Tunnelmia kolmannesta kuukaudesta Espanjassa

Näkymä Sendero de las Arguillasin kävelyreitiltä Antequerasta. Tammikuun alussa on ollut espanjalaisittain hieman harmaita päiviä, mutta yleensä aurinko paistaa joka päivä.

Nyt minulla on vihdoin tullut jonkinlainen rentoutuminen täällä Espanjassa oloon. Olemme viimeisimmän kuukauden aikana käyneet kivoilla kävelyillä ja säät olivat marraskuuta paremmat.

Minun silmäteräni.

Yleensähän pidän kaikesta uuden kokemisesta, enkä koskaan (enkä nytkään) ole kaipaillut Suomea. Aiemmin kaikki reissumme ovat olleet rentoja ja kepeitä, mutta nyt ajomatkalla tänne tarvitsi pitää huolta matkailuautosta ja eläimistämme. On niin eri asia huolehtia vain itsestään ja matkustella julkisilla kulkuneuvoilla. Nyt alussa oli myös stressiä autonvuokraamiseen ja kaikesta ulalla olemiseen liittyen.

Toinen kuukausi Espanjassa >>
Eka kuukausi Espanjassa >>

Ei alkuihastusta eikä ärsyyntymisen vaihetta

Kulttuurishokin neljä vaihetta ei ole kohdallani päässyt toteutumaan täällä ollenkaan, sillä minulla ei ollut kunnollista alkuihastusta. Sen sijaan aluksi olin järkyttynyt siitä, millaisten teiden päähän olinkaan perheeni tuonut. Varmaankin ajattelin, että jäämmekö paitsi kaikenlaisesta kivasta, koska asumme niin syrjässä ja koska rannikolle on vaivalloista päästä.

Tämä kuva ei todellakaan ole miltään rescuetarhalta, vaan paikasta, jossa kasvatetaan ja pidetään koiria surkeissa olosuhteissa, jotta niitä voidaan sitten vuokrata metsästäjille.

Ärsytysvaihettakaan ei ole kai vielä tullut ja se johtuu ehkä siitä, kun asumme niin syrjässä. Olen niin vähän tekemisissä kenenkään kanssa, ettei minua pääse ärsyttämään. Yleensähän ihmiset hankaline uusine tapoineen ovat se juttu, mikä alkaa ottaa aivoon. Thaimaassa minua on aina alkanut risoa nopeastikin siellä olevat ilmiöt. Suututtaahan minua täällä Andalusiassakin koirien tosi huono kohtelu ja siihen liittyvä ihmisten huolimattomuus. Olen myös kriittisesti miettinyt täällä harjoitettavaa maataloutta, metsien puutetta, hienoista machokulttuuria ja talojen vajavaista varustelua talvia varten. Mutta minulla on ollut hyvä olla täällä hieman mökkihöperönä ja käydä välillä kaupungeissa. Olen ihmisten sijaan tarkkaillut luontoa.

Luonto ihastuttaa

Aluksi täällä ihmettelin kuivaa ja murenevaa maaperää ja sitä kun oliivipuita on niin paljon, muttei juuri muita puita. Tuijottelen kasveja aika paljon kävellessäni koirien kanssa ja liikkuessani pihallamme. Täällä avautuu aika ihania maisemia kasveineen, kunhan pääsee pois oliivipuiden ja peltojen keskeltä. Eivät nämä kai ihan aavikkolajeja ole, mutta lehtien pitää olla aika nahkeita, jotta kasvit täällä pärjäisivät. Minun pitänee omistaa joku postaus kokonaan kasveille. Jutusta Luontokuvia Andalusiasta vuosikymmenen viimeiseltä päivältä löytyy runsaasti kasvikuvia.

El Torcal -vuori on usein näköpiirissämme.

Nyt alkaa olla vuoden kylmimmät ajat ja silti monet kasvit puskevat uusia kukkia ja versoja. Kai se on niin, että siinä missä Suomessa kaikki kuolee talveksi, niin täällä kaikki kuivuu ja kurpahtaa kuuman kesän aikana. Lokakuussa tänne tullessamme pihan oliivipuiden välissä ei kasvanut paljon mitään. Nyt maata peittää poimulehden näköinen kasvi yli nilkan korkuisena.

Maisemat ovat huikeita ja siksihän valitsinkin tämän talon talvipaikaksemme. Aluksi oli totuttelemista siihen, että tällaiset näköalat tosiaan vaativat veronaan hankalat kulkuyhteydet. Nyt alan tottua siihen. Matkat eivät tunnu enää niin pitkiltä. Se on vähän sama kuin jos kävelee jonkin kävelyreitin toista kertaa, niin toisella kerralla se tuntuu lyhyemmältä kuin ensikerralla.

Jotkut raunioituneet maalaistalotkin ovat hienoja ja aina mietityttää, että mitä on tapahtunut, kun rakennusten on annettu romahtaa.

Kävelyreissuja

Naapurin ihana koira, jota kutsumme nykyään Mutsiksi, koska sillä on melko isot nisät. Näimme tämän koiran heti kun saavuimme talvikotiimme. Silloin se jolkotti pelokkaana pois pihaltamme. Pelkäsin tontiltamme löytyvän heti alkutekijöiksi koiranpentuja, kun näin Mutsin, mutta onneksi ei löytynyt. Naapurimme pitää tästä huolta, mutta ei ole tainnut esimerkiksi steriloida sitä, eikä varmaan muuta kuin ruoki sitä. Täällä ei aina ymmärretä, että koirat tarvitsevat muutakin kuin ruokaa ja vettä.

Nyt vihdoin saimme aloitettua kävelyreissujen tekemiset lähistölle. Toki ihan tästä pihastakin tehtävillä kävelyillä on hienot maisemat, mutta vaihtelua on saatava. Pihasta lähdettäessä meidän koirilla saattaa edelleen olla kummallisia tapoja jarrutella. Joskus luulen sen johtuvan siitä, että koirat kuvittelevat kotiin palattuamme saavansa ruokaa. Siksi välillä syötämme ne jo ennen kävelyä, jotta niillä ei olisi ruoka enää niin kovasti mielissään.

Kävelyreissuistamme ja muutenkin viime kuukaudesta lyhyesti juttua ja paljon kuvia postauksessa Joulukuu Espanjassa päivä päivältä >>

Mutsi seuraamassa Almaa kävelyllä oliivipuiden vierustamalla tiellä.

Joulukuussa ei pahemmin paleltu

Joulukuu oli säiden puolesta paljon parempi kuukausi kuin marraskuu, jolloin täällä tänä vuonna oli kuulemma epätavallisen tuulista ja kylmää. Marraskuussa minua tosiaan mietitytti, että jos seuraavat kolme kuukautta tulisivat olemaan samanlaista, niin hymy siinä hyytyisi. Yleensä kai joulu-tammikuun tai tammi-helmikuun pitäisi olla täällä kylmintä aikaa.

Billy takan äärellä.

Pukeudun öisin varmuuden vuoksi kahteen vaatekertaan ja päälläni on 2 – 3 peittoa. Joskus yöllä hikoiluttaa, mutta minulla on kova yritys olla palelematta! Hankin sänkyyn ihanan lämpimän aluslakanan, joka on pehmeää flanellimaista materiaalia. Näitä aion hankkia lisää. Koemme vain harvoin tarpeelliseksi lämmittää makuuhuonetta ennen nukkumaanmenoa, koska peiton alla tulee aina lämmin. Yleensä on lämmitelty makkaria vain silloin, jos sänkyyn on menty ennenaikaisesti lukemaan tai katsomaan leffoja.

Lämmitämme kylpyhuonetta usein suihkuun mennessä, mikä on vain pari kertaa viikossa :D. Olisimme esimerkillisiä vedensäästäjiä, ellei pihallamme olisi tuota tyhmää uima-allasta. Se on nyt kylläkin talviteloilla, eikä sen vesiä ole tarvinnut täydennellä. Sähköä se silti kuluttaa nytkin jonkin verran, kun moottori hyrrää hetken päivittäin, enkä tiedä mitä varten.

Sitä on jännä seurata, miten eläimemme nauttivat auringossa oleskelusta. Varmasti nekin ovat tyytyväisempiä Espanjaan kuin Suomeen.

On kummallista, että minulla on yleensä ihan hyvä olo, vaikka sisätiloissa olisikin vain +14 – 16 -asteista. Suomessa sitä ei oikein kestäisi, jos sisällä olisi niin kylmää. Eli kai jos ulkona kärsii pakkasesta, on pakko saada nauttia +20-asteisista sisätiloista tai muuten ei lämpenisi ikinä. Täällä Espanjassa taas +14 – 16 -asteiset sisätilat kestää, kun ulkona on yhtä lämmintä (mitä nyt öisin lämpötila ulkons putoaa alle +10 asteen) ja aurinko paistaa useimpina päivinä. Ei siis ole ollut semmoista luihin ja ytimiin tunkevaa kylmyyttä laisinkaan. Tosin kirjoittaessani tätä postaussa +16-asteisessa olohuoneessamme päälläni ovat seuraavat vaatteet: sukkahousut, villasukat, tohvelit, collegehousut, toppahousut, pitkähihainen puuvillapaita, huppari, fleecepusero ja pipo! Toppahousuja kokeilin eilen ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun kävimme pitkällä kävelyllä viileässä ilmassa. Menin silloin vielä makuupussiinkin ja sitten tuli hiki. Tänään kävelyllä El Torcal -vuorella minulla oli päälläni muutoin samat vaatteet kuin nytkin, mutta ei todellakaan ollut toppahousuja ja tohveleiden tilalla oli tietysti lenkkarit ja välillä riisuin fleecen pois. Tauolla laitoin käsiini lisäksi sormikkaat ja ylleni ohuen takin.

Tämä siis esittelynä sen varalle, että lukija voi tietää millaista Andalusiassa voi olla talvella tämmöisessä fincassa. Olen katsonut, että tilastojen mukaan tammikuun ensimmäinen viikko olisi täällä yleensä vuoden kylmin. Lue myös: Miten pysyä lämpimänä Espanjassa? >>

Maalta on hyvä käydä kaupungeissa

Rantakatu Carihuelassa Benalmádenan ja Torremolinoksen välissä.

Olisimme varmaan molemmat käyneet jouluviikolla yön yli reissuilla jossain kaupungissa, ellemme olisi halunneet viettää joulua yhdessä. Minä kävin aiemmin viime kuussa kolmen yön reissulla Benalmádenassa ja Malagassa, mutta muuten olin kotona, josta teimme kävelyreissujen lisäksi tavallisia asiointireissuja Antequeraan. Rannikolla on yleensä muutaman asteen lämpimämpää kuin kotonamme, joten käymme siellä lämmittelemässä. Muutenkin pitää estää mökkihöperyyttä ja käydä välillä kaupungissa ihmisten ilmoilla.

Käymme Antequerassa säännöllisesti, koska se on lähin kaupunkimme.

6 Comments Lisää omasi

  1. Siihen talviseen moottorihyrräilyyn on joku looginen syy, jonka olen juuri Andalusiassa oppinut – en vaan muista just nyt mikä 😀 Oli kuitenkin välttämätöntä!

    Kiva lukea teidän Andalusian elosta, olette varmaan jo nyt nähneet enemmän luontoa ja kävelyreittejä kuin minä omien Espanjan aikojen aikaan 🙂 Ja kohta alkaa sisälläkin lämpenemään!

    1. Ehkä se altaan hurina estää vettä limettymästä? Annetaan hurista 😊

      Ollaan tosiaan luontoa nähty ja se on upeaa, mutta espanjalaiset tapoineen ovat jääneet vielä tosi etäisiksi, kun ei täällä maalla ketään näe!

  2. Päivitysilmoitus: Puoli vuotta Espanjassa

Vastaa käyttäjälle Milla/Periaatteen Nainen Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s