Meillä oli pari pahaa paikkaa matkailuauton kanssa Espanjaan ajaessa, koska sillä ei pääse kulkemaan pitkiä ja jyrkkiä mäkiä. Lue näistä kauhuista ja stresseistä jutuista Saapuminen Espanjan talvikotiimme  ja Alppien ylitys matkailuautolla Brennerin solaa pitkin. Matkailuautomme on hidas ja iso ja minä taisin vahingoittaa sen toista takarengasta jo Suomessa huoltoaseman betoniin. Matkailuauton hyvä puoli on tietysti se, että siellä on hyvin tilaa.

Ison pakettiauton kokoinen auto olisi siksi erityisen hyvä, että sitten meidän ei tarvitsisi erikseen vuokrata henkilöautoa käyttöautoksi täällä Andalusiassa. Siksi meidän olisi tärkeää löytää juuri sopivan kokoinen auto – semmoinen mihin mahdutaan koirien kanssa, mutta jolla olisi hyvä ajella. Minähän olen tottuneempi ajamaan pieniä pakettiautoja kuin matalia tavallisia autoja.

Vanlifereiden juttuhan yleensä on parkkeerata auto jonnekin, missä voi yöpyä ilmaiseksi. Me taas majoituimme Euroopassa matkailuautollakin aina leirintäalueille, joten niin me tekisimme retkeilyautollakin. Vuokraisimme ehkä välillä myös mökkejä, kunhan löytyisi semmoisia, joihin saisi majoittua kolmen koiran kanssa. (Myöhempi kommentti: Tykkään sittenkin enemmän puskaparkkeerauksesta kuin leirintäalueista, joille tulee jatkossa mentyä varmaan vain joskus suihkujen, pesukoneiden yms. takia.)

Monet teistä lukijoista on varmaan selaillut IG:ssä kuvia ihanista retkeilyautoiksi muunnetuista pakettiautoista. Ne on aina parkkeerattu upeisiin maisemiin, kaikki on autossa aina järjestyksessä ja asukkaat hengailevat bikineissä ja katselevat kaukaisuuteen. Ja pah.

En voisi kuvitella asuvani pakussa ensinnäkin siksi, että pakuelämä on pitkälti ulkoilmaelämää, pakuun kun ei kerta kaikkiaan mahdu. Jos Andalusian talvisäät olivat kestokykyni rajoilla talossakin, niin en mitenkään tarkenisi Euroopassa pakussa eläen. Pakukoiratkin ovat kai usein sellaisia, ettei niiden kanssa joudu varomaan ovia aukaistessa, koska ei haittaa, jos he pääsevät ulos vapaina. Me taas ollaan tosi varovaisia, ettei kukaan vaan pääsisi livahtamaan ovesta.

Tässä joitain lähtökohtiani pakumme varustelun suhteen:

• liesi, kattilat ja pannut ovat meille tarpeettomia, joten tässä säästämme tilaa. Minä voi syödä matkoilla raakaruokaa ja puolisoni syö eineksiä, puuroa ja nuudeleita, joten meille riittää vedenkeitin ja sauvasekoitin.
• haluan lavuaarin, eli pöytäpaikan hanalliselle vesikanisterille, jonka alla on allas, jonka alla on putki, josta harmaa vesi valuu tyhjään likavesikanisteriin.
• emme missään tapauksessa halua suihkua, mutta varmuudeksi olisi oltava pieni porta potti -vessa, jonka voi vetää esiin penkin alta. Penkin alle tulisi myös varmaan kylmälaukku.
• edessä olisi hyvä olla kolme istumapaikkaa, joista yksi Lexielle. Olisi mahtavaa saada kääntyvät etuistuimet.
• pörröinen, helposti irrotettava kokolattiamatto on ehdoton juttu. 27 päivän matkailuautoreissulla emme siivonneet auton lattiaa kertaakaan, emmekä muuten tehneet sitä ennen reissuakaan. Matto piilotti sisälleen kaikki hiekat, karvat ja pölyt, joten emme huomanneet puistella mattoja.
• ehkä rakennamme kaksi yhden hengen sänkyä, toinen perälle ja toinen seinän viereen. Yleensähän pakujen perällä on leveä kahden hengen sänky.