesäkuussa, kun palasimme Espanjasta Suomeen.

Matsalun kansallispuiston ja Penijõen polun lähtöpaikka on kartalla vihreä numero 11. Kuva sivulta https://media.voog.com/0000/0030/9870/files/Matsalu.pdf

Penijõen polun kartta. Kohdassa P Penijôe on vierailijakeskus. Viita puisniitin parkkipaikalta olisi joutunut kävelemään tietä pitkin vierailijakeskukselle, joten emme kävelleet tuota osuutta, vaikka tie onkin rauhallinen. Kuvasin tämän kartan lintutornilla.

Vanha rakennus vierailijakeskuksen alueella.

Kyltissä varoitettiin reitin varrella elelevästä karjasta.

Tätä lehtomaitikkaa oli Pärnun seudulla enemmänkin ja mielestäni se oli aika jännä, kun keltaisen kukan lisäksi siinä on violetteja lehtiä.

Penijõen lintutornista näkyi kauas meren suuntaan kosteikolle, jossa ei kulje polkuja ja linnut saavat olla ihan rauhassa.

Kosteissa kohdissa kasvoi paljon rantakukkaa.

Polku tosiaankin meni lehmäaitausten läpi. Täsä kohdassa oli kolmen eri laitumen yhtymäkohta ja aidan yli mentiin korotetun tason kautta. Olisipa ollut tässä kohdassa hankalaa koirien kanssa ja koirat eivät lehmien takia olekaan polulla sallittuja.

Lopussa hiekkatien varrella kasvoi karhunvatukoita.

Emme olisi huomanneet tätä haikaranpesää, elleivät poikaset olisi alkaneet pitää kovaa ääntä emon saapuessa pesään. Poikaset olivat jo emonsa kokoisia.

Yöpaikka pakettiautolle Matsalussa

Kansallispuiston vierailijakeskuksen parkkipaikalle olisi ihan hyvin voinut jäädä autoon yöksi, mutta me ajoimme etsimään yöparkkia meren rannalta. Semmoinen löytyi pienen venepoukaman vierestä, paikallinen mies neuvoi meidät menemään poukaman toiselle, rauhallisemmalle puolelle yöksi.