Ensimmäiset neljä viikkoa täällä Espanjassa menivät kammottavan nopeasti ja niin meni samanpituinen ajomatkakin tänne. Nyt sitä haluaisi ajan matelevan, mikä on aivan toisin kuin Suomessa, jossa toivoin ainakin talvikuukausien hurahtavan nopeasti. Täällä ajan kuluminen on harmillinen homma, kun taas Suomessa sitä oikein odotti. Huhtikuussa kirjoittelin jutussa Viimeinen talvi Suomessa ja uuden elämän lupauksia seuraavasti:

Se on kuin odottaisi olevansa lähempänä kuolemaansa, jos on koko ajan odottamassa iltaa, seuraavaa viikonloppua ja seuraavaa lomaa. 

Nyt ei tarvitse enää odottaa. Joka päivä vähän harmittaa kun aurinko alkaa laskea, että pitääkö päivän olla ohi taas.

Päivät eivät kylläkään ole täyttyneet mistään kovin ihmeellisestä. Ilman herätyskelloa eläminen on kivaa, sängystä nouseminen riippuu siitä onko ulkona jo valoa vai ei. Sitä haluaa mielellään mennä katsomaan millainen auringonnousu kukkuloiden takana minäkin päivänä on. Ja on niin mahtavaa avata ovet koirille ja kisulle, jotka saavat vapaasti kulkea turvallisesti aidatulla pihalla. Ja kiva että talossa oli valmiina kunnollinen espressokone. Useimmiten on tarjennut juoda aamukahvia pihalla ihan kuten olin Suomessa unelmoinutkin. Välillä on vähän satanut ja ollut tosi tuulista.

Koirien kanssa käveleminen

Lähiympäristöön on tullut tutustuttua aika laiskasti.  Koirien kanssa etenimme hyvin hitaasti, kun piti varmistua siitä, miten tiellä olevien irtokoirien kanssa menetellään. Onneksi saimme naapureilta neuvon, että kaikille koirille vain lässytetään nätisti ohikulkiessa eikä oteta mukaan mitään keppiä, kuten monet kävelijät tekevät. Nämä koirat täällä ovat ihania, joskin arkoja raukkaparkoja, ja ne väistävät meitä ja me väistämme niitä. Jotkut haluaisivat tulla haistelemaan ja meidän koirat haistella niitä, mutta emme varmuuden vuoksi ole niiden antaneet sitä tehdä.

Helsingissä kaksi meidän koirista rähisi yleensä vieraille koirille, mutta täällä nämä irtokoirat eivät niitä ärsytä. Se on aika jännä juttu ja tosi hyvä turvallisuudenkin kannalta. On pari koiraa, jotka haluaisivat maassa madellen tulla meitä ihmisiä mielistelemään ja porukalla mennessä minä otan silloin meidän koirat ja puoliskoni menee rapsuttelemaan.

Autolla ollaan käyty koirien kanssa vasta kerran Torcal-vuorella. Meillä ei ole ollut koko aikaa autoa, mutta silti autoilua on ollut ihan tarpeeksi ilman erillisille kävelyreissuille lähtemistäkin. El Torcalilla oli siitä kiva kävellä, että se on luonnonpuistoa ja on merkityt polut. Muutoin täällä on hieman epävarmaa, että missä oikein saa kävellä, kun ei ole jokamiehen oikeuksia. En tiedä saisiko edes oliivipuiden välissä kävellä vai ovatko ne sen laatuista yksityismaata, ettei sinne saisi mennä. Hyvä saamamme vinkki on se, että jos lähellä on lampaita, niin todennäköisesti on myös lammaskoiria ja silloin pitää poistua paikalta. 

Pihapuuhia

Heti alkuun ostimme siemeniä ja laitoin kasvimaan pystyyn. Takapihalla oli valmiiksi tähän paikka. En vain kiinnittänyt erityisesti huomiota siihen, että tuon tiilillä reunustetun kasvimaapaikan multa taisi olla aika huonolaatuista ja aika kehnosti olen saanut siemenet itämään. Maa on turhan tiivistä, ehkä siinä on liikaa savea. Seuraavalla kerralla sitten tiedän, että pitää kiinnittää paremmin huomiota multaan ja ainakin kuokkia sitä kunnolla. Nyt esimerkiksi yhteen ruukkuun laittamani rucolan siemenet lähtivät hyvin kasvuun, mutta versot nostivat mukanaan kerroksen maata yläpuolelleen. Kun kastelin ruukun, lävähti tuo maa versojen päälle ja sinne alle niistä sitten useimmat kuolivat. Enpä olisi tuommoistakaan ilmiötä voinut aiemmin ajatella.

Se on auttanut, että uusia siemeniä istutellessani laitoin päälle vain ihan ohuen kerroksen uutta multaa. Kun eivät etenkään salaatinversot muutoin ole jaksaneet ponnistaa maan läpi aurinkoa kohti.

Pientä puuhaa on myös uima-altaan kanssa, koska joka päivä keräillään haavilla roskia pinnalta. Hommiin kuuluu myös uima-altaan puhdistaminen, mutta sitä puuhaa emme oikein yhdellä näyttämisellä oppineet. Tällä viikolla altaaseen laitetaan peite päälle, koska ei sitä ole enää pariin viikkoon pystynyt käyttämään viilenneiden säiden takia. Emme olisi alun perinkään välittäneet uima-altaasta, se kun syö vettä ja sähköä. Se on ihan turha täälläkin puolet vuodesta.

Kirjoittelua ja netti

Olen pitänyt tässä periaatteena, että jos minulle olisi töitä, en kirjoita blogia ennenkuin kaikki tarjolla olevat hommat on tehty. Välillä kun tarjolla ei ole mitään, niin töitä on napattava silloin kun niitä on. Ensin työ, sitten huvi. Teen freelancerina sisällöntuotantoa nettiin ja toisten kirjoittamien tekstien viilausta. Siinä ei ole mitään tyylikästä, mutta onpahan jotain, mitä voi tehdä kotoa käsin hartiansa ja ranteensa kipeiksi. Suomessa olin toimistorotta.

Kaikki kuvat diginomadeista näpyttelemässä läppäriä biitsituolissa ovat varmasti suurta huijausta, koska ei auringossa näe näytöstä mitään. Vai olisiko tähän läppäriin sitten saatavilla jotain pinnoitetta, jolla tästä jotain näkisi? Joka tapauksessa tietokonetta käyttäessäni en pysty istumaan ulkona. Jos on aurinkoista niin en näe ja jos ei ole aurinkoista, on ulkona liian kylmä. Tässä oli pari sellaista päivää, että istuin sisälläkin aamupäivällä kädet kohmeessa läppäriä näpyttelemässä. Yleensä meillä on täällä nyt +19-asteista sisällä, ihan kuten Kalliossakin talvella, mutta on ollut paljon lämpimämpiäkin ja kylmempiä päiviä.

Siinä on sopeutumista, kun on rajallinen määrä dataa. Suomessahan saatoin käyttää yli 80 gt dataa kuukaudessa jakaessani sitä kännykästä läppärilleni streamausta varten. Nyt käytössä on vain 20 gt ja sen jälkeen tulee lisähintaa saatavilla olevaan rajalliseen ja hitaaseen määrään dataa. Tämä kismittää. Olisi ehkä pitänyt sittenkin osoittaa vuokraemännälle pitävämme telkkariyhteyden saamista hyvin tärkeänä asiana, niin voisi sitä sitten toljottaa. Toki minulla on kirjoja ja myös äänikirjoja, joita voi ladata kännykkään myös silloin kun jossain on wifi, mutta kaipaan toljottamista.

Auto-ongelmia

Matkailuauton saaminen perille tänne vuoristoihin ja laaksoihin ei jäänyt ainoaksi auto-ongelmaksemme. Olimme alunperinkin tienneet, että meidän pitäisi saada vuokrattua täältä pikkuauto, jolla pääsisimme käymään rannikolla, vuorilla ja missä nyt vain. Emme siis kuvitelleet ajelevamme matkailuautolla kukkuloille ja pieniä teitä pitkin ja nyt matkailuauton käyttö on täysin poissa laskuissa kukkoloiden vuoksi. Jätimme pikkuauton hankintaan liittyvät järjestelyt kuitenkin paikan päälle, koska meillä oli ihan tarpeeksi säätöä Suomessa jo muuton ja lähtövalmisteluiden kanssa.

Autovuokraamot eivät ole järin innokkaita vuokraamaan autoja moneksi kuukaudeksi. Firefly-vuokraamon tiskillä henkilö sanoikin, ettei se olisi heille kannattavaa. Sikäli tuntuu oudolta, ettei varma monen kuukauden tulonlähde ole kannattavaa. Mutta kai se perustuu siihen, että vuokraamot hyötyvät tilanteesta aina kun he saavat uuden asiakkaan. Silloin heillä on aina uusi mahdollisuus saada joku hämmentynyt ottamaan turhia vakuutuksia tai sitten se on muuten vain mahdollisuus saada asiakas ottamaan hieman kalliimman auton jne. Tämä matka -blogissa todettiin, että vakuutuksen myynti on autovuokraamojen pääbisnes. Vaikuttaa myös siltä, että autovuokraamojen autot ovat turhan hienoja ja uusia. Toki ihmiset eivät varsinkaan lomamatkoillaan halua mitään vikoja autoonsa, mutta minua ihmetyttää tosi paljon se, jos porukka haluaa vuokrata hienoja autoja kalliilla. Itse haluan vain toimivan auton.

Lokakuu oli myös syyslomasesonkia ehkä muuallakin kuin Suomessa ja hinnat kuulemma tippuvat heti marraskuussa. Saimmekin nyt vuokrattua Record Gosta uskomattoman halvan auton alle 70 eurolla marraskuuksi, mutta otimme siihen päälle vielä 119 eurolla road assistance -palvelun, että joku tulee tuomaan meille uuden auton, jos autolle käy jotain. Lisäksi meillä on iCarHiresta vuoden kestävä vuokra-autovakuutus, jolla voi saada omavastuumaksun takaisin, jos sellaista joutuisimme maksamaan. Tässä Record Gon autossa tuo omavastuu on niinkin korkea kuin 1400 euroa, joten ilman tuota toista vakuutusta se olisi aika riski. Tätä ennen maksoimme kalliita hintoja vuokra-autoistamme ihan kokemattomuuttamme ja tyhmyyttämme. Olemme käyttäneet lähinnä Rentalcars.com -portaalia ja aluksi vuokrasimme OK Rent a Carista, mutta heidän touhunsa alkoi vähän ärsyttää. Ehkä kirjoitan joskus pidemmästi aloittelijan vuokrausmokistamme.

Ehkä hankalimmalta heti alkuun täällä tuntui tottuminen autoelämään. Meillähän ei ole koskaan ollut omaa autoa ja se tuntuu vaivalloiselta, että pitää liikkua autolla päästäkseen oikeastaan minnekään. Tätä voi autollisten ja autoiluun tottuneiden olla vaikea käsittää, että autot ovat mielestäni hankalia. On paljon rentouttavampaa matkustaa julkisilla kulkuneuvoilla. Onneksi viimein selvitimme, että kylästä pääsee arkisin muutaman kerran päivässä bussilla mm. Malagaan. Matka keskustaan kestää tosin 1,5 tuntia, mutta toisaalta emme autolla edes haluaisi mennä Malagan keskustaan toikkaroimaan ja hidasta sekin olisi. Kävin jo ensimmäisellä Malagan reissullani, jolloin jäin hostelliin yhdeksi yöksi.

Lue kaikki Espanja-jutut >>