Olen tekemässä huomenna kolmen yön matkan Mallorcalle. Juuri tällaiset lyhyet matkat ovat mielestäni olleet kaikkein typerimpiä. Lentämiselle on parempi oikeutus, jos sen tekee vaikkapa puolen vuoden oleskelun takia. Tietysti toisaalta ilmastonmuutoksen kannalta on ihan sama, että lentääkö ihminen kerran vuodessa samat lennot kolmen yön vai 100 yön takia. Viime vuonnakin tein vain yhden lentoreissun ja silloinkin vain kolmen yön takia (lue: Espanjaan tutustuminen Fuengirolasta aloittaen >>). Todennäköisempää tietysti on, että pitkällä matkalla saa paremmin sen mitä matkailulta ylipäätään hakee, eikä tarvitse sen sijaan tehdä montaa lyhyttä matkaa. Eli siinä mielessä pitkän oleilun takia lentäminen tuntuu järkevämmältä kuin lyhyen matkan takia lentäminen. Toisaalta pitkällä matkalla saattaisi olla aikaa muutenkin taittaa matkansa vaikkapa junalla, jos nipistäisi aikaa pois määränpäässä olemisesta.

Lentämisen tekosyy on ”minä haluan”

Varasin ensi viikonlopun matkan, koska minulla oli joulukuussa todella ankea olo ja päätin että nyt on tehtävä jotain mistä pidän. Tammikuussa olo on ollut vähemmän ankea ehkäpä juuri tulevan reissun ansiosta.

Olen meinannut, että en ryhdy keksimään mitään tekosyitä lentämiselle, mutta kai kaikki selitykset ovat tekosyitä loppujen lopuksi. Vuonna 2012 kirjoitin jutussa Matkakuume on tauti, joka tappaa seuraavasti:

”Mielestäni on parempi myöntää omat moraalittomat harrastuksensa ja jatkaa elämää sen sijaan, että yrittäisi muunnella noloa totuutta. ”

Tuon virkkeen taustalla on kyllästymiseni siihen, millä kaikilla ihmeellisillä argumenteilla olen kuullutkaan ihmisten todistelevansa itselleen ja muille vaikkapa sitä miksi lehmänmaidon kuluttaminen olisi  tarpeellista. Sen sijaan pitäisi myöntää, että joo-o, on huono juttu, ja vähän edes yrittää olla tekemättä huonoa juttua. Samalla tavalla olen miettinyt, ettei lentomatkailulle oikeasti ole yhtään mitään hyvää perustetta. Ainoa on ”minä haluan”. Ja tuota omaa halua tärkeämpää on maapallon kunto. Mutta siitä tiedosta huolimatta minäkin lennän ja tulen jatkossakin lentämään, elleivät hinnat nouse pilviin. Haluan nähdä maailmasta paljon paikkoja, koska niiden olemassa olot ovat ihmeellisintä mitä on. Mutta samalla lentäminen vähitellen ilmastonmuutoksen takia tuhoaa näitä ihmeellisiä asioita.

Uhrautuisinko tässä huonojen päätösten maailmassa?

Olen valmis karsimaan elämässäni vaikka mistä ja olen karsinutkin. En kuitenkaan uhraa omaa matkailuani, eli sitä mitä eniten rakastan, jos yhteiskunnallisia päätöksiä ei tehdä ympäristön etua ensisijaisesti ajatellen. Jos yksi kasvisruokapäivä viikossa ei käänny yhdeksi liharuokapäiväksi kasvisviikon keskellä, jos yritykset saavat jatkossakin tuottaa mielin määrin roinaa maailmaan ja yrittää saada ihmiset niitä ostamaan ja jos maapallon ihmismäärä nousee Suomen väkiluvun verran vuosittain niin äsh, minä voin jättää tekemättä ja ostamatta kaikenlaista, mutta en vietä koko tätä pitkää talvea Suomessa.  Työnnän vastuun väärämielisille päättäjille ja heidät päättäviin virkoihin äänestäneille idiooteille sekä yrityksille ja muille minua suuremmille tekijöille.

Ovatko työmatkat huvimatkoja tärkeämpiä?

Joku minulle joskus mainitsi ikään kuin itsestäänselvyytenä sen, että työn vuoksi tehdyt lentomatkat ovat välttämättömämpiä kuin huvimatkat. Minä siinä jäin miettimään että täh, enkä edelleenkään suostu ajattelemaan niin. Minä kun lähestyn asioita periaatteen tasolla ja siinä mielestäni on tärkeämpää lentää jonnekin nauttimaan kahdeksi viikoksi kuin matkustaa hieman vastentahtoisesti jonnekin konferenssikeskukseen istumaan sisätiloihin. Työnnän tässä vastuuta työelämälle, jota syytän aivan kaikesta. Työmatkojen laittaminen tärkeysjärjestyksessä huvimatkoja ylemmäksi kertoo työkeskeisestä ajattelutyylistä. Ihmisten mielestä kun kaikkein tärkeintä on pitää yhteiskunnan rattaat pyörimässä. Ennemmin voitaisiin karsia lennoista Helsingin ja Brysselin välillä ja antaa ihmisten lentää sinne minne he oikeasti haluavat mennä.

Lentämisen vähentämisen mahdollistaminen voikin liittyä isompaan elämäntapamuutokseen, kuten etteivät ihmisten työtehtävät ole niin kaiken yli meneviä, että kannattaisi lennellä maailmalle kokouksiin ja seminaareihin. Ja että työelämän pitäisi olla siten joustavampaa, että ihmiset voisivat lähteä lomailemaan junalla seikkailemalla. Eli vähemmän töitä, enemmän joustoa ja etätöitä ja mahdollisuus pidempiin poissaoloihin.  Irtiotto on hyvä ratkaisu. Suomessa pysyttely kun ei ole vaihtoehto meille monille, jotka tietävät kiinnostavamman maailman olevan tuolla jossain. Mutta tosiasiassa vain harvoja kiinnostaa toisenlainen työelämä ja junalla tehtävät matkat. Hitto, miksi minun pitäisi yrittää olla tässäkin edelläkävijä.

Parasta tietysti olisi pystyä järjestelemään elämänsä niin tyydyttäväksi, ettei sitä tarvitsisi höystää epäekologisilla teoilla. Siksi kaikenlaisten vinkkien levitys on mainiota eli vinkit siitä mitä voi tehdä tai ostaa jonkun kuluttavamman vaihtoehdon sijaan. Kylpyläloma voisi olla varsinkin lapsiperheille mukavampi vaihtoehto kuin etelänloma, jossa lasten ykköshomma kuitenkin olisi se uima-allas ja vanhemmille pääasia saada olla hotellissa. Seikkailun, ihmettelyn ja lumoutumisen kokemuksia ihmiset saavat monista asioista. Itse tykkään Suomessa mökkeilystä ja patikoinnista, mutta talvisin nämä eivät maistu, kun on kylmää ja pimeä tulee niin aikaisin. Olen yrittänyt järjestää meille yhtä hiton kylpyläviikonloppua helmikuuksi, mutta semmoinenkin maksaa 430 euroa ja siihen päälle tulisi varmaan parin sadan euron vuokra-autokulut, meidän kun pitäisi kärrätä koirat mukana.

Olisiko ulkomaille muuttaminen ekologinen ratkaisu?

Ulkomaille muuttaminen on jonkinlainen ratkaisu tähän asiaan, kun ei viihdy Suomessa. Mutta tosiasiassa esimerkiksi Thaimaassa asusteluni laittoi minut lentelemään lähimaihin ihan vain Thaimaan typerän ulkomaalaisbyrokratian takia vähintään kolmen kuukauden välein. Maateitse matkaamalla ei saanut samoja mahdollisuuksia, mikä on aivan älytöntä, piti siis matkustaa lentäen. Ja yleensä muualle muuttavat käyvät entisessä kotimaassaan säännöllisesti, jolloin vaikutus on sama kuin jos lentäisi Suomesta lomille.

Onneksi matkailla voi muutenkin kuin lentämällä. Olen kerran matkannut Helsingistä aina Malesian Langkawille asti käyttäen vain junia, busseja ja lauttoja, mutta tämä oli yli 10 vuotta sitten (lue jutut Siperian radalta Thaimaahan 2005 – 2006 >>). Nyt  tänä talvena en koiranhoitosyistä ehdi matkustamaan Välimerelle junalla ja tekemään pidempää matkaa. Mutta kun katsoin Seat61-sivustolta miten Malagasta pääsee junalla kohti pohjoista, niin kyllä alkoi kutkuttamaan pysähdykset matkan varrella Barcelonassa, Marseillessa ja Hampurissa. Kyllä maata pitkin seikkailu on mielestäni kuningasmatkailua, mutta se vaatii rutosti enemmän aikaa. Se että se vaatii enemmän rahaa ei ole ehkä ongelma, jos ottaa matkan teon siltä kannalta että saa samalla reissulla pysähtyä muissakin mielenkiintoisissa paikoissa.

Jos meitä olisi vähemmän, niin ehkä sitten voisi lentää?

Olisihan se parempi, että meitä ihmisiä syntyisi maapallolle roimasti vähemmän. Kun synnyin 40 vuotta sitten, oli maailmassa 4,3 mrd ihmistä. Nyt meitä on 7,7 mrd. Olisi onnellisempaa, jos nyt syntyviä lapsia olisi vähemmän ja he saisivat siten paremmat mahdollisuudet elää maailmassa, jossa olisi puhtaita vesiä joissa uida ja jossa olisi enemmän ihmeellisiä eläinlajeja, joilta kaikki nämä maailman ihmiset eivät olisi riistäneet elinmahdollisuuksia. He voisivat sitten tulevaisuudessa lentääkin lomalentoja, kun ei olisi kymmentä miljardia muuta ihmistä, jotka haluavat tehdä sitä samaa. Vaan lasten saaminenkin on tällainen asia, joka on monille ihmisille se kaikkein mielekkäin asia maailmassa. Ehkä minä voin lentää syntymättömien lapsienikin edestä?