Tositrävellerit välttävät ilmeisimpiä turistikohteita, eivätkä hengaa toisten turistien kanssa, vaan liikkuvat siellä missä paikallisetkin.
Trävelleri-termin käyttö suomen kielessä on minun suustani tullessa vitsi, mutta tuo paikallisiin tutustuminen reissuissa mietityttää. Olisi ihan hienoa pystyä sanomaan, että tutustuisin matkoillani paikallisiin: että paikalliset ihmiset ovat paras juttu matkoilla ja että olisi kavereita ympäri maailman. Näin ei nimittäin ole.
Paikallisia ihmisiä on kiva tarkkailla reissuilla ja he ovat tietystikin luoneet paikasta sen mikä se on. Mutta jos vaikka Suomessa muuttaisi toiselle paikkakunnalle, niin eivät kaikki ihmiset ryhdy heti haalimaan ympärilleen uusia tuttuja kahviloista, busseista tai kassajonoista. Näin ei ole pakko tehdä Suomessa eikä myöskään matkoilla, ellei ole hypersosiaalinen duracelpupu. Maisemista, katuelämästä, markkinoista ja rannoista voi nauttia keskustelematta kenenkään kanssa mitään erityistä viikkojen mittaan.
Turisteillahan homma menee yleensä niin, että tekemisissä ollaan hotellien ja ravintoloiden henkilökunnan, taksikuskien ja erilaisten myyjien kanssa. Satunnaisesti saa kuulla mielenkiintoisia juttuja pintaa syvemmältä. Aika sattumaa silti on tavata ihmisiä, joiden kanssa natsaa.
On toinen juttu, kun asettuu johonkin maahan. Kun sinne menee töihin, opiskelemaan tai vapaaehtoishommiin, pääsee luonnollisemmin tekemisiin paikallisten kanssa.
Mikä paikallisten kanssa hengaamisessa on sitten niin hienoa? Siinä pääsee heidän kauttaan tutustumaan heidän elämänmenoonsa. Pääsee huomioimaan tapoja, noita pieniä ja suurempia käyttäytymiseroja. Kuulee erilaisista näkökannoista. Mitä useampia ihmisiä tuntee ja mitä enemmän käytännön arkea kokee, niin kai sitä enemmän tietää millaista jossain on. Eikä koe vain sitä, mitä meille myydään.
Pelkkiä kirjoja lukemalla ja tarkkailemalla jää varmasti jostain paitsi, mutta vielä enemmän kaikista kokemuksista jäisi paitsi pysymällä kotona. Jos maailman näkeminen kiinnostaa, kannattaa siis lähteä, vaikka olisi tuppisuu tai ujo.
Lue myös: Yksin matkustaminen >>
Muuta yleistä reissupohdintaa:
Mistä tämä matkusteluhimo oikein alkoi?
Nomadit, epäluulo ja yhteiskunnan rakentaminen
reissaustajaruokaa.com 
Täytyy kyllä sanoa että meillä matkustelussa tärkeämpää on paikat kuin ihmiset. Tämä johtuu paljoltikin siitä, että haluamme reissata luontokohteissa, joissa on vähän ihmisiä. Oikeastaan mitä vähemmän, niin sitä parempi, voi keskittyä olennaiseen 😉 Yleensäkin reissussa tulee enemmänkin juuri tarkkailtua paikallisia ja välillä vaihdetaan muutama sana mielenkiintoisten tyyppien kanssa.On mielenkiintoista ymmärtää paikallisten kulttuuria, mutta sen voi jopa aistia paremmin havainnoimalla kuin ”tenttaamalla” 🙂 Eniten oikeastaan ihmetyttää tuo travellauskulttuuri, jossa hengataan vain toisten turistien kanssa esim. hostelleissa ja. rellestetään niin paljon, ettei sitten jakseta kiertää paikkoja (menee varmaan useimmiten nuoruuden piikkiin)….
Joo, mieluummin myös kyllä kävelen kuin istuisin reissussa jonkun luona juttelemassa päivät pitkät, paikallisten saati toisten reissaajien. Ja riippuu niin tyypistä, usein reissussa tapaa ihmisiä, joista ei saa irti mitään itseäni kiinnostavia asioita. Eli kai sitä ihan hyvällä omatunnolla voi matkustella ihan siihen tyyliin mikä itselle sopii.
Minua kiinnostaa ulkomailla yleensä eniten luonto, mutta olen usein harmitellut kyvyttömyyttäni tutustua matkoilla muihin ihmisiin, koska minusta olisi kiinnostavaa jutella etenkin paikallisten kanssa. Olisi myös hienoa kyetä valokuvaamaan ihmisiä, mutta se vasta onkin vaikeaa. Olen ajatellut, että voisin harjoitella katukuvausta ensin Suomessa, jossa kulttuuri on sentään tuttu. Ehkä sitten hiljalleen uskaltaisin lähestyä ihmisiä muuallakin.
Vaikeaa varmaan vasta on saada otettua kuvia luvan kanssa, ettei ihmiset poseeraisi niissä. Itse olen ajatellut, että pitäis hankkia kunnon kamera, jotta saisi upeat maisemat ikuistettua paremmin. Joidenkin mielestä maisemakuvat ovat tylsiä, mutta minä ainakin fiilistelen niitä eniten. Mutta en taida pärjätä kuin veden- ja iskunkestävien kameroiden kanssa, joten pokkarilla mennään.