Meidän piti lähteä syyskuussa taas Espanjaan talvea viettämään, mutta taitaa olla niin, ettei se koronan takia kannata. Meitä ei niinkään huoleta se, että saisimme koronavirustartunnan, vaan meitä huolettaa Espanjan koronarajoitukset, joiden mukaan elämisestä saimme keväällä aivan tarpeeksemme. Pääasiassa Espanjan koronarajoitukset olivat kohdallaan ja tarpeelliset viime keväänäkin. Oli vain joitain käsittämättömiä epäloogisuuksia, kuten ettei ollut luvallista perheen ja koirien kesken ajaa autolla patikkapoluille samaan aikaan kun muut ihmiset saivat istua jo terasseilla ja kävellä kaupunkien kaduilla. Lue tästä Espanja: terasseille ja paseolle joo, patikoinnille ei >> ja Kovan käden korona-Espanja >>

Isoin syyni Espanjaan menemiseen olisi päästä elämään ja tekemään asioita lämpimämmässä ilmanalassa kuin kylmässä Suomen talvessa. Haluan olla pukematta päälleni toppatakkia ja haluan aurinkoa ja valoa. Andalusiassa on Suomea lämpimämpää ja aurinkoisempaa koronasta huolimatta. Mutta juttu on se, että Espanjassa elämä on paljon Suomea rajoitetumpaa, mikäli kovat koronarajoitukset iskevät päälle.

Suomessa pääsee metsiin, vaikka talvella se ei ole yhtä kivaa kuin Espanjassa

Espanjassa yksi ykkösaktiviteeteistani olisi päästä patikoimaan ei-jäisillä ja ei-sohjoisilla poluilla ilman loskakenkiä ja pipoa. Teimme viime talvena paljon kävelyreissuja ja niin olisimme tehneet ensi talvenakin. Nautin kovasti siitä, että tammikuussakin oli joitain päiviä, jolloin tarkeni kävellä t-paitasillaan. Oli valoa, vihreyttä ja aikainen kevään tulo. Mutta sitten oli keväällä kaksi kuukautta, jolloin emme koronarajoitusten takia saaneet lähteä patikkareissuille muutoin kuin omasta pihasta kävellen lähtien. Omalta pihalta ei olisi maaseudullakaan saanut poistua ilman kunnon syytä, joita meidän tapauksessamme olivat koirien kävelytys (autolla ei kuitenkaan saanut lähteä patikkapoluille) ja kaupassa, apteekissa tai eläinlääkärillä autolla käyminen (vain yksi ihminen per auto). Eli olimme kotona isopihaisessa maalaistalossamme, jos emme tehneet näitä juttuja.

Asuimme niin syrjässä, että kävelytin koiria pitkiäkin lenkkejä ja tutkin kunnolla kaikki parin kilometrin säteellä olevat kinttupolut. Kaupungeissa ihmisillä oli vaikeampaa, koska heidän koiralenkkien pituuksia rajoitettiin melko mielivaltaisesti. Oikeasti mikään kunta ei olisi saanut määritellä miten kauas koiria saa kävelyttää, mutta luin netistä, että viranomaiset keksivät milloin minkäkin pituisia rajoitteita ulko-ovella kusetuksesta puolen kilometrin säteeseen kotoa. Ja nyt olisimme lähteneet viettämään talvea alueelle, jossa olisi viime keväänä ollut aika kurja asustella. Kaupungeissa esiintyi naapurikyttäystäkin, toisin kuin meidän maaseudulla, jossa ei muita ihmisiä juuri näkynyt. Silti emme halua lähteä viettämään talvea Málagan maaseudulle, koska olihan se vähän mökkihöperöelämää. Emme vaan voi tietää, tulisiko maaseutua vilkkaammalle Aurinkorannikolle taas ulkonaliikkumiskieltoja talven aikana.

Suomessa saa patikoida metsissä kovimpienkin koronarajoitusten aikaan. Saa kuljeskella ja katsella vaikka luontoa ja näyteikkunoita. Se vaan, että kuljeskelu ei minua Suomessa paljoa kiinnosta marraskuusta maaliskuulle ja se on pitkä aika se. Pakkasten aikaan tuskin pakkaamme koiriamme autoon ja lähdemme kovin kauas kävelemään, koska pakkaspatikat jäävät lyhyiksi. Suomen talvi on mielestäni siis aivan hanurista, olen kyllästynyt Suomen sulkeutuneisuuteen ja pimeyteen talvisin, liukkauteen ja tähän samaan vanhaan meininkiin muutenkin. Keväällä 2019 uhosinkin edellisen talven olleen viimeinen talvi Suomessa. Enpä olisi silloin uskonut, että tulee tällainen korona, joka lukitsisi meidät sisätiloihin missä tahansa maailman kolkassa.

Jos kaikki on Espanjassa kiinni, niin mitä siellä tekisimme?

Vietimme viime talven Málagan maaseudulla aika eristyksissä pitkien välimatkojen ja kiemuraisten teiden takia. Seuraavalta talvelta olisimme halunneet jotain muuta, eli viettää se lämpimämmällä ja ruuhkaisemmalla rannikolla, jossa olisi toisenlaisia aktiviteettimahdollisuuksia. Meillä olisi ollut isoterassinen asunto odottamassa Benalmádenassa rannan tuntumassa, mutta peruutin sen eilen. Pelkäsimme joutuvamme tuon asunnon vangeiksi, jos emme olisi voineet käydä kielikoulussa, koiratarhalla, ravintoloissa ja kaupoissa. Kaupunkioloissa olisi vielä ikävämpi kykkiä pelkästään kotona kuin maaseudulla.

Olisimme aloittaneet Benalmádenan syksymme espanjan intensiivikurssilla. Maaseudulta emme jaksaneet ajaa rannikolle joka päivä kielikouluun, emme olisi jaksaneet edes kerran viikossakaan. Olisin halunnut ottaa espanjan kielen haltuuni ensi talvena, mutta olisikohan ollut riski, että lähiopetustunteja ja keskustelukerhoja ei olisikaan ollut? Riski ne joka tapauksessa olisivat, tunneilla istuttaisiin kasvomaskit päällä kaukana toisistaan.

Hoitokoirien ottamisen sijaan olisin halunnut alkaa käydä säännöllisesti jollain koiratarhalla vapaaehtoistöissä. Olin kuvitellut tekeväni niin jo viime talvena, koska homma olisi ollut mielekästä ja siinä olisi tutustunut samanmielisiin ihmisiin, mutta asuimme turhan kaukana lähimmältä tarhalta. Mutta ainakaan viime keväänä vapaaehtoishommiin ei olisi saanut mennä, vaikkakin nyt se taas onnistuu. Mutta sitähän ei tiedä miten taas ensi talvi menee. Olisin niin halunnut auttaa Fuengirolan tuntumassa olevan PAD:n tarhan tai Benalmádenan Fideliota tai Málagan lentokentän viereistä SOS:ia toiminnassaan koirien avuksi.

Muutoin sitten olisin halunnut käydä tutustumassa Aurinkorannikon paikkakuntiin, käydä kaupoissa ihmettelemässä ja ravintoloissa syömässä. Olisin halunnut käydä kiinnostavissa tapahtumissa ja tutustua paremmin Espanjaan ja espanjalaisuuteen. Mutta katsotaan sitten jos se onnistuisi talvella 2021 – 2022. Kaihertaa kyllä kovasti, kun katson kuvia viime talvelta Espanjasta, siellä on niin ihanan näköistä, valoisaa ja erilaista. Auts, ihan tuska on. Kai me voisimme muuttaa mieltämme vielä keskellä talveakin, vaikka talvisen Euroopan läpi ajaminen ei kovin hyvä juttu olisikaan.

Jos vaihtoehtoina olisi ollut vain Helsinki tai Benalmádena, niin siinä tapauksessa olisin valinnut Benalmádenan ulkonaliikkumiskiellon uhallakin. Jotain mielenkiintoa talveen on sentään luvassa, kun tulemme viettämään sen Suomessa jollain semmoisella paikkakunnalla , jossa emme ole ennen asuneet. Jos korona helpottaa ja voi matkustella, niin sitten aion helpottaa talven tuskaisuutta lentämällä jonnekin lämpimämpään paikkaan lomalle nauttimaan toisenlaisesta maailman kolkasta.